Antti Venho - 2010: University of Iceland, Islanti

Matkakertomuksen tiedot

Opiskelija
Antti Venho
Koulu
Tampereen teknillinen yliopisto
Matkakohde
University of Iceland, Islanti
Aika
02.08.2009 - 31.07.2010
Vaihto-ohjelma


Opiskelen Tampereen teknillisessä yliopistossa pääaineenani ympäristöbiotekniikka ja
sivuaineenani biomittaukset. Vietin neljännen lukuvuoteni 2009-2010 Islannin yliopistossa (Háskóli Íslands, HI; University of Iceland) Reykjavíkissa. Ajatus Islantiin lähtemisestä sikisi mielessäni syksyllä 2008. Alunperin tarkoituksena oli lähteä vaihto-opiskelemaan Venäjälle, mutta kokonaisen lukuvuoden viettäminen siellä olisi vaatinut jo hakuvaiheessa suuria henkilökohtaisia ponnistuksia ja oma-aloitteisuutta. Niinpä saamattomuuksissani päätin Venäjän sijasta suunnata Islantiin – paperityön vähyys ja hakemusten täytön helppous oli ällistyttävää: NordPlus-stipendihakemus oli
yhden sivun mittainen perustietokaavake, eikä Islannin yliopistoon tarvittava kaavakekaan monimutkaisuudellaan päätä huimannut. Totta puhuen kurssitarjontaan tutustuminen ja oikeastaan kaiken tarvittavan tiedon löytäminen yliopiston kotisivuilta oli kuitenkin tuolloin melko työlästä, maan yliopistopiirit olivat näet juuri läpikäyneet jonkinlaisen rakenneuudistuksen, minkä seurauksena myös yliopiston kotisivut olivat kokeneet hiljattain muodonmuutoksen, ja totta kai sivuston englanninkielinen versio oli vielä pahasti kesken. Tätä nykyä kotisivut (www.hi.is) ovat kuitenkin saatavissa kokonaan myös englanniksi.

Ilmoittautumisen yhteydessä yliopisto tarjosi  mahdollisuuden ilmoittautua myös erilliselle intensiivikielikurssille ennen lukukauden alkua. Kurssi alkoi elokuun alussa ja kesti kolme viikkoa Islannin luoteisosassa hyvin pitkälti keskellä ei-mitään hotelli Núpurissa ja Ísafjörðurin kylässä. Vajaan viidensadan euron hinnastaan huolimatta kielikurssia ei voi kuin suositella! Oppilaita kurssilla oli hieman yli sata, joista suurin osa oli vaihto-oppilaita kuten minä. Kolme viikkoa pienehkössä hotellissa kauniin vuonon rannalla sopivan eristyksissä loivat otollisen ympäristön tutustua tuleviin opiskelutovereihin rauhassa. Kielikurssilaisista sain ison liudan läheisimpiä ystäviä
koko vuodeksi sekä myös hyvän sosiaalisen turvaverkon ensimmäisille päiville, kun vihdoin pääsimme Reykjavíkiin aloittamaan varsinaiset vaihto-opiskelut. Ja kun kurssilla oli vielä oppinut hieman Islannin kielen alkeita ja tutustunut kulttuuriin varsin laaja-alaisesti, tuntui juuri maahan tulleisiin vaihto-oppilaisiin verrattuna kuin olisi ollut maassa jo ikuisuuksia.

Melkeinpä ensimmäisenä askareena Reykjavíkissa kannattaa käydä hakemassa
väestörekisteristä paikallinen sosiaaliturvatunnus, kennitala, joka tarvitaan muun muassa kursseille ilmoittautumiseen ja vaikkapa pankkitilin luomiseen. Pohjoismaalaiselle prosessi on tehty hyvin suoraviivaiseksi: toimistossa täytetään yksi yhden sivun mittainen (tanskankielinen) lomake, ja kennitala on noudettavissa yliopiston infotiskiltä parin päivän kuluessa. Muualta päin maailmaa
tulleilla saattoi prosessissa kestää viikkojakin. Itse loin vielä maksuttoman pankkitilinkin Landsbanki-pankkiin, koska vuokraisäntäni halusi vuokran kruunuissa, eikä ainakaan silloin Nordea tunnustanut Islannin kruunua käyväksi valuutaksi, joten rahat oli kierrätettävä Suomen tililtä Islannin tilin kautta vuokranantajan tilille. Muuhun en pankkitiliä tarvinnut. Raha-asioista vielä sen verran, että Islanti on muovirahan luvattu maa. Ainoastaan linja-autossa ja vanhan sataman viikonloppukirpputorilla tuli vastaan tilanne, jossa tarvittiin käteistä, muutoin kaikki maksut onnistuivat ihan suomalaisella Visa Electron -kortilla, jopa kaikkein etäisimmissäkin maankolkissa. Islannissa, kuten Suomessakaan, ei ole myöskään tippikulttuuria, joten käteistä ei tarvita juuri missään.

Islannin yliopistossa lukuvuosi on jaettu kahteen lukukauteen, joiden kummankin lopussa on parin viikon mittainen tenttikausi. Syksyllä suoritin seuraavat kurssit:
– (Icelandic) Pronunciation and Speech, 10 op
– Self-Study in Icelandic, 10 op
– Solid State and Semi-Conductor Physics, 6 op
ja seuraavat keväällä:
– (Icelandic) Vocabulary 2, 10 op
– Volcanology, 8 op
– Circuit Analysis, 6 op

Alunperin tarkoituksenani oli käydä genetiikkakurssi sekä mikrobiologian seminaarikurssi, mutta yliopiston pienen opiskelijamäärän vuoksi joitakin kursseja ei liian pienen osallistujamäärän vuoksi järjestetä joka lukuvuosi. Tämän kohtalon kokivat myös nuo mainitsemani kurssit. Kuten huomata saattaa, islannin kursseista sai varsin paljon opintopisteitä, ja suhteessa työmäärään opintopistemäärä kursseista oli jo melkoinen. Kielen opiskelu on suositeltavaa toki myös siksi, että kielen ymmärtäminen auttaa suuresti pääsemään sisään kulttuuriin ja maan tapoihin, eikä enää
tunne itseään vain ulkopuoliseksi pitempiaikaiseksi turistiksi, vaikka totta puhuen Islannissa pärjää varsin mainiosti englannillakin. Kielitaitotaso maassa on huikea, ja englantia vääntävät kaikki vauvasta vaariin. Kurssit Solid State and Semi-Conductor Physics sekä Circuit Analysis luennoitiin islanniksi, joten suoritin kurssit lukemalla englanninkielisiä kurssikirjoja, sillä aivan yliopistotason fysiikkaan eivät Islannin kielen alkeeni vielä riittäneet. Kursseilla oli myös TTY:lta tuttu viikkoharjoitussysteemi, joiden molempien tehtävät kurssien opettajat julkaisivat myös englanniksi pyynnöstäni, olin näet ainoa ei-islantilainen opiskelija kummallakin kurssilla.

Asuin Reykjavíkissa aivan ydinkeskustan kupeessa, noin 15 minuutin kävelymatkan päässä yliopiston kampuksesta Guesthouse Butterflyssa, joka monen muun majatalon tavoin toimii kesäisin majatalona turisteille, mutta vuokraa huoneita opiskelijoille talven yli. Kodikkaassa talossa Reykjavíkin vanhassa kaupunginosassa kanssani asui kahdeksan muuta ihmistä, joista viiden kanssa jaoin alakerran keittiön ja vain yhden kanssa kylpyhuoneen. Pienestä, reilun 10 neliön huoneestani maksoin vuokraa rahtusen yli 300 euroa kuussa, mikä on aika paljon, mutta pärjäsin silti stipendien
ja opintotuen avulla. Yliopisto järjesti kesällä ennen koulun alkua vaihto-opiskelijoille sivuston, jonne eri vuokranantajat laittoivat yhteys- ja asuntotietoja, ja sitä kautta löysin oman asumuksenikin. Monilla tuntui ennen lukukauden alkua olevan suuri stressi asuntoasioista, mutta nyt jälkeenpäin voin sanoa, että asunnon saaminen Reykjavíkista ei ole ongelma. Jos mieleistä asuntoa ei löydy ennen lähtöä, voi yön tai kaksi asua vaikka jossakin Reykjavíkin lukuisista edullisista majataloista, ja viimeistään ensimmäisen koulupäivän jälkeen on varmasti löytänyt jonkun vaihto-oppilaan, jonka sohvalle tai lattialle pääsee lojumaan siihen asti, että oma katto löytyy pään päälle. Vaihto-oppilaspiireissä vedetään vahvasti yhtä köyttä, ja apua saa helposti
kaikkiin asioihin. Yksin on melkeinpä vaikea jäädä vaikka yrittäisikin.

Hintataso Islannissa on jatkuvan muutoksen alla. Taannoisen talousromahduksen jälkeen Islannin kruunu on tarponut syvässä suossa, ja sen vaihtokurssi heittelee toisinaan jopa vuorokaudessa melko huomattavasti. Kruunun arvon romahdus kuitenkin mahdollisti myös kaltaiseni taloudellisesti rajoittuneen opiskelijan oleilun ylettömän kauniissa maassa näkemättä nälkää. Nykyisellään yleinen hintataso elintarvikkeiden ja asumisen suhteen on kutakuinkin Suomen tasoa, mutta kaikki tuontitavarat, kuten vaikkapa vaatteet ja viinit, ovat tuontikustannusten
takia kalliimpia kuin Suomessa.

Miksi lähteä Islantiin vaihtoon? Kirjoita Googlen kuvahakuun ”Iceland”. Jo ensimmäisten hakutulosten perusteella lienee selvää, että ehdoton ykkösjuttu Islannissa on luonto. Olen itse kuvaillut Islantia ystävilleni kutsumalla sitä luonnonihmeiden huvipuistoksi tai friikkishow'ksi. Missään muualla maailmassa ei ole niin paljon ällistyttäviä, vaikuttavia ja uskomattomia luonnonihmeitä niin pienellä alueella kuin Islannissa. Suurin osa ilmiöistä on selitettävissä maan
vulkaanisella maaperällä: Islanti on aivan Euraasian ja Pohjois-Amerikan mannerlaattojen liitoskohdan päällä, ja laattojen keskinäinen liikehdintä aiheuttaa paitsi vulkaanista toimintaa, kuten keväällä Eyjafjallajökull-tulivuoren purkautuessa saatiin nähdä, myös mitä villeimpiä ja mielikuvituksellisimpia luonnon ilotteluja geysireistä vaikkapa paikkaan, jonka yhdessä kohdassa kylmä pintavesipuro yhdistyy luonnon geotermisesti lämmittämään, lähes kiehuvaan puroon ja joiden liittymäkohdassa voi pulikoida juuri sopivan lämpimässä vedessä keskellä talvea tähtitaivaan alla kaukana kaupungin valoista ja katsella taivaalla tanssivia revontulia.

Läpeensä kaupunki-ihmiselle Islannilla ei ole niinkään paljon tarjottavaa. Maassa on
pääkaupungin lisäksi yksi kaupunki, pohjoisessa oleva Akureyri, joka on kaupunki enemmänkin asukaslukunsa kuin infrastruktuurinsa ansiosta. Reykjavík on kuitenkin ihastuttava kaupunki, ja koska suurin osa maan asukkaista asuu Reykjavíkissa, tarkoittaa se myös sitä, että Reykjavík on myös maan ehdoton kulttuurin keskipiste. Kaupungin kulttuuritarjonta kaikessa muodossaan on tavattoman monipuolista ja se näkyy myös katukuvassa. Erilaista taidetta ja taideteoksia on keskustassa lähes joka kadunkulmassa jossakin muodossa, mikä antaa Reykjavíkille erittäin persoonallisen, vapaan ja inspiroivan ilmeen. Kahden kaupungin lisäksi ei saa unohtaa maan lukuisia pikkukyliä, jotka jo piskuisuudessaa ja hellyyttävyydessään ovat näkemisen arvoisia. Lähes jokaisesta löytyy jokin pieni yksityiskohta tai erikoisuus, joka erottaa kylän seuraavasta, ja koska Islannin talous nojaa vahvasti turismiin, löytyy pienimmistäkin kylistä usein jonkinasteinen majoitusmahdollisuus, mikä tekee reissaamisesta helppoa. Reissaamisesta puheen ollen, sanottakoon tässä, että Islannista pääsee verrattaen huokeasti lentämään myös esimerkiksi New
Yorkiin tai vaikkapa Grönlantiin, jossa itse vietin unohtumattoman viikon maaliskuussa.

Loppujen lopuksi voin suositella Islantia jokaiselle. Itse pidän itseäni varsin
kaupunkisuuntautuneena ihmisenä, mutta en silti tuntenut suurta ahdistusta missään vaiheessa. Maan luonto on täysin vertaansa vailla, eivätkä edes ne kymmenen kuukautta, jotka siellä vietin, riittäneet kaiken nähtävän koluamiseen maan pienestä koosta huolimatta. Toisaalta käytännössä puuttoman Islannin jälkeen osaa myös arvostaa Suomen metsiä ja järviä aivan uudella tavalla, eli vaihtovuosi antoi myös uuden, tervetulleen näkökulman kotimaahan. Lopuksi vaihtojakson pituutta
miettivälle vielä allekirjoittaneen mielipide: Omasta mielestäni lukuvuosi oli juuri tarpeeksi, mutta vain yhdessä lukukaudessa en olisi millään ehtinyt uppoutua Islantiin, itseeni ja ihmisiin tarpeeksi syvällisesti, ja koko kokemus olisi jäänyt pintaraapaisun tasolle. Vuodessa Islanti sen sijaan ehti muuttaa maailmani lopuksi elämääni, mistä olen hyvin, hyvin iloinen.