Arttu Juntunen - 2011: Narvik University College, Norja

Matkakertomuksen tiedot

Opiskelija
Arttu Juntunen
Koulu
Oulun yliopisto
Matkakohde
Narvik University College, Norja
Aika
29.08.2011 - 21.12.2011
Vaihto-ohjelma
Erasmus


Opiskelen Oulun Yliopistossa prosessitekniikan koulutusohjelmassa erikoistumiskohteenani Sustainable Energy (SE). SE on Barents Environmental Engineering (BEE) -ohjelman viitekehyksessä, Narvik University Collegen (NUC) kanssa yhteistyönä toteutettava opintosuunta, johon sisältyy ”pakollinen” vaihto-opiskelu Norjan Narvikissa. Opintosuuntaan kuuluu siis pakollisena tietyt kurssit, jotka luennoidaan Norjassa. Vaihto-opintoni ajoittuivat vuoden 2011 syyslukukaudelle.

Rahoitus
Ennakko-oletukseni oli, että Norja on kallis maa ja tämä osoittautuikin todeksi.

Rahoitus opintoja varten järjestyi siten, että sain Erasmus-rahaa 1100€, joka SE-opiskelijoille oli järjestetty pyyteettömästi. Myös prosessi- ja ympäristötekniikan osasto päätti tukea SE-opiskelijoita lähes 500€:lla joulukuun puolivälissä, mikä oli varsin tervetullut joululahja. Näiden lisäksi sain  opintotukea ulkomaanlisällä, sekä tarpeen tullen opintolainaa.

Onnekseni MVTT myönsi reilun apurahan helpottamaan koulutarvikkeiden ja -kirjojen hankintaa sekä matkustamista. Kiitokset siitä!

Asuminen
Maksoin vuokraa hyvin pienestä kalustetusta soluhuoneesta (sohvasänky, kaksi tuolia, kirjoituspöytä) 450€ kuussa. Keittiötä käytti yhteensä kahdeksan henkilöä ja wc/suihkutiloja oli neljä, eli yksi kahdelle henkilölle. Mielestäni vuokra, etenkin asunnon laatuun ja viihtyisyyteen nähden oli korkea. Juuri omilleen muuttaneiden norjalaisnuorukaisten vuoksi, oli onni, että tulin varanneeksi korvatulppia matkalle mukaan; reilun neljän kuukauden jaksolla niitä kuluikin paljon.

Lähestulkoon ainoa hyvä puoli oli asunnon sijainti. Koulu oli viiden minuutin kävelymatkan päässä ja kauppa melkein vieressä. Lenkille vuoren rinteille pääsi myös hyvin näppärästi.

Mainittakoon vielä, että vuokranmaksun kanssa sai olla tarkkana. Asuntoja vuokraava SSiN yritti useammaltakin periä vuokria sellaiselta ajalta ennen saapumistamme, jolloin asunnoissamme asui vielä muita opiskelijoita. Minulle tämä selvisi sattumoisin, kun jututin naapurissa asuvaa kaveria.
 
Ruokailu
Kouluruokailu oli todella kallista kotimaahan verrattuna. Muistaakseni Unirestan ravintoloissa lautasen saa kukkuroilleen 2,5€:lla, kun taas NUC:ssa 100 grammaa ruokaa maksoi noin 1,5€ (siellä siis eväs kauhottiin lautaselle, jonka jälkeen siirryttiin punnitukseen). Kouluruokailun kalleuden aavistaen, olin varannut reilusti purkkihernekeittoa, nuudeleita, sekä muita ruokatarvikkeita Suomesta mukaan. Ne tulivat tarpeeseen ja niiden avulla säästyi pitkä penni.

Kaupassa ruoka oli jonkin verran kalliimpaa kuin Suomessa, mutta ei mitenkään järjettömän kallista. Tonnikala taisi olla jopa halvempaa. Liha (pl. kala), leikkeleet ja juustot olivat huomattavasti Suomen vastaavia kalliimpia.

Muutamia kertoja syksyn aikana kävin kotimaassa ja jokaisella reissulla mukaan tarttui säilykkeitä ja ruisleipää.

Opinnot
Opiskelu NUC:ssa oli jokseenkin erilaista kuin Oulun Yliopistossa. Koulua oli lähes jokaisena arkipäivänä 8-12 välisenä aikana ja loppupäivä omatoimista opiskelua. Lisäksi reilun neljän kuukauden aikana oli kolme itsenäistä opiskeluviikkoa, jolloin kontaktiopetusta ei ollut lainkaan. Erona oli myös se, että tiettynä viikkona luennoitiin vain tiettyä kurssia. Tämä oli mielestäni hyvä asia, sillä paneutuminen ja keskittyminen aiheeseen oli helpompaa, kun ei ollut muita kursseja sekoittamassa päätä.

Opinnot olivat mielestäni käytännönläheisiä. Teoriaa kerrattiin jokaisen kurssin alussa tiiviimmin, jonka jälkeen käytettiin paljon aikaa uusimpien tutkimusten ja alan artikkeleiden läpikäymiseen. Tällä tavalla sai hyvän kuvan kunkin alan (aurinko- ja tuulivoima, bioenergia, rakennusten energiatekniikka) viimeisimmistä tekniikoista ja sovelluksista. Jokaiseen kurssiin sisältyi myös vierailu, joka vähintäänkin sivusi käsiteltävää aihealuetta. Kävimme tutustumassa jätteenpolttolaitokseen, bioenergian tuotantoon, tuulipuistoon, aurinkopaneelien valmistuslinjaan, talotekniikan tutkimuslaboratorioon, sekä eri maalajien jäätymistä ja sulamista tutkivaan kenttälaboratorioon. Lisäksi pääsimme huristelemaan sähköautolla.

Kaiken kaikkiaan olin erittäin tyytyväinen opetuksen tasoon, opettajilta saamaani ohjaukseen, sekä opetustyyliin.

Yliopiston palvelut
Vaikka olikin ikävä Oulun Yliopiston kotoisia, pirteästi maalattuja seiniä ja yläkuppilaa sekä sokkeloisia katakombeja, täytyy myöntää, että NUC oli kouluksi erittäin viihtyisä. Väljät tilat, kioskit, avara ruokala, sekä biljardi- ja pingispöydät loivat mielestäni opiskelijaystävällisen ympäristön. Kivilattiat ja muut sisustukselliset seikat osoittivat selkeästi, ettei kuluissa oltu säästelty.

Edellämainittujen seikkojen lisäksi olin erittäin tyytyväinen koulun infopalveluun (Service Torget), jossa hoituivat kaikki vaihdon aikana askarruttaneet asiat asumiseen, vuokranmaksuun, ja kulkulupiin liittyen. ATK-ongelmien ratkaisuun yliopistolla oli erillinen tiimi, joka varsin tehokkaasti järjesti ongelmat pois päiväjärjestyksestä.

Yliopiston yhteydessä oli myös erillinen urheilutalo, josta löytyi muun muassa sisäpelitiloja ja kiipeilyseinä. Ilmeisesti siellä olisi ollut myös suomalaisvaikutteinen sauna, johon en tullut tutustuneeksi.

Vapaa-aika
Joutoaikaakin oli. Lähin vuori (tai nyppylä), jonka juuressa asuntoni oli, tuli valloitettua jo aivan ensimmäisinä päivinä. Muitakin kiipeily- ja patikointireittejä olisi lähistöllä ja kauempana ollut. Lenkille ja kävelylle vuorenrinteille pääsi näppärästi ja maisemat ylempää rinteeltä olivat vaivannäön arvoisia.

Suurin osa vapaa-ajan aktiviteeteista liittyi kuitenkin kalastukseen. Totesimme vuonon reunamilla liikkuvan seitiä, joka varsin mukavasti tarttui syöttiin. Parhaalla kerralla kalaa tuli kolmattakymmentä kiloa (oli niissä kyllä fileroiminenkin). Melkeimpä jokaiselta kalareissulta saalista kertyi sen verran, että siitä riitti illallistarpeiksi koko SE-porukalle.

Matkustelu
En tullut omatoimisesti matkustelleeksi Norjassa juurikaan. Muutamia kertoja kalapaikkoja katsasteltiin kauempaakin kuin lähivesiltä. Pidempi reissu tehtiin koulun kanssa Trondheimiin, jossa tutustuttiin paikallisiin jätteenpolttolaitokseen ja biojätettä hyödyntävään laitokseen. Rahoitus tälle kahden yön reissulle saatiin kokonaan NUC:n kautta.

Vakuutusasiat
En tullut hankkineeksi mitään vakuutuksia reissua varten. En osaa sanoa, oliko minulla Oulun Yliopistonkaan kautta mitään vakuutusta olemassa. Ennen lähtöä kuitenkin hankin eurooppalaisen sairaanhoitokortin, mistä olisi ollut hyötyä lääkärissä asioidessa. Tälle ei onneksi ilmennyt käyttöä.

Limingassa, 2.1.2012  
     
Arttu Juntunen