Eero Leppänen - 2009: Institute for Social and Economic Change, Intia

Matkakertomuksen tiedot

Opiskelija
Eero Leppänen
Koulu
Jyväskylän yliopisto
Matkakohde
Institute for Social and Economic Change, Intia
Aika
30.06.2009 - 17.08.2009
Vaihto-ohjelma


Kohde: ISEC-NCI kansainvälinen kurssi ´Approaching the Environment in India - New Theories and Methods in the Study of the Nature-Society Interface, 6.7.-31.7.2009, the Institute for Social and Economic Change, Bangalore, Intia

Aika: 30.6. -17.8.2009

Kun sain tiedon tästä kurssista yli vuosi sitten innostuin siitä heti. Hain silloin kurssille, mutta se peruttiin liian pienen osallistujamäärän takia. Seuraava mahdollisuus oli viime joulukuussa, mutta olin silloin opiskelijavaihdossa Unkarissa. Jälleen viime keväänä tuli mahdollisuus hakea kurssille. Pohdin hakemuksen jättämistä, sillä kurssille osallistuminen tarkoittaisi sitä etten voisi olla kesätöissä. Hain kuitenkin kurssille ja pääsinkin. En ole katunut kurssille osallistumista.

Instituutti ja opiskelu

The Institute for Social and Economic Change:ssa on kahdeksan akateemista keskusta. Instituutissa tehdään tutkimusta ja koulutetaan tohtoriopiskelijoita. Kurssimme oli Centre for Ecological Economics and Natural Resources (CEENR) järjestämä.

Kurssi oli järjestetty pelkästään pohjoismaalaisille opiskelijoille. Meitä olikin yhteensä kymmenen henkeä Ruotsista, Norjasta, Tanskasta ja Suomesta. Kaikki luennoitsijat olivat intialaisia. Aamuisin oli luentoja puoli kymmenestä kahtakymmentä vaille yhteen asti. Ne pidettiin kolmena eri luentona. Iltapäivisin oli varattu aikaa itsenäiselle työskentelylle. Ensimmäisen viikon kurssit antoivat johdatuksen Intiaan ja Intian ympäristöongelmiin.  Seuraavilla viikoilla luennot keskittyivät enemmän yksittäisiin teorioihin ja tutkimustuloksiin. Luentojen anti vaihteli paljon. Osa oli käytännössä vanhan kertausta, mutta sain myös paljon uutta tietoa. Suurin oppi ja myös opettelun aihe oli valtava ero ympäristöongelmissa ja varsinkin niiden syy-seuraus suhteissa Intian ja Suomen välillä. Suurin paino kurssilla oli metsiin ja veteen liittyvissä asioissa. Olin kurssin ainoa luonnontieteilijä, joten oli todella mielenkiintoista kuunnella toisten kurssilaisten kysymyksiä ja kommentteja luentoihin liittyen.

Kurssilla tehtiin kolme kenttävierailua: Ensimmäisellä tutustuttiin Bangaloressa tapahtuvaan elektroniikkaromun kierrätykseen. Vierailimme virallistetulla kierrätyspaikalla. Siellä toiminta oli kehittynyttä ja mm. työturvallisuudesta huolehdittiin. Suurin osa elektroniikkaromusta päätyy kuitenkin epävirallisille käsittelijöille. Puutteet käsittelytekniikoissa ja taidoissa aiheuttavat vaaraa sekä luonnolle että työntekijöille itselleen. Samana päivänä tutustuttiin myös sadeveden keräykseen ja vihreään rakentamiseen. Toisella kenttävierailulla tutustuttiin orgaaniseen viljelyyn ja perinteisten viljelylajikkeiden säilyttämiseen. Kolmannen kenttävierailun aiheena oli valuma-alueen kunnostus. Monessa tapauksessa valuma-alue kunnostukset ovat epäonnistuneet, koska alkuinnostuksen jälkeen rakenteista ei ole pidetty huolta. Tässä kylässä projektissa oli edetty varsin hitaasti ja pyritty saamaan kaikki kyläläiset mukaan toimintaan. Meille sanottiin että kyseinen projekti oli harvoja onnistuneita sillä alueella. Samalla vierailulla tutustuttiin myös alueeseen, jonka pohjavesi on fluorin saastuttama.  

Kurssi oli intensiivinen sillä luennoiden lisäksi kukin kurssilainen kirjoitti kaksi kenttävierailuraporttia sekä noin 5000 sanaa sisältäneen tutkielman. Omassa tutkielmassani perehdyin Intian veden laatuongelmiin. Niitähän riittää. Keskeytin kuitenkin opiskelun iltapäivisin sulkapallon peluun ajaksi. Pelasin sulkapalloa lähes päivittäin intialaisten opiskelijoiden kanssa. Muut pohjoismaalaiset opiskelijat opettelivat joogaa kolmena iltana viikossa.

Asuminen ja ruokailu oli järjestetty kurssin aikana todella hyvin kun sitä vertaa ”tavallisten” intialaisten elämään. Kurssilaiset majoitettiin vierashostelliin. Kullakin kurssilaisella oli oma huoneensa. Huoneiden yhteydessä oli myös WC ja lämminvesivaraajalla varustettu suihku. Muutamia kurssilaisia häiritsi huoneissa vierailleet torakat ja liskot. Koska olin yläkerrassa, niin minun huoneessani ei näkynyt niitä, mutta katon rajassa oli sentään muurahaisten valtatie. Saavuin kurssipaikalle kaksi päivää ennen muita kurssilaisia, joten söin alussa paikallisten opiskelijoiden kanssa. Heidän ruokansa on yksinkertaista mutta maukasta. Kurssin aikana meillä oli erillinen ruokailu. Se johtui mm. siitä etteivät kurssinpitäjät halua että kurssilaiset sairastuisivat vatsatauteihin. Aamupala, lounas ja päivällinen olivat kaikki monipuolisia ja runsaita. Ruoka oli intialaista ja päivällinenkin syötiin intialaisittain illalla kello kahdeksan. Lisäksi päivällä oli teetauko. Kurssilaisilla oli pääsy tietokoneluokkaan, missä tosin joutui toisinaan odottelemaan vuoroaan. Monilla kurssilaisilla oli mukanaan oma kannettava, joilla oli pääsy internettiin myös eräästä toisesta huoneesta. Kampus on varsin eristetty ympäröivästä asutuksesta. Siten kampuksella ei pääse tutustumaan tavallisiin intialaisiin, mutta toisaalta se mahdollistaa tehokkaamman opiskelun.
 
Vapaa-aika ja loma

Kurssin alussa koordinaattori järjesti kaksi retkeä paikallisiin nähtävyyksiin. Loppukurssista siihen ei olisi ollutkaan aikaa.  Kävimme myös joinakin iltoina ja muutamana lauantaina ja sunnuntaina Bangaloren keskustassa. Lopussa matkustin junalla käytännössä Intian etelästä pohjoiseen ja idästä länteen. Istuinkin junassa noin viikon. Siinä näki Intian erilaisia maantieteellisiä vyöhykkeitä ja sai jonkinlaisen käsityksen maankäytöstä. Juna on hyvä tapa tutustua paikallisiin ihmisiin; matkustajiin, kauppiaisiin ja kerjäläisiin. Loma oli myös siitä hyvä että sen aikana näki kurssilla opiskeltuja asioita käytännössä. Kurssi oli monsuunikauden aikana ja loma sijoittui sen loppuun. Joissain paikoissa Intiaa tulvi, kun taas esimerkiksi Rajasthanissa maanviljelijät ovat vaikeuksissa koska sadetta oli tullut niin vähän. Toisekseen pohjavesi on siellä noin kolmensadan metrin syvyydessä. Loman aikana opin myös kuinka välttää huijauksia mutta myös sen kuinka tulla huijatuksi. Intialaiset ovat mukavia ihmisiä, mutta jos olet valkoinen ja liikut rinkan kanssa, niin monet haluavat saada osan rahoistasi. En kokenut kertaakaan itseäni uhatuksi ja onko se toisaalta väärin jos ulkomaalaiset maksavat samoista palveluista enemmän kuin paikalliset?

Lopuksi

Intia on suuri ja monimuotoinen maa. Siitä ei voi sanoa juuri mitään yleistä. Eri puolilla Intiaa ihmiset puhuvat eri kieliä, heillä on erilaisia kulttuureita ja lainsäädännössäkin on eroja. Intialaisilla ei ole samanlaista kansallista identiteettiä kuin vaikkapa suomalaisilla vaan heidän identiteettinsä on paikallisempaa.

Matkan aikana näin todella suuria eroja ihmisten elinoloissa ja keskustelinkin monenlaisten ihmisten kanssa. Vaikka vain koulutetut ihmiset puhuvat englantia, niin näkemäni ja kokemani asiat pakottivat pohtimaan muun muassa kysymystä mikä on riittävän korkea elintaso. Yksi suurimpia oppeja oli se että jos jokin asia toimii Suomessa niin se voi olla toimimaton jossain muualla. Eri kulttuurien väliset erot eivät kuitenkaan tarvitse olla este kanssakäymiselle, sillä ihmiset ovat ihmisiä joka puolella maailmaa. Matka auttoi minua katsomaan erityisesti ympäristöongelmia uusista näkökulmista mutta opin myös sen etten tämän jälkeen tiedä Intiasta vielä juurikaan mitään.

Matka oli kokonaisuudessaan opettavainen ja antoisia. Se antoi myös lisävalmiuksia työskennellä jatkossa ulkomailla. Kiitokset Maa- ja vesitekniikan tuki ry:lle apurahasta.

Kivijärvellä 27. 9. 2009

Eero Leppänen