Eero Makkonen - 2013: Stuttgartin yliopisto, Saksa

Matkakertomuksen tiedot

Opiskelija
Eero Makkonen
Koulu
Tampereen teknillinen yliopisto
Matkakohde
Stuttgartin yliopisto, Saksa
Aika
01.03.2013 - 31.08.2013
Vaihto-ohjelma

1 TAUSTA JA VAIHTOKOHTEEN VALINTA

Olin päättänyt jo kauan aikaa sitten haluavani suorittaa vaihto-opiskeluvuoden tai –lukukauden opiskelujeni aikana. Tähän oli syynä erityisesti uusien kokemuksien hank-kiminen ja erityisesti rikkoakseni normaalin ”päiväkoti-peruskoulu-lukio-armeija-opiskelu-työelämä-eläke–putken”.

Yksi tärkeimmistä syistä oli myös kielitaidon parantaminen ja kansainvälistyminen. Halusin päästä tutustumaan ihmisiin eri puolilta maailmaa ja oppimaan asioita erilaisista kulttuureista. Halusin myös kokeilla, kuinka pärjäisin vieraassa maassa vieraalla kielellä. Huolimatta melko pitkistä kieliopinnoista, en ollut kovinkaan itsevarma kielitaidoistani.

Olin aloittanut aikoinaan kieliopintoni saksalla ala-asteen kolmannella luokalla ja jatkoin saksan opiskelua niin yläasteella ja lukiossa kirjoitin ylioppilaskirjoituksissa pitkän saksan (arvosana C). Yliopistossa olin ennen lähtöäni suorittanut neljä saksankurssia. Kaikista opinnoista huolimatta varsinkin saksan puhuminen oli erityisen vaikeaa. Juuri tästä syystä halusin suorittaa vaihto-opiskeluni saksankielisessä maassa.

Ensiksi mietin Sveitsiä, jossa olisin voinut myös vaihdon aikana pelata salibandya. Päätin kuitenkin, että on parempi kerätä kokemuksia ilman sitoumuksia harrastuksiin. Siispä päätin valita vaihtokohteeksi Saksan. Tämän lisäksi Saksan kesälukukausi sopi erinomaisesti yhteen salibandykauden kanssa eikä minun tarvinnut jättää yhtään peliä väliin vaihdon takia.

Saksan kaupungeista en kuitenkaan kovin paljon tiennyt eikä minulla ollut suurta mielipidettä, missä haluaisin vaihdon suorittaa. Kun katselin TTY:n vaihto-opiskeluvaihtoehtoja Saksassa, halusin päästä johonkin suurempaan kaupunkiin. Katselin myös eri yliopistojen verkkosivuilta kurssitarjontaa ja hylkäsin ne vaihtoehdot, joissa ei ollut tarjolla minun oman alani kursseja tai niihin liittyviä opintoja.

Lopulta viimeisenä kriteerinä oli maantieteellinen sijainti, minkä takia valitsinkin Stuttgartin. Ajattelin, että Etelä-Saksassa kevät on lämmin ja jo melko pitkällä maalis-huhtikuussa ja kesä kuuma.

2 VALMISTELUT ENNEN LÄHTÖÄ

2.1 Hakuprosessi ja dokumentit

Hakuvaiheessa erityisestä päänvaivaa aiheutti Learning Agreementin eli opintosuunnitelman tekeminen, koska ensinnäkin Stuttgartin yliopiston kurssitarjonta internetissä oli hieman hankalampi verrattuna meidän yliopistomme POP:iin ja tämän lisäksi varmistus siitä, mitä kursseja ylipäätään järjestetään kesälukukaudella tuli vasta noin kuukautta ennen lukukauden alkua.

Lopulta kuitenkin sain kaikki vaaditut dokumentit kasaan ja minut hyväksyttiin TTY:n puolesta opiskelemaan yhden lukukauden ajaksi Stuttgartiin ympäristönsuojelutekniikkaa” (Umweltschutztechnik). Joitakin viikkoja ennen Saksaan lähtöä myös Stuttgartin yliopistosta tuli tieto, että minut oli hyväksytty suorittamaan vaihto-opiskeluni siellä. Tiedon mukana tuli myös pitkä lista dokumenteista, jotka piti olla mukana Saksaan lähdettäessä. Siispä tarkastin listan ja dokumentit useaan kertaan ennen lähtöä.

2.2 Asunnonhaku

Asunnon hankinta Stuttgartista oli ehdottomasti hankalin osa alkuvalmisteluissa ja koko vaihto-opiskeluni aikana. Jo hyvissä ajoin Stuttgartin yliopistosta tuli viesti, etteivät he voi tarjota asuntoa yliopiston puolesta ja jokaista kehotettiin hankkimaan asunto yksityisiltä markkinoilta tai Studentenwerkin eli paikallisen opiskelijajärjestön kautta. Kuitenkin samassa yhteydessä mainittiin, että Studentenwerkin asuntoloihinkin oli yli 6 kuukauden jono. Tämän takia en edes täyttänyt hakulomaketta Sudentenwerkin asuntoiloihin.

Siispä ryhdyin etsimään asuntoa yksityisiltä markkinoilta. Olin kuullut, että asuntotilanne on erittäin huono Stuttgartissa ja siksi aloitinkin asunnonhaun jo hyvissä ajoin noin kolme kuukautta ennen Stuttgartiin saapumistani. Tein profiilit saksalaisille vuokra-asunto sivustoille (www.wg-gesucht.de ja www.studenten-wg.de) ja aloitin asunnonhaun selailemalla vapaita asuntoja, joista hain mielenkiintoisimpia. Aluksi kriteerini muun muassa asunnon sijainnille sekä kunnolle oli huomattavasti korkeampi, mutta huomattuani jonkin ajan päästä, kuinka vaikeasta tehtävästä olikin kyse hain lähes jokaista hieman järkevää vaihtoehtoa. Varsinkin wg-gesucht.de on hyvin suosittu palveluja, mikä tarkoittaa sitä, että sivustolle tulee uusia vapaita asuntoja melko hyvällä tahdilla, mutta vastaavasti myös kilpailu asunnoista on kovaa.

Suurimpaan osaan hakemuksistani en saanut minkäänlaista vastausta (noin 75 %), ja suurimmasta osasta, josta sain vastauksen, vastaus oli selvä ei vedoten yleensä joko liian lyhyeen vuokrasopimuksen pituuteen tai siihen, etten voinut ottaa osaa asuntonäyttöön. Yhden asunnon kohdalla olin jo päässyt vuokrasopimuksen kirjoittamiseen, mutta vuokranantaja ei suostunutkaan allekirjoittamaan paperia, koska minulla ei ollut omaa faksia, jolla olisin voinut lähettää sopimuksen.

Näiden lisäksi ongelmana Internetissä ovat huijarit, joista sivustoilla varoitellaan hyvin usein. Minäkin törmäsin ainakin kolmeen huijausyritykseen, joihin en onneksi kuitenkaan sortunut. Yleensä huijarit pyytävät takuuvuokraa ja mahdollisesti ensimmäisen kuun vuokraa etukäteen. Monet huijarit kirjoittavat englanniksi ja asuvat muualla kuin Saksassa. Jos jokin vuokranantaja epäilyttää, kannattaa käyttää Googlea hakemalla tietoja esimerkiksi vuokranantajan nimellä tai sähköpostiosoitteella sekä kannattaa tarkistaa Google Maps – palvelusta onko osoitteessa asuintalon näköistä rakennusta. Älä myöskään lähetä kopiota passistasi, sillä huijarit saattavat käyttää jatkossa sinun henkilötietoja ja passikopiota huijausyrityksissä. Huijareihin liittyy myös se ikävä puoli, että vuokranantajat ovat usein hyvin epäluuloisia asunnonhakijoista, jotka eivät pysty osallistumaan asuntonäyttöihin. Tämän takia hakemuksessa täytyy yrittää todistella olevansa hakemassa asuntoa puhtain aikein. Yksi vaihtoehto asuntonäytölle on Skype-puhelu.

Lopulta haettuani varmasti yli 50 asuntoa sain kämpän noin viikkoa ennen Saksaan saapumistani Bad Cannstattista, joka on kaupunginosa Stuttgartin keskustan itä puolella. Vaikka Vaihingenin kampukselle olikin matkaa noin 15 kilometriä S-Bahnilla eli pai-kallisella lähijunalla/metrolla matka kesti noin 15 minuuttia. Asuntoa hakiessa kannat-taakin kiinnittää huomiota, kuinka pitkä matka on lähimmälle S-Bahn-asemalle, sillä S-Bahn on nopein tapa liikkua Stuttgartissa. Erityisesti, jos opiskelee Vaihingenin kam-puksella, S-Bahn on lähes ainoa tapa päästä perille julkisilla kulkuvälineillä.

Saksassa lähes kaikki opiskelijat asuvat kalliiden vuokrien takia WG:ssä (Wohngemein-schaft) eli solussa. Minun WG:ssä asui kolme tyttöä minun lisäkseni, jotka olivat kotoisin Ranskasta, Tanskasta ja Ecuadorista. Kansainvälisestä sekoituksesta huolimatta pu-huimme lähes ainoastaan saksaa keskenämme, mikä oli erittäin hyvä asia kielitaidon kannalta.

Yleensä WG:ssä on omat sääntönsä sekä siivouslistansa, joiden noudattaminen on tarkkaa. Meillä asuminen oli niin rentoa ja yhteisasuminen sujui niin hyvin, ettei meillä erityisiä sääntöjä tarvittu. Jokainen siivosi omat jälkensä ja kun joku siivosi oman huo-neensa usein hän siivosi myös samalla yhteiset tilat. Yhteisten kulutustavaroiden, kuten WC-paperin ja konetiskiaineen, ostot jakautuivat myös melko tasan eikä meillä ollut tarvista sopia asiasta sen tarkemmin. Kuitenkin etenkin jos WG:ssä asuu saksalaisia, säännöt ovat usein hyvin tarkat ja niitä tulee noudattaa. Kannattaa siis heti muuttaessa WG:hen selvittää kyseisen asunnon menettelytavat.

Tutustuessani muihin vaihto-opiskelijoihin sain kuulla, että kaikki halukkaat olivat kuuden kuukauden jonosta huolimatta saaneet huoneen Studentenwerkin asuntoloista eli Studenten-WG:stä kampusalueelta. Jopa opiskelijat, jotka eivät olleet edes hakenut asuntoa ja saapuivat Stuttgartiin ilman tietoa asunnosta, saivat Studentenwerkiltä asun-tolapaikan.

Vaihingenin kampuksen asuntoloissa asumisessa olisi ollut puolensa. Studenten-WG:ssä vuokrat olivat noin 250–280 euroa kuussa, kun taas minun vuokrani oli 330 euroa kuussa. Tämän lisäksi tietenkin koulumatka olisi ollut vain muutamia minuutteja sekä kampuksella järjestettävistä tapahtumista ei olisi tarvinnut lähteä viimeisellä S-Bahnilla. Vaikka lähes kaikki kaverit asuivatkin kampuksella, olin silti tyytyväinen, että olin löytänyt asunnon yksityisiltä markkinoilta. Lähes kaikki Sudenten-WG:t olivat huonossa kunnossa ja jotkin asunnot jopa ällöttäviä. Tykkäsin myös asua lähellä kes-kustaa ja oli kiva, että sain vaihto-opiskelijoiden lisäksi muitakin kavereita kämppäka-vereistani ja heidän kavereistaan. Sitä paitsi, jos ei halunnut ottaa viimeistä S-Bahnia kampukselta kotiin, kampuksella pystyi tarvittaessa nukkumaan vaikka kaverin lattialla. Jos on valmis näkemään vaivaa asunnon hankinnassa, suosittelen asuntoa yksityisiltä markkinoilta.

Stuttgartissa on myös yksi erikoinen asumismahdollisuus, nimittäin die Finne, jota kutsuttiin myös nimellä finnische Penthouse. Se on asunto lähellä keskustaa, jossa asuu aina kolme tai neljä suomalaista vaihto-opiskelijaa. Edelliset asukkaat valitsevat aina seuraavat asukkaat ja jos haluat päästä asumaan sinne, täytyy ensiksi selvittää, ketä siel-lä asuu sillä hetkellä ja kysellä tilanteesta.

3 PAIKAN PÄÄLLÄ

3.1 Saapuminen ja alkujärjestelyt

Saavuin Stuttgartiin maaliskuun kolmas päivä muutamaa päivää ennen kuin saksan intensiivikurssi alkoi. Minua vastassa lentokentällä oli Student Buddy eli paikallinen tutor, joka vei minut uuteen kotiini ja auttoi kaikkien muodollisuuksien ja paperisodan kanssa. Kannattaa ehdottomasti siis hakea etukäteen tuohon welcoming serviceen. Olin jo ennen Stuttgartiin tuloa kuullut, että Saksassa on tiedossa paljon byrokratiaa ja pape-reiden täyttämistä, mutta minun Student Buddy auttoi minua kädestä pitäen ja selvisin kaikista koukeroista suhteellisen ongelmitta. Tosin kuulin myös erittäin huonoista Student Buddyista, jotka olivat vain hakeneet vaihto-opiskelijan lentokentältä, minkä jälkeen Buddystä ei ollut kuulunut enää mitään.

Tein poikkeuksen verrattuna muihin vaihto-opiskelijoihin enkä avannut saksalaista pankkitiliä. Alkuun joutui muutamaan kertaan vakuuttelemaan, että suomalaiselta pankkitililtä voi maksaa saksalaisia laskuja ilman mitään pankin ottamaa välityspalkkioita. Tarvitsin vain tilinumeroista IBAN-numeron, joka tosin oli joillekin saksalaisille hie-man outo käsite. Kuitenkin selvisin hyvin ilman saksalaista tiliä ja käytin koko matkan ajan lähes ainoastaan käteistä. Saksassa kortilla maksaminen ei ole yhtä yleistä verrattuna Suomeen ja varsinkin joissain ruokakaupoissa pystyi maksamaan vain jonkin tietyn saksalaisen pankin pankkikortilla. Mielestäni oli hyvä valinta olla avaamatta saksalaista tiliä. Tosin jos asuu Studentenwerkin opiskelija-asuntoloissa, saksalainen tili on pakollinen vuokran suoraveloituksen takia.

Jokaiselle vaihto-opiskelijalle oli nimetty riippuen opinnoista oma koordinaattori, jonka kanssa hoidetaan kaikki viralliset dokumentit kuten Learning Agreement, Transcript of Records eli opintosuoritusote sekä Letter of Confirmation eli läsnäolotodistus. Valitet-tavasti minun koordinaattorina oli erittäin kiireinen professori, jonka kanssa oli vaikea sopia tapaamisia. Olin toivonut, että koordinaattori olisi auttanut minua kurssivalintojen kanssa, mutta jouduin tekemäänkin ne itsekseni.

3.2 Kurssivalinnat ja kurssit

Varsinaiset kurssit alkoivat vasta huhtikuun alussa ja ennen sitä minulla oli noin kuu-kauden kestävä saksan intensiivikurssi. Kaikki intensiivikurssille ilmoittautuneiden täytyi tehdä ensiksi tietokoneella lähtötasotesti, jossa oli niin sanottuja aukkotehtäviä, joissa piti valita oikea vaihtoehto lauseesta puuttuvan sanan paikalle. Testi sisälsi paljonnormaaleja arkipäivän fraaseja ja usein lauseesta puuttui esimerkiksi artikkeli tai prepo-sitio. Olin lukenut saksaa jo ala-asteen kolmannelta luokalta asti ja mielestäni testi oli helppo. Päädyinkin lopulta parhaaseen intensiivikurssiryhmään, jonka taso oli B2-C1. Lähtötasotestiin ei kannata välttämättä kovin paljoa lukea etukäteen, jotta pääsisi juuri oman tasoiseen ryhmään.

Opetus parhaassa ryhmässä erosi paljon muista ryhmistä. Muut ryhmät saivat paljon enemmän läksyjä ja niissä käytiin paljon enemmän läpi kielioppia. Meidän tunnit olivat hyvinkin pitkälti vain keskustelua ja opettajan yksinpuhelua. Mielestäni tämä opetustyyli ei sopinut minulle ja olisin ehkä toivonut olevani astetta alemmassa ryhmässä, mutta tuli ainakin harjoiteltua kuulunymmärtämistä.

Olin myös pettynyt, kun kuulin, ettei juuri meidän ryhmälle järjestetty intensiivikurssin jälkeistä jatkokurssia, joka järjestettiin muille ryhmille automaattisesti ilman ilmoittautumista. Minun piti siis hakea kielikeskuksen kursseille, mutta en kuitenkaan mahtunut niille kursseille sisään. Olinkin pettynyt etten päässyt opiskelemaan saksaa enää intensiivikurssin jälkeen.

Stuttgartin yliopiston kurssit löytyvät internetistä LSF-portaalista osoitteesta lsf.uni-stuttgart.de. Kursseille ei tarvinnut erikseen ilmoittautua. Vain tentteihin ilmoittautuminen on pakollista ja sitä kannattaa kysyä kurssin vetäjältä, sillä vaihto-opiskelijat eivät voi ilmoittautua tentteihin internetissä. Kurssit järjestetään yleensä osana isompaa mo-duulia ja yleensä täytyy käydä samalla koko moduuli tai ainakin se on paljon yksinkertaisempaa kuin valita vain osaa siitä. Toki erikoisjärjestelyjä voi kysyä kurssista vastaavalta.

Itse valitsin yhteensä viisi kurssia intensiivikurssin (6 op) lisäksi: Einführung in die Technik- und Umweltsoziologie (3 op), Energie und Umwelt (3 op), Ökologische Che-mie (6 op), Wassergütewirtschaft (6 op) sekä Integrated River Management and En-gineering (6 op). Siis neljä kurssia viidestä opetettiin saksaksi, mikä tuotti kyllä välillä hieman vaikeuksia, sillä jotkin professorit puhuivat hieman epäselvästi ja turhan nopeasti saksaa. Vaikka yhdessä lukukaudessa oli yhteensä 30:n opintopisteen verran opintoja minulla oli kaikki torstait ja perjantait vapaina eikä millään kurssilla ollut tenttien lisäksi mitään muuta pakollista paitsi kaksi esitelmää River Management and Engineering kurssilla.

Kaikki kurssit järjestettiin Vaihingenin kampuksella, jossa on kaikki teknisten alojen laitokset. Kuitenkin Ökologische Chemie sekä Wassergütewirtschaft järjestettiin Büsnaussa, joka oli noin 15 minuutin kävelymatkan päässä pääkampusalueelta.

Einführung in die Technik- und Umweltsoziologie eli johdatus tekniikka- ja ympäristösosiologiaan oli ihan hauska kurssi minulle aivan uudesta aiheesta. Kurssilla käytiinlävitse mm. ihmisten suhtautumista ympäristöongelmiin, tekniikkaan sekä luonnonkatastrofeihin. Professori puhui hieman epäselvästi ja jollen keskittynyt hänen puheeseen meni paljon asiaa ohitse. Tenttiin ei ollut pakko mennä, jos kirjoitti esseen kurssin aiheisiin liittyen.

Energie und Umwelt eli energia ja ympäristö oli erittäin mielenkiintoinen kurssi, jossa käytiin lävitse mm. kasvihuoneilmiötä, ilmansaasteita, ydinvoimaa ja melua. Luennoitsija puhui erittäin selvää saksaa. Suoritin tentin suullisena.

Ökologische Chemie eli ympäristökemia oli melko peruskemiaa esimerkiksi veden eri-tyisominaisuuksista, ympäristökemikaaleista ja niiden ominaisuuksista. Luennoitsija oli erittäin hyvä ja mukava ja suullinen tentti meni hyvin.

Wassergütewirtschaft-kurssilla käytiin läpi vesihuoltoa. Yksi osa moduulista oli limniologia ja kurssin aikana teimme kiinnostavia vierailuja jätevedenpuhdistamolle, vesilaitokselle, lentokentälle sekä kunnan virastoon. Tentin teen vasta Suomessa yli kuukauden päästä saapumisestani.

Integrated River Management and Engineering keskittyi jokien hallintaan, jossa osana oli tulvasuojelu. Oli mielenkiintoista lukea suurista joista ja millaisia keinoja on hallita tulvia ja hyötykäyttää jokia mahdollisimman tehokkaasti ja ympäristöystävällisesti. Tenttiin sai ottaa mukaan aineistoa, mutta aikaa oli niin vähän, ettei aineistoa ehtinyt oikeastaan edes käyttämään.

On hyvä käydä esittelemässä itsensä kurssin alussa luennoitsijalle ja kertoa, että on ERASMUS-opiskelija, jolloin saattaa saada hieman helpotusta kurssin aikana. Tämän lisäksi kannattaa sopia, miten suorittaa tentin. Jos on mitenkään mahdollista vaikuttaa asiaan, suosittelen ehdottomasti suullisia tenttejä, sillä suullisissa tenteissä professori yleensä johdattelee hieman vastauksissa. Kirjallisissa tenteissä Saksassa on kuulemma usein liian vähän aikaa, vaikka kirjoittaisi vastauksia koko ajan.

3.3 Arkiasiat ja vapaa-aika

Kuten jo kerroin S-Bahnit ovat paikallisjunien ja metron sekoitus ja ne ovat nopein tapa liikkua Stuttgartissa ja sen lähiympäristössä. Stuttgartissa on kuusi eri S-Bahn linjaa. Näiden lisäksi on vielä U-Bahnit, jotka ovat lähempänä raitiovaunua, sekä bussit. Koko lukukauden kattava lippu maksoi 190 euroa.

Suosittelen ehdottomasti matkustelua Stuttgartin lähiympäristössä sekä muualla Saksassa ja Keski-Euroopassa. Suosittelen erityisesti Schwarzwaldin aluetta sekä Bodenseetä ja Müncheniä. Münchenin lähellä oleva Dachaun keskitysleiri oli erittäin mielenkiintoinen sekä suosittelen myös pienempiä kaupunkeja ympäri Saksaa. Ne ovat usein säästyneet sodan pommituksista paremmin kuin suuremmat kaupungit. Jos tykkää shoppailusta, noin tunnin matkan päässä sijaitseva Metzingen on suuri outlet-city, jossa on useiden merkkituotteiden liikkeitä.

Saksassa normaalit junaliput nopeimpiin juniin ovat kalliita, mutta jos on useamman henkilön kanssa liikenteessä, suosittelen Baden-Württemberg-lippua tai koko Saksassa voimassa oleva Schönes Wochenende-lippua, joilla saa päivän aikana matkustaa paikal-lisjunilla niin paljon. Lippu tuli halvimmaksi, jos saman lipun jakoi viiden henkilön kanssa, jolloin lipun hinnaksi tuli alle kymmenen euroa. Jos haluaa matkustaa pitem-mälle ja nopeammin suosittelen kimppakyytejä, joita löytää osoitteesta mitfahrgelegen-heit.de. Tosin kyydin nopeus riippuu tietenkin kuskista ja ruuhkatilanteesta.

Pidin Stuttgartin kaupungista erittäin paljon. Vaikka Stuttgart on suuri kaupunki (noin 600 000 asukasta), mielestäni se on erittäin yksinkertainen kaupunki ja se muistuttaa mielestäni hyvin paljon Tamperetta. Stuttgartin keskustassa pääkatu on Königstraβe, joka on noin Hämeenkadun levyinen kävelykatu ja sen läheisyydessä on lähes kaikki keskustassa. Suosittelen käymään Stuttgartin Bundesliiga peleissä, joissa on hyvä tunnelma. Museoista pakollisia käyntikohteita ovat Mercedes- ja Porsche-museot.

Kampuksella tapahtuu erityisesti kesällä joka viikko jotakin. Jokaisella opiskelija-asuntolalla on omat kesäfestivaalit, joissa on paljon ihmisiä ja hyvä tunnelma. Tottakai kampukselta löytyy juhlia myös varmasti läpi koko talven.

4 LÄHTÖ JA PÄÄLLIMMÄISET MUISTOT

Ennen lähtöä tehtäviä papereiden täyttämistä oli loppuen lopuksi yllättävän vähän. Mi-nun tarvitsi vain kirjautua ulos Stuttgartin yliopistosta sekä kaupungista, sillä minun ei tarvinnut lopettaa edes pankkitiliä.

Vaikka olikin jo kiva palata Suomeen, oli lähtö erittäin haikea. Viiden ja puolen kuukauden aikana ehtii toisenlaiseen elämään jo tottumaan ja Stuttgart tuntui todellakin tuon koko ajan kodilta. Lopulta lähdin elokuun 14. päivä. Matka takaisin Suomeen olikin oma seikkailunsa, sillä ajoimme vanhempieni kanssa Via Balticaa pitkin Suomeen.

Päällimmäisenä ja parhaana muistona koko vaihtoajasta jää ehdottomasti mieleen kaikki ihmiset, jotka tapasin matkan aikana. En olisi ennen matkaa uskonut saavani niin hyviä ystäviä kuin sain ja olen varma, että nuo ystävyyssuhteet tulevat säilymään pitkään. Ai-noana hieman negatiivisena asiana mieleen jäi se, etten ehkä kuitenkaan oppinut saksan kieltä niin hyvin kuin olisin toivonut. Vaihdon aikana tulee vietettyä aikaa lähinnä mui-den vaihto-opiskelijoiden kanssa ja kontaktit paikallisten kanssa jäävät helposti vähiin.

Voin lämpimästi suositella kaikille Stuttgartia vaihtokohteena. Kotiin viemisinä minulla oli yhden lukukauden jälkeen paljon uusia kokemuksia, muistoja ja ystävyyssuhteita. Mielestäni vaihto-opiskelu on parasta, mitä opiskelija voi opintojensa ohella tehdä.