Elina Anna Maija Virolainen - 2012: Technische Universität Wien, Itävalta

Matkakertomuksen tiedot

Opiskelija
Elina Anna Maija Virolainen
Koulu
Aalto-yliopisto
Matkakohde
Technische Universität Wien, Itävalta
Aika
10.09.2011 - 30.06.2012
Vaihto-ohjelma
Erasmus


Järjestelyt

Aloin suunnitella vaihtoon lähtöäni suhteellisen myöhään, vasta paria kuukautta ennen hakuaikaa. Tästä huolimatta en kohdannut sen suurempia ongelmia hakuprosessin kanssa. Pääasiallinen kriteerini oli lähteä maahan, jonka kieltä osaisin hiukan ja jota tahtoisin parantaa. En oikeastaan ollut opiskellut saksaa kuin yläasteella ja vaihtohaun aikanakin kävin vain pari kurssia Aallossa, mutta päätin kuitenkin rajata vaihtoehdot Saksaan ja Itävaltaan. Itävallan pääkaupunkia Wieniä suositeltiin vesitekniikan lukijoille, joten päätin laittaa sen ykkösvaihtoehdoksi, Saksan Hannoverin ollessa toinen ja Itävallan Grazin kolmas vaihtoehto. Olin todella tyytyväinen valintaani ja helpottunut hyväksymispäätöksestä, sillä Wien oli mielestäni kahteen muuhun kaupunkiin verrattuna riittävän suuri ja monipuolinen. Hakuprosessi ei ollut mielestäni liian kuormittava, lähinnä erinäisten allekirjoitusten keräilyä ja papereiden pyörittelyä. Kurssisuunnitelmien teko vieraaseen yliopistoon oli tietysti kutkuttavaa puuhaa! Hyväksymiskirjeen saavuttua aloin etsiä huonetta ja ilmoittauduin myös saksan kielen kolme viikkoa kestävälle intensiivikurssille, jonka Wienin teknillinen yliopisto järjesti syyskuussa ennen varsinaisen lukukauden alkua.

Viisumia ei Itävaltaan EU:n kansalainen tarvitse, mutta sairasvakuutusta varten Kelalta tulee hankkia Eurooppalainen sairaanhoitokortti. Sen avulla saa paikallisten kanssa tasaväkistä hoitoa niin keskussairaalasta (Allegemaines Krankenhaus, AKH) kuin yksityistä vastaanottoa pyörittäviltä, yleisen "Alle Kassen"-sopimuksen tehneiltä lääkäreiltä. En ottanut Itävaltaan mitään erityistä tapaturmavakuutusta, mutta helmikuussa matkustin lukukausiloman ajaksi Aasiaan, johon otin kansainväliseltä vakuutusjärjestöltä suht huokean nuorisovakuutuksen. En myöskään ottanut mitään ylimääräisiä rokotteita, mutta puutiaisaivokuumetta vastaan suojautuminen ei välttämättä ole huono idea – Itävallassa on kuulemma eniten punkkeja koko Euroopassa. Kelalta hain myös erityistä ulkomaanopiskelun tukea, johon kuuluu korotettu asumislisä ja opintolaina. Aalto-stipendin lisäksi hain kahta muuta, alani opiskelijoille suunnattua apurahaa. Opiskelijahintaan (lue: ilmaiseksi) hankkimani luottokortti tuli myös tarpeeseen, milloin piti varata lentoja netissä tai milloin ei ollut kaupan kassalla pätevää pankkikorttia käsillä.

Asuminen & eläminen

Asumisvaihtoehtoja Wienistä aloin kartoittaa samantien hyväksymiskirjeen saavuttua. Olin monesta aiemmasta vaihtoraportista lukenut, ettei majoituksen etsiminen paikallisen opiskelijavaihtojärjestön, ÖAD:n, kautta ole ollut aina paras tai halvin vaihtoehto, joten päädyin selailemaan ilmoituksia omin päin netissä. Aikainen lintu madon löysi, eli muutamien sähköpostien ja kuvien vaihtelun jälkeen minut otettiin aivan ydinkeskustan reunalla sijaitsevaan saksalais-itävaltalaiseen soluasuntoon eli WG:hen (Wohngemeinsaft). Olin todella tyytyväinen asuntoomme, sen sijaintiin sekä kämppäkavereihin, jotka ottivat minut heti mukaan porukkaan ja yhteisiin rientoihin. Syyslukukauden jälkeen jouduin loppuvuodeksi vaihtamaan asuntoa, mikä kävikin jo alkuvuonna luotujen kontaktien ansiosta helposti ja muutin tutuksi tulleen itävaltalaisen opiskelukaverin luokse. Omasta puolestani suosittelisin siis ehdottomasti etsimään huonetta ensisijaisesti vapailta markkinoilta, niiden tarjoamat asumismahdollisuudet ovat viihtyisempiä, usein huokeampia ja niiden kautta välttää jämähtämästä pelkästään vaihtariporukkaan, jotka usein majoitetaan keskenään suuriin opiskelija-asuntoloihin. En myöskään koskaan maksellut takuuvuokria, vuokrasopimukset olivat lähinnä suullisia eikä jäykkiä irtisanomisaikoja ollut. Kämpissäni oli aina yksi päävuokralainen, jolle maksoin vakiosumman vuokraa, enkä sen kummemmin joutunut huolehtimaan kaasu-, sähkö- tai nettimaksuista. Monet vuokraavat huoneitaan juuri oman vaihto-opiskelunsa vuoksi, joten sisään- ja ulosmuuttopäivät käyvät hyvin yksiin ja huoneet ovat yleensä valmiiksi kalustettu. Hyviä sivuja asunnonhakuun ovat muun muassa:
www.jobwohnen.at
www.wg-gesucht.de

Maistraatti Wienissä jakaantuu kahteen eri tahoon. Jokaisella kaupungiosalla on oma toimistonsa ("Magistratisches Bezirksamt"), johon on käytävä ilmoittautumassa kolmen arkipäivän kuluessa saapumisesta. Mukaan tarvitaan netistä tulostettava "Meldezettel", passi sekä jonkinlainen todistus asumisjärjestelystä. Itse otin mukaan vielä paperit vaihtoon hyväksymisestä sekä todisteet kyvystäni rahoittaa opintoni, toisinsanoen Aalto-stipendin ja opintotuen myöntämispaperit. "Magistrat der Stadt Wien" on Wienin päämaistraatti, johon käydään näillä samoilla asiakirjoilla tekemässä myöhemmin ilmoitus 3 kuukautta ylittävästä oleskelusta maassa. Tämä toimitus maksaa jokusen kympin ja saattaa viedä useamman tunnin jonossa seisoessa ja eri huoneissa ravatessa. Oman kaupunginosan toimistossa käydään myös ilmoittamassa maastalähtö.

Pankkitili ja puhelinliittymä olivat molemmat todella helppo hankkia. Muun muassa Erste Bankissa opiskelijatilin avaaminen on ilmaista ja paikallinen pankkikorttini toimi lisäksi kansainvälisenä opiskelijakorttina sekä henkilötodistuksena esimerkiksi city-pyöriä ja katujen tupakka-automaatteja käytettäessä. Ennakkoon maksetun puhelinliittymän saattoi ostaa lähimmästä tekniikkaliikkeestä, itse koin Klax-liittymän toimivaksi ja sopivan hintaiseksi.

Hintataso on monin paikoin usein Suomeen verrattuna alhaisempi, niin vuokrissa, peruselintarvikkeissa kuin alkoholissakin. Yksi asia, joka minua ilahdutti aina uudelleen, oli luomu- ja lähiruuan suuren tarjonnan lisäksi sen huokea hinta. Yliopistoruokailu sen sijaan on kalliimpaa, ja ruuan laatu lähes surkea. Kävin uteliaisuudesta kaksi kertaa "Mensassa" syömässä ja kahteen kertaan jäi.

Yliopistoliikunta on edullinen ja monipuolinen mahdollisuus myös vaihto-opiskelijoille. Universitätssportinstitut eli USI pyörittää useassa eri pisteessä niin kuntosaleja, ryhmäliikuntaa kuin joukkuepelivuoroja. Itse kävin erilaisilla tanssikursseilla ja olin kyllä tyytyväinen. Ilmoittautuminen opiskelijakortin kanssa tapahtuu lukukausien alussa henkilökohtaisesti, mikä on tietysti hiukan jäykkä systeemi.

Julkinen liikenne toimii Wienissä kuin unelma. Kattavat bussilinjat, viiden metrolinjan verkosto sekä keskustan alueella kulkevat raitiovaunut tekivät liikkumisesta helppoa ja nopeaa. Viikolla kulkivat yöbussit ja viikonloppuisin myös metrot kellon ympäri. Opiskelijan lukukausikortti maksoi noin 130 euroa ja sen hankittuaan sai reissata sydämensä kyllyydestä, myös öisin. Jos mielii käyttää junaverkostoa Wienin ulkopuolella, suosittelen ostamaan "Vorteilskarten" eli ÖBB:n alennuskortin. Vuoden voimassaoleva kortti alle 26-vuotiaille kustantaa noin 20 euroa ja maksaa itsensä takaisin jo esimerkiksi yhden Wien-Salzburg-välin lipun hinnassa.

Opiskelu

Opiskelu Itävallan yliopistoissa eroaa joiltakin osin suomalaisistä käytännöistä. Kurssit voivat päättyä kirjallisen tentin sijaan suulliseen tenttiin ja ainakaan omat tenttiaikani eivät ylittäneet koskaan puoltatoista tuntia. Suulliset tentit voidaan suorittaa myös joko yksin tai useamman kurssilaisen kesken, vähän professorista riippuen. Blokkikurssit ovat oma lukunsa: ne alkavat ja loppuvat hyvin lyhyen ajan – jopa kahden päivän- sisään. Useimmat käymäni blokkikurssit päättyivät jonkinlaiseen projektityöhön, eikä tenttiä siis ollut. Opintopisteiden osalta voisin sanoa, että niiden helppous vaihteli suuresti kurssista riippuen. Saman opintopistemäärän sai niin kaksi päivää kestävästä, pienen ryhmätyön sisältävästä projektinhallintakurssista, kuin koko lukukauden kestävästä parityökurssista, jossa suunniteltiin tietylle alueelle sekä vedenjakelu- että jätevesiverkostojärjestelmä karttoineen, hydraulisine laskuineen ja puhdistusprosesseineen. Koska aiheet olivat kuitenkin poikkeuksetta mielenkiintoisia ja suurin osa professoreista veti kurssit innostavalla otteella, ei tämmöisiä epäkohtia jäänyt sen kummemmin pohtimaan.

Kurssien käytännön järjestelyt, nettiportaalien toiminta ja tiedonkulku olivat seikka, joista sai ajoittain harmaita hiuksia. Kurssi-infot saattoivat olla vuosia vanhoja tai riittämättömiä. Pari valitsemaani kurssia syyslukukaudella peruttiin, enkä olisi saanut tietää sitä mitään muuta kautta, ellen olisi sattunut soittamaan ko. professorille aivan muissa asioissa. Tenttipäivämäärät saatettiin sopia luennoilla, eikä niitä aina löytynyt netistä missään vaiheessa. (Tässä oli kyllä hyväkin puolensa, sillä henkilökohtaisia tenttiaikoja pystyi sopimaan todella helposti.)

Kurssien hyväksilukemisesta en ole vielä käynyt Suomen päässä juttelemassa. Opintosuunnitelmia hakuaikana tehdessäni löysin kyllä muutamia kursseja, joilla olisin voinut korvata kandidaattitutkinnostani vielä puuttuvia kursseja, mutta koska lähes kaikki kandidaattitason kurssit järjestettiin saksaksi, suunnitelmat vaihtuivat englanniksi järjestettyihin maisteritason opintoihin. En vielä tiedä, saanko korvattua jotain DI-vaiheen kursseja vaihdossa käymilläni opinnoilla, mutta ainakin suurin osa sisällytettäneen vapaavalintaisten opintojen moduuliin.

Kielikursseja kävin syyslukukaudella kolme kappaletta: B1-saksan intensiivikurssina ennen lukukauden alkua, ja lukukauden aikana B2-saksan sekä tekniikan saksan. Intensiivikurssi oli mielestäni hyödyllinen, sillä se ei tarjoa vain tiivistä kielikylpyä vaan myös ensikosketuksen muihin vaihto-oppilaisiin. Ainakin teknillisen yliopiston järjestämien kielikurssien ollessa kyseessä voisin tosin väittää, että omaa tasoa voi reippaasti yliarvioida: tunneilla edetään aina heikoimpien ehdoilla, ja minä, joka en aluksi osannut lähes mitään, sain joka kerta ryhmän parhaan arvosanan. Todellista haastetta etsiessään kannattaakin ehkä kääntyä muiden tahojen, kuten Deutsche Akademien, puoleen.

Technische Universität Wien eli TU Wien sijaitsee aivan kaupungin ydinkeskustassa ja jakaantuu useihin eri laitoksiin. Ilmoittautuminen opiskelijaksi tehtiin Studienabteilungissa, johon sai lukukauden alussa arvatenkin taas vaihteeksi jonotella. Papereiden juoksuttamiseen paikasta toiseen tuli ainakin totuttautuneeksi! TU:n opiskelijakortit olivat hassut vanhanaikaiset pahviläpyskät, johon niitattiin ja leimattiin tavallinen passikuva. Maksettuaan 17 euron lukukausimaksun, sai jonkun ajan kuluttua postissa korttiin liimattavan lukukausitarran, jonka jälkeen kortti oli pätevä. Kielikurssien lisäksi kävin TU:ssa koko vuoden aikana lähinnä ekologian kursseja, sillä vesitekniikan kursseja järjestettiin harvemmin englanniksi. TU on vanha ja perinteikäs yliopisto, mutta ainakin rakennustekniikan laitoksella ("Bauingenieurwesen") tuntui joskus, että se on jäänyt vähän turhankin kauas menneisyyteen. En myöskään löytänyt aivan niin paljon kursseja, kuin olin toivonut, joten kevätlukukaudella aloin katsella myös muiden yliopistojen kurssitarjontaa, joihin Erasmus-sopimuksen mukaan on myös osallistumisoikeus.

Universität für Bodenkultur Wien eli tuttavallisemmin BOKU on teknillistä yliopistoa nuorempi, maaperä-, vesi- ja ympäristötieteisiin erikoistunut yliopisto. Itse otin kevätlukukaudella suurimman osan kursseistani BOKU:sta, sillä teknillinen yliopisto ei tarjonnut keväällä kuin kaksi vesitekniikan kurssia. Yliopistona pidin BOKU:sta enemmän kuin teknillisestä, opetus oli parempaa, professorit todella päteviä ja yliopiston vilkas tutkimustyö teki vaikutuksen. Vesitekniikan puolelta tarjottiin laajasti eri kursseja: opiskelin niin hydrauliikkaa, metsien hydrologiaa, kehitysmaiden vesitaloutta, ilmastonmuutoksen vaikutuksia kuin tulvatorjuntaakin.

Itävalta, Wien & vapaa-aika

Itävalta on viehättävä, raikas ja maisemiltaan mielettömän kaunis laaksojen, vuorien ja Tonavan kotimaa. Sen ilmasto on selkeästi lauhkeampi Suomeen verrattuna, talvella ei paljon lunta sadellut ja vaihtoni alussa saimme nauttia täysistä hellesäistä vielä lokakuussakin. Alueelliset erot ovat tietenkin merkittävät, lännen ja etelän vuoristoissa lämpötilat ovat eri luokkaa kuin Wienissä ja muualla idässä, joka on verrattain Itävallan lämpimintä ja vähäsateisinta aluetta. Kesällä helteen kanssa vuorottelevat mahtavat ukonilmat ovat ainakin tämän myrskybongarin mielestä upeaa seurattavaa!

Itävaltalaiset ovat ihmisinä erikoisia. Kulttuuria leimaa vielä vahva muodollisuus teitittelyineen ja poskisuudelmineen, mutta näennäinen kohteliaisuus on vain pintaa. Paikallinen kaveri kuvaili, että itävaltalaiset tietävät paljon, mutteivät kerro kellekään mitään. Varsinkin wieniläiset voivat olla hyvin viileitä erityisesti ulkomaalaisia kohtaan, ja monessa, usein asiakaspalvelutilanteessa sain osakseni pienoista närkästymistä, kun en osannut puhua saksaa riittävän hyvin. Tämä on kuitenkin ymmärrettävää, sillä Wienissä on huomattavan paljon maahanmuuttajia, ja vaikka ongelma ei olekaan vielä yhtä vakava kuin esimerkiksi Berliinissä, yhteiskunnallisesta sopeutumattomuudesta seuraavia ongelmia on huomattavissa. On myös muistettava, että nämä karsastavat piirteet koskevat lähinnä vanhempia ikäluokkia, nuoret ja erityisesti opiskelijat ovat ainakin oman kokemukseni mukaan sosiaalisia ja välittömiä. Lisäksi nuoriso on yhteiskunnallisesti valveutunutta ja aktiivista, ja vuoden aikana saatiin seurata niin yliopistosalien valtauksia lukukausimaksujen korottamisen kumoamiseksi, kuin mielenosoituksia täkäläisen oikeistopuolueen nousun estämiseksi.

Katolisella uskonnolla on maassa myös vielä merkittävähkö jalansija, yliopistollakin vietimme vapaapäiviä ("vorlesungsfrei") milloin kenenkin pyhimyksen muistopäivän takia. Liekö johtunut katolisesta kirkosta tai ei, mutta kauppojen aukioloajat olivat suomalaisia tiukemmat, ja niihin oli kieltämättä totuttautumista.

Yksi mielestäni erityisen hauska tarkkailun kohde oli Itävallan suhde Saksaan, se kun muistutti huomattavan paljon omaa suhdettamme rakkaaseen isoveljeen Ruotsiin. Saksaa ihaillaan ja inhotaan tasapuolisesti, se on sekä vaikute että varoittava esimerkki. Yhteisen sotahistorian lisäksi maiden välistä suhdetta rasittaa tänä päivänä saksalaiset opiskelijat, jotka eivät pääse opiskelemaan kotimaassaan ja täyttävät itävaltalaiset yliopistot.

Liebe Grüße aus Wien

Wien on mahtava kaupunki asua, opiskella, matkustaa ja harrastaa. Ydinkeskustan ympärillä kehämäisesti kiertävät kaupunginosat tekevät sen rakenteesta selkeän, jokaisella kaupungiosalla on oma vetovoimansa ja suoranaiset lähiöt puuttuvat lähes kokonaan. Luonteeltaan Wien on todella monipuolinen: monella tulee ensimmäisenä mieleen kuuluisat säveltäjät, fiinit kahvilat ja upea arkkitehtuuri, mutta kiillotetun julkisivun takana kytee myös todella vahva underground-kulttuuri. Turvattomuuden tunnetta en kokenut kuitenkaan koskaan edes yksin yöllä kulkiessani ja vaikka anniskeluikäraja olikin alempi, perisuomalaista känniöykkäröintiäkään harvemmin kohtasi. Kaiken kaikkiaan Wienissä vallitsee todella rento ote elämään, jopa kaupungin vilkkain huumeiden välityspiste sijaitsee aivan poliisiaseman vieressä (ja ensimmäisen asuntoni edessä). Kämppisteni mukaan poliisi on tästä tietoinen, mutta niin kauan kuin sivullisille ei koidu haittaa, asiaan ei aiota puuttua. Ja toden totta, hyvin kohteliasta väkeä olivatkin!

Katukuvaltaan Wien on ihastuttava paikka: ei turhaan sanota, että siellä jokainen kortteli on uusi nähtävyys. Usein museokäynnin yms. sijaan riitti hyvin pelkkä kävelykierros ydinkeskustassa, jossa kuuluisimmat rakennukset sijaitsevat. Vanhaa goottilaista ja barokkilaista arkkitehtuuria värittävät myös Friedensreich Hunderwasserin luomukset, joissa puut, kirkkaat värit ja mielikuvitukselliset muodot luovat satumaista vaikutelmaa.

Kulttuuria Wienissä on vaikka muille jakaa. Heinäkuussa lomailin vielä yhden kuukauden ennen Suomeen palaamista ja pääsin nauttimaan niin Wiener Filmfestivalista kuin Vienna International Dance Festivalista: oopperaa, tanssia ja konsertteja ilmaiseksi niin paljon kuin jaksoi käydä! Raatihuoneen edessä sijaitseva aukio ei ollut vuoden aikana paljoakaan tyhjillään: ihanat joulumarkkinat keksejä ja Glühweiniä notkuvine kojuineen vaihtuivat lennossa uudenvuoden markkinoihin, ja niistä myöhemmin pääsiäismarkkinoihin, joiden välissä aukio ja ympäröivä puisto toimivat myös luistinratana. Kansallisoopperaan pääsi sisään seisomapaikoille vain muutamalla eurolla ja pari kertaa kävin myös päätuomiokirkossa Stephansdomissa, jonka sunnuntaimessut olivat kuin konsertteja solisteineen, kuoroineen ja orkestereineen. Wien on tunnettu myös tanssiaisistaan: niitä järjestetään alkuvuodesta jopa 150 kappaletta vain parin kuukauden sisään. TU:n tammikuiset tanssiaiset Hofburgin palatsissa olivat ainutlaatuinen kokemus.

Kahvilakulttuuri on vahva ja perinteinen: suosittelisin eritoten Cafe Centralia, jossa flyygeli soi joka ilta sekä historiallista Cafe Hawelkaa, jossa perustajansa Leopold Hawelka istui päivittäin kunnes kuoli viime marraskuussa 100-vuotiaana. Keväällä auringon alkaessa lämmittää avataan wieniläisten toisten olohuoneiden eli oluttupien (Biergarten) terassit ja loppukesästä viinituvat (Heuriger) tarjoilevat Sturmia, saman vuoden tuoretta viiniä. Kannattaa muistaa, että tapana on tipata vähintään 10 % laskun summasta.

Sijainti aivan Euroopan keskipisteessä on yksi Wienin ehdottomista valttikorteista. Välimatkat maahan kuin maahan ovat lyhyet ja matkustaminen vaivatonta – bussi lähimpään pääkaupunkiin, Bratislavaan, kestää vain tunnin. Itse ehdin kiertää vuoden aikana Slovakian lisäksi Unkaria, Tsekkiä, Puolaa ja Saksaa. Intohimoisille reissaajille annan kaksi vinkkiä: sohvasurffaus ja kimppakyyti. Ensimmäisellä saa paitsi ilmaisen majoituksen, myös uusia tuttavuuksia ja parhaassa tapauksessa asiantuntevan oppaan matkakohteeseen. Kimppakyyti ei ole ilmaista, mutta usein hyvin halpaa ja sen avulla pääsee kohteisiin, joihin ei esimerkiksi kulje raiteita (tai niin kuin Slovakian vuorilla itse koimme: ovat talven jäljiltä liian huonossa kunnossa.) Käy siis osoitteissa www.couchsurfing.com ja www.mitfahrgelegenheit.at

All in all

Toisessa maassa asuminen on niin antoisaa ja opettavaa puuhaa, että jos minä saisin päättää, vaihto-opiskelu olisi pakollista kaikille. En katunut hetkeäkään, että lähdin enkä oikeastaan tuntenut koti-ikävääkään lähes ollenkaan. Moniin uusiin asioihin oli tottumista ja monia puuttuvia asioita piti yrittää korvata. (Hyvänmakuista raejuustoa ei löytynyt edes vuoden etsintöjen jälkeen.) Mutta vähintään yhtä montaa asiaa tulee vielä Suomessa kaipaamaan.

Kulttuurifriikki kun olen, muiden maiden kansalaisuuksiin tutustuminen oli ehdottomasti yksi vuoden kohokohdista. Onneksi vaihto-opiskelijakaverini olivat kärsivällistä sorttia, sillä olin alinomaa kyselemässä, miten heidän kielellään mikäkin lause sanotaan, tai miten heidän kulttuurissaan mitäkin tehdään. Nyt tiedän, miksi tsekkiläiset ovat usein niin apean näköisiä, miksi espanjalaiset eivät ole missään ikinä ajoissa ja miten sanotaan "kippis" unkariksi.

Voisin sanoa, että näin kauempaa tarkasteltaessa opin omasta kulttuuristani jopa lähes yhtä paljon, kuin niistä joita kohtasin. Tästä eteenpäin lupaan sisällyttää iltarukoukseeni kiitokset ainakin Suomen opiskelijaruokaloista sekä mahtavasta opintotukijärjestelmästä. Lisäksi sain vaihtoni ajaksi henkilökohtaiseksi tutorikseni itävaltalaisen pojan, joka oli asunut Suomessa puolitoista vuotta: ulkomaalaisen mutta Suomessa asuneen näkökulma oli vielä oma lukunsa ja saimme aina aikaiseksi hyviä ja kiivaitakin väittelyjä maimme eroista. Oli myös hauska huomata, miten eksoottista oli olla suomalainen: ihmiset olivat yhtä aikaa hyvin uteliaita ja hyvin tietämättömiä suomalaisesta kulttuurista. Toivottavasti onnistuin suhteelliseen moneen päähän takomaan, että suomen kieli ei ole yhtä kuin ruotsin kieli, että kaikki suomalaiset eivät äänestäneet persuja ja että Suomessa ei ole säkkipimeää ihan koko talvea!