Johanna Maria Kristiina Kesälä - 2010: Griffith University, Australia

Matkakertomuksen tiedot

Opiskelija
Johanna Maria Kristiina Kesälä
Koulu
Aalto-yliopiston teknillinen korkeakoulu
Matkakohde
Griffith University, Australia
Aika
22.02.2010 - 26.06.2010
Vaihto-ohjelma
Free mover


 Opiskelen Aalto-yliopiston teknillisessä korkeakoulussa, rakenne- ja rakennustuotantotekniikan tutkinto-ohjelmassa. Hain opiskelemaan Australiaan niin sanotussa Free mover-hakuohjelmassa, jossa opiskelija järjestää itsenäisesti vaihto-opiskelupaikkansa ja joutuu maksamaan lukukausimaksun. Aalto-yliopiston lukukausimaksutuki ja MVTT:n apuraha olivat korvaamaton apu kalliin lukukausimaksun maksamisessa. 

Saavuin Australiaan helmikuun alussa, keskelle kuuminta kesää. Ensimmäiset viikot sujuivat hiukan sekavissa tunnelmissa ja kaikkea uutta ihmetellessä. Asunnon etsiminen tuotti alussa hieman hankaluuksia, ja tilanteen pakottamana jouduin asumaan yli viikon rähjäisessä hostellissa. Jälkeenpäin ajateltuna tämä oli kuitenkin paras ratkaisu, sillä tapasin parhaat opiskelu-ystäväni siinä samassa hostellissa. 

Kun oma asunto ja kämppikset olivat löytyneet ja olin ehtinyt jo vähän tutustua paikalliseen elämään, alkoi koulun orientaatio-viikko. Suoritettavat kurssit olin valinnut ja hyväksyttänyt jo Suomessa ennen lähtöä, ja ne osoittautuivatkin erittäin hyväksi kokonaisuudeksi. Kurssit käsittelivät yhdyskunta- ja kaupunkisuunnittelua, ja ne keskittyivät erityisesti ympäristöystävälliseen ja kestävää kehitystä tukevaan kaupunkisuunnitteluun ja maankäyttöön. Yksi kursseistani käsitteli ainoastaan Australian ympäristö- ja kaavoituslainsäädäntöä. 

Australian lainsäädäntö perustuu niin sanottuun tapaoikeuteen (common law),
joka jo sinänsä luo mielenkiintoisen lähtökohdan maan- ja luonnonvarojen
käytölle. Sen lisäksi Australian viidellä osavaltiolla ja kolmella territoriolla on jokaisella omat lakimääräykset ja -säädökset, jotka tekevät esimerkiksi ympäristölainsäädännöstä ja siten ympäristön suojelusta erittäin haastavaa – on vaikea säilyttää yhtenäistä, maanlaajuista linjaa ympäristöasioissa ja siten arvioida kehitystä. Ympäristön suojeluun ja vihreämmän yhteiskunnan rakentamiseen Australiassa kiinnitetään kuitenkin nyt todella paljon huomiota, ja sen opettamiseen panostetaan varmasti enemmän kuin meillä Suomessa. 

Australian kaupunkeja yritetään kehittää ympäristöystävällisempään suuntaan, ja erityisesti esiin nousivat energiakysymykset ja väylärakentaminen sekä liikennejärjestelmät. Muun muassa yksityistalouksien energiankäyttöä ja energianlähteen valintaa tuetaan valtion avustuksella, esimerkiksi maksamalla lähes kokonaan talouteen asennettava aurinkoenergiajärjestelmä, jos asukas päättää sen hankkia. Osavaltioista esimerkiksi Queensland tähtää tehokkaasti joukkoliikennemahdollisuuksien parantamiseen. Tähän kehittämisen kohteeseen panostettiin huomattavasti myös kursseilla, sillä joukkoliikenne Australiassa on paikoin todella huono tai sitä ei ole ollenkaan. On mielenkiintoista seurata mihin suuntaan, tämä lienee ilmiselvä, ja ennen kaikkea kuinka paljon se tulee kehittymään.

Yhdellä kurssilla teimme oman arvion asuinkaupunkimme Gold Coastin tilasta ja mietimme miten sitä voitaisiin kehittää 'vihreämmäksi'. Tehtävä oli sinänsä haastava, sillä Gold Coast (niin kuin moni muukin Australian suurkaupunki) oli erittäin laajalle levittäytynyt ja kaupungin halki kulki raskaasti liikennöity Gold Coast high way. Pyöräreittejä ja jalankulkuväyliä kaupungista löytyi jonkun verran, mutta ne eivät missään nimessä olleet niin hyvin ylläpidettyjä tai kattavia kuin meillä Suomessa. Oli myös huvittavaa huomata, miten polkupyöräilijöille tarkoitetut liikennevalot olivat siellä vasta tulossa, ja miten muutenkin kehityksessä oltiin jäljessä vaikka luennoilla esiintyi erittäin  varteenotettavia ideoita. 

Kaiken kaikkiaan suorittamani kurssit olivat hyvin mielenkiintoisia ja antoivat paljon hyviä ajatuksia. Yliopistomaailma Australiassa ei ehkä ollut niin rento kuin olisi voinut olettaa rennossa maassa olevan, ja esimerkiksi viittaustapoihin ja plagiointiin kiinnitettiin todella paljon huomiota. Professorit olivat kuitenkin erittäin opiskelijaystävällisiä ja auttavaisia, joten mitään ongelmaa ei tarvinnut yksin ratkoa. Kurssien vaativuustason koin olevan samaa luokkaa kuin Suomessakin, oman pienen lisän kaikkeen toi tietysti se, että opiskelu ei tapahtunut omalla äidinkielellä. 

Puolivuotinen vaihto-opiskelu oli mahtava kokemus! Ei ainoastaan siksi, että vaihtokohteena oli upea Australian kultarannikko, ja puoli vuotta vierähti surffaten ja tutustuen uusiin ihmisiin. Vaihtoaika todella myös avarsi maailmankatsomusta, opetti ajattelemaan ja suhtautumaan asioihin kriittisesti sekä tietenkin antoi mahdollisuuden verrata kahta erilaista yhteiskuntaa, unohtamatta kielitaitoni kehitystä.

Niin upeat kuusi kuukautta, että päivääkään en vaihtaisi - suuri kiitos Maa- ja vesitekniikan tuki ry:lle!

Helsingissä 31.8.2010
Johanna Kesälä