Joonas Koskinen - 2007: École Polytechnique Féderale de Lausanne, Sveitsi

Matkakertomuksen tiedot

Opiskelija
Joonas Koskinen
Koulu
Teknillinen korkeakoulu
Matkakohde
École Polytechnique Féderale de Lausanne, Sveitsi
Aika
12.03.2007 - 28.07.2007
Vaihto-ohjelma
Erasmus


Opiskelin kesälukukauden 2007 Ecole Polytechnique Fédérale de Lausanne (EPFL). Kursseja valitsin pääasiassa sivu- ja pääaineeseen (Sillanrakennustekniikka ja rakenteiden mekaniikka). Vaihto-opiskelupaikan sain koulun kautta Sokrates Erasmus vaihtona. Vaihtopaikasta sain kuulla ystävieni kautta ja yksi tärkeimmistä kriteereistä oli ranskan kieli. Lisätietoa sain EPFL:n nettisivuilta www.epfl.ch

Saapuminen ja alkujärjestelyt

Lausannesta asunnon hankkiminen oli hankalaa ja heti hakemukseni lähetettyä aloin hakea asuntoa opiskelija-asunnoista. Selvitin myös muita yksityisiä vaihtoehtoja. Neljän kuukauden jälkeen muutamaa viikkoa ennen Sveitsiin lähtöä sain selville, että minulle oli varattu opiskelija-asunto. Asunnon saamiseen lähinnä vaikutti se, että lähetin sähköpostiviestejä kolmen päivän välein kysyen onko asuntoja vapaana. Sain asunnon FMEL (http://www.fmel.ch/EN/) opiskelija-asunto säätiön kautta. Lausanneen lähti myös yksi ystäväni ja hänellä oli samoja vaikeuksia asunnon hankinnan kanssa, mutta hänkin sai asunnon.

Asuntoni oli kaupungin pohjoispuolelle Chemin des Falaises:ssa. Hinta oli suhteellisen suuri 350 € (n.10 m2 missä yhden kanssa jaettu suihku ja vessa ja koko kerroksen kanssa jaettu yksi keittiö) Talo oli synkkä betonimöhkäle, mutta näkymä sieltä oli upea ja ihmiset siellä olivat mukavia. Kaikki olivat asunnossa yksin vaihto-opiskelijoina, joten ystävien hankkiminen oli erittäin helppoa.

Koulun kautta kaikki tutustuttaminen oli kaikin puolin surkea ja mitätön. Meillä oli tarkoitus olla tuutorit, mutta todellisuudessa tuutorit olivat vanhempia jatko-opiskelijoita, joita meidän sisääntulo ei hirveästi kiinnostaa. Ilmoitus tuli vaihto-opiskelijoiden toimistosta, että tuutori voisivat hakea lentokentältä, mutta tuutorit eivät vastanneet viesteihin, joten oli selvittävä omillaan. Paikalle tultua useampia papereita piti allekirjoitella ja toimistoissa oli käytävä, eikä alussa ollut paljon tietoa mitä papereita täytteli. MM. asumisluvan hankkiminen oli hyvin kummallinen prosessi ja jotkut opiskelijat saivat asumisluvan vasta viikkoa ennen kuin lähtivät takaisin kotimaahansa. Sveitsin valtiolle oli maksettava rahaa, että sai asua Sveitsissä. Rahasumman suuruus oli erisuuruinen eri henkilöille. Suomalaiset joutuivat maksamaan vähiten ja kanadalaiset eniten.

Opinnot

Meitä pyydettiin täyttämään opintosuunnitelma jo Suomessa ja professorin piti allekirjoittaa tämä. Opintosuunnitelman luonti oli pelkkä muodollisuus, koska lukujärjestys tehtiin aivan uusiksi, kun saavuin paikalle. Joitakin kursseja, joita olin valinnut, ei edes järjestetty. Kursseja pystyi arvioimaan kotimaassa nettisivujen avulla (http://sgc.epfl.ch/page66856.html). Paikan päällä koululla oli jokaisella osastolla oma lehtinen, mistä kursseja pystyi valitsemaan.

Päädyin ottamaan muutaman pää- ja sivuaineen kurssin ja sitten muutaman vapaavalinnaisen. Kävin usealla kurssilla luennoilla. Halusin oppia ranskaa, joten luennoilla käyminen oli hyödyllistä. Useamman kurssin käsittely ranskan kielellä oli hyvin vaikeaa, joten päädyin tenttimään vain pienen osan kursseista. Lisäksi minulla oli joitakin kursseja, joita tein Suomeen päin. Myöhemmin huomasin, että suomalaisten kurssien suorittaminen ulkomailla oli erittäin huono idea. Kaikki kurssini suoritin ranskan kielellä ja lisäksi kävin ranskan kurssia. Huomasin ja muutkin huomasivat, että minun ranskankielentaito kehittyi huomattavasti puolen vuoden aikana. Alussa en pystynyt sanomaan kuin hei ja kiitos ja lopussa pystyin käymään jo keskusteluja. Tein kaksi esitelmää ja kaksi tenttiä ranskaksi, mikä oli suuri saavutus minulle.

Tenttimäni kurssit Sveitsissä:

Esthétique des ouvrages de génie civil
Gestion des risques
Génie parasismique
Francais IB-IIA

Suoritin siellä 10 opintopistettä, mikä minulle nyt on hyvä saavutus, kun ottaa huomioon, että en puhunut ranskaa lähes ollenkaan Sveitsiin lähdettyäni. Lisäksi suoritin muutaman kurssin Suomeen päin. En ole sovittanut vielä opintojani Suomessa, mutta kaksi kursseista menee luultavimmin sivuaineeseen. Ehdimme sopia professorin kanssa asiasta ennen vaihtoon lähtöä, joten en näe, että mitään ongelmia olisi.

Opetus oli välillä hyvää ja välillä huonoa. Luennot olivat mielenkiintoisia varsinkin minulle ja opettajat puhuivat selkeää ranskan kieltä. Huonona puolena oli kaikennäköinen pakollisuus mihin Suomessa en ollut tottunut. Luennoilla ei ollut pakko käydä, mutta lähes ainut materiaali, mitä kursseilta sai, tuli luennoilla. Muutamissa kursseissa piti ottaa muistiinpanoja koko ajan, mikä ei minulle sopinut ollenkaan. Kun minulla on suuria vaikeuksia suomenkielellä ottaa muistiinpanoja ja kuunnella samanaikaisesti, niin ranskaksi se oli mahdotonta. Päädyin kopioimaan muiden muistiinpanoja luentojen jälkeen. Tämä oli hyvin vaikeaa, koska koulussa oli hirveä kilpailu opiskelijoiden kesken. Joillakin oli periaatteena, että jos toista ei auteta, niin itse pärjätään paremmin. Toinen hyvin kummallinen asia oli hiukan putkimainen ajattelutapa. Usein kysymyksiin oli ainoastaan yksi oikea vastaus, joka oli hyvin eksakti. Ajattelutapa, että jokin asia voitaisiin tehdä useammalla tavalla, oli jonkin verran suljettu pois ja kurssiin liittyvät tehtävätkin olivat samanlaisia.

Kaikkien kurssien tentit olivat suullisia, mikä mielestäni oli hieman outoa, mutta hyvä asia. Osa suullisista kokeista oli hyvin laadittuja ja kysymykset vastasivat kurssin antoa. Toiset tentit olivat taas päinvastoin. Koko kurssin aiheista ei käsitelty mitään ja pyydettiin kertomaan joitakin kaavoja ulkoa, missä mielestäni ei ollut mitään järkeä. Suullisen kokeen vahvuus oli se, että professorille tuli selväksi osasiko oppilas kurssilla opetetut asiat vai ei.

Kaupunki ja vapaa-aika

Itse kaupunki oli hyvin leppoisa ja kaunis. Iso kirkko kukkulan päällä, mukulakivikadut, järvi, Alpit, pienet puistot ja liikenne tekivät paikan hyvin rauhalliseksi ja kauniiksi. Ensimmäisenä huomasin, että autot pysähtyivät jalankulkijoita varten ja odottivat, että jalankulkijat pääsevät ensiksi yli. Muutenkin autoilijat antoivat toisilleen tilaa ja kaikki vaikuttivat hyvin ystävällisiltä. Kaupoissa kaikki olivat avuliaita. Kaupunkiin oli ripoteltu pieniä puistoja harvakseltaan ja järvenrannalla niitä oli lisää. Järven toisella puolella kukoistivat Alpit.

Kaupungin läpi kulki monia busseja ja siellä oli kaksi metrolinjaa. Päivällä busseja meni 5-10 minuutin välein keskustasta kotiin ja metrot kulkivat joka kymmenes minuutti. Huono puoli oli, että kaikki julkiset välineet lopettivat toimintansa kello 24:00. Keskustasta pystyi kävelemään tuskaliasta mäkeä pitkin kotiin, mutta muualta oli aivan turha yrittää tulla millään muulla kuin taksilla. Kaupungissa oli muutamia erittäin hyviä, mielenkiintoisia ja omaperäisiä baareja, mutta yöklubit olivat ainoastaan teknomusiikin ystäville.

Lähellä oli muutama hieno jalkapallokenttä, jossa oli hyvä nurmi. Pelaaminen ei maksanut mitään, niin asukkaiden kanssa pelailimme jalkapalloa joka sunnuntai. Koulun kuntosali oli iso ja hyvä ja se maksoi vaivaiset 15 € vuodelta. Muutenkin urheilutarjonta oli hyvä ja kattava. Sopivaa jalkapallojoukkuetta en pystynyt itselleni löytämään.

Vaihto-opiskelijoilla oli jokin Xchange yhdistys, joka lähinnä vain ilmoitti joka keskiviikoksi yhden baarin mihin pitäisi mennä. Tämän takia kaikki tapahtumat piti järjestää itse, joten tapahtumat rajoittuivat siihen mitä omassa asunnossa olevat henkilöt halusivat tehdä. Meidän koulun vieressä oli toinen yliopisto UNIL (University of Lausanne). Heidän koulun ulkomaalaisjärjestö järjesti muutamia retkiä, joten kävin heidän tapahtumissaan. Hyviä tapahtumia olivat mm. lasketteluviikonloppu, vesihiihtoviikonloppu ja päiväreissu Gruyeriin katsomaan juustonvalmistusta ja linnaa.

Yksi parhaista puolista Lausannessa oli sen sijainti. Viikonloppureissulle pystyi lähtemään vaikka Ranskaa, Saksan, Italiaan tai Alpeille. Viikon reissun pystyi taas tekemään lähes minne vain. Sveitsin sisälläkin tuli matkustettua, kun se oli hyvin edullista. Ostin heti 150 € lipun, jolla sai matkustaa Sveitsissä puoleen hintaan aina ja ilmaiseksi kello 19:00 jälkeen. Lausannen sisäisen bussi/metrolipun ostin aina kuukausi kerrallaan. Lausannessa oli yksi TL toimisto aivan keskustassa St. Francoin kirkon vieressä, josta pystyi ostamaan kuukausilippuja. Ilman kuukausilippua joutui ostamaan kalliita kertalippuja, joihin aina tarvitsi tietyn määrän kolikoita.

Lausannessa sijaitsee olympialautakunnan päämaja ja olympia-museo, missä on mm. olympiatuli, kaikki olympia-soihdut sekä Paavo Nurmen patsas. Lausanne on ns. Olympialaisten pääkaupunki. Tämän urheiluhengen voi huomata järven rannalla. Näiden rakennusten lisäksi rannan varrelle on sijoiteltu erilaisia urheilukenttiä ja siellä näkee paljon urheilijoita. Lausannessa järjestetään kesäisin juoksukilpailu, missä voi juosta 5, 10 tai 20 km. Kilpailu on suuri ja rento tapahtuma, joka järjestetään kaupungin kauniissa maisemissa. Kilpailun tekee haastavaksi kaupungin jyrkät kadut. 

Eläminen ja liikkuminen

Sveitsiä pidetään hyvin kalliina maana, mikä osittain pitää paikkaansa. Elintarvikkeet olivat jonkin verran kalliimpia, mutta ruokakaupoissa oli samalla lailla halpatuotteita kuin Suomessa. Ulkona syöminen ja juominen oli hyvin kallista. Suosittelen kuitenkin paikallisten ruokien kokeilemista. Meidän asunnossamme sattui asumaan yksi sveitsiläinen tyttö, jonka avulla pääsimme tutustumaan sveitsiläisiin ruokiin.

Julkinen liikenne oli hyvin järjestetty ja kohtuun hintainen. Noin 30 eurolla sai kahden vyöhykkeen kuukauden bussi- ja metrolipun. Alussa harkitsin pyörän hankkimista, mutta en löytänyt mistään halpaa pyörää ja asuin kukkulan päällä, joten päätin olla hankkimatta sitä.

Lopuksi

Suosittelen kaikille Lausannessa ja sen läheisissä kylissä käymistä. Lausanne on uskomattoman kaunis kaupunki ja ihmiset ovat mukavia. Itselläni jäi sellainen olo, etten ehtinyt nauttia kaupungista tarpeeksi kaikkien oheisohjelmien takia ja ajattelinkin joskus palata sinne lomailemaan. Itse tykkäsin Lausannesta hyvin paljon, koska se juuri sellainen vanha keskieurooppalainen pieni kaupunki, kuin mitä olin kuvitellut.

Vaihtojaksoani kuvaisin muutamalla sanalla: jännitys, seikkailu, kokemus, kaverit, muutos. Sanoja olisi toki vielä lisää. Jännityksestä kaikki alkoi kun kaikki oli uutta, mutta pelko ei koskaan voittanut. Koko puoli vuotta oli seikkailua, missä yksikään päivä ei ollut tylsä ja joka päivä jokin oli uutta. Kokemusta kertyi paljon. Ensinnäkin seuraavan kerran on paljon helpompi muuttaa johonkin uuteen paikkaan. Sai oppia ranskaa ranskan kielellä ja tutustua toisenlaiseen opetukseen ja ajattelutapaan. Lisäksi matkustaminen opetti paljon hyvin monesta asiasta. Kavereita nyt tulee lisää väkisinkin ja parasta on se, että he ovat kaikki aivan erilaisia, kun ovat tulleet aivan erilaisista paikoista. Muutosta itsessäni lähinnä tapahtui jännityksen, seikkailun, kokemuksen ja kaverien ansiosta.

Lopuksi haluan sanoa, että vaihto-opiskelu oli elämäni saralla ehkä opettavaisin ja mielenkiintoisin puoli vuotta ja suosittelen sitä kenelle tahansa huolimatta siitä missä vaihtopaikka sijaitsee. Tahdon lämpimästi kiittää Maa- ja vesitekniikan tuki ry:tä apurahan myöntämisestä ja vaihto-opiskelun toteutumisen mahdollistamisesta. Tätä matkaraporttia saa käyttää tietolähteenä mahdollisille vaihto-opiskelusta kiinnostuneille ja vastaan mielelläni jatkokysymyksiin.

Espoossa 12.11.2007

Joonas Koskinen