Kaisa Kettunen - 2011: Saint-Petersburg State University of Architecture and Civil Engineering, Venäjä

Matkakertomuksen tiedot

Opiskelija
Kaisa Kettunen
Koulu
Oulun yliopisto
Matkakohde
Saint-Petersburg State University of Architecture and Civil Engineering, Venäjä
Aika
01.02.2011 - 30.06.2011
Vaihto-ohjelma


MATKAKERTOMUS

Opiskelen Oulun yliopistossa ympäristötekniikan koulutusohjelmassa. Kevätlukukauden 2011 olin opiskelemassa Pietarissa venäjän kieltä ja kulttuuria Saint-Petersburg State University of Architecture and Civil Engineering –nimisessä yliopistossa (myöhemmin GASU). (http://spbgasu.ru/main/index/eng) Opiskelin Valmistelevalla osastolla, jossa ulkomaalaiset opiskelijat opiskelevat venäjää, matematiikka sekä fysiikkaa ennen kuin pääsevät yliopistoon opiskelemaan.

VALMISTELUT

Yliopisto ei kuulu yliopistoni vaihtokumppaneihin, joten järjestin ystäväni kanssa matkan itse. Haimme CIMOn kautta Venäjän valtion apurahaa, jonka kautta saimme paikan kyseiseen yliopistoon. Juuri tämän yliopiston valitsimme, koska siellä oli “Environmental Engineering”-osasto, mutta paikan päällä kävi ilmi, että emme saaneet niitä opintoja tehdä, koska kielitaito ei ollut riittävä.

CIMOn avulla järjestettiin yksikertaopiskeluviisumi, joka sitten Venäjällä vaihdettiin monikertaviisumiksi. Monikertaviisumia varten tarvitsee viedä yliopistolle vakuutuksista todistukset sekä neljä samanlaista kuvaa. Monikertaviisumiin vaihtaminen kävi todella nopeasti ja kivuttomasti. Kansainvälisen osaston dekaani lähti käyttämään meitä pankissa, että viisumimaksu saatiin maksettua.

OPISKELU

GASUssa opiskelu poikkeaa huikeasti normaalista vaihto-opiskelusta, sillä päivä koostui vain venäjän kielen opetuksesta. Venäjän kielen opettajat eivät tiedä muita kieliä, joten venäjän kielen taidosta ei ollut haittaa. Oppikirjana toimi vartavasten Valmisteleville osastoille tehty oppikirja (Venäjän kieli, oppikirja ulkomaalaisille opiskelijoille valmistelevilla osastoilla: ??????? ????, ??????? ??? ??????????? ????????? ???????????????? ??????????). Päivä alkoi kymmeneltä, kahdeltatoista oli ruokatauko ja päättyi puoli kolme. Istuin ystäväni kanssa kahdestaan oppitunnilla, joten opetus oli todella yksilöllistä ja etenimme juuri siinä tahdissa kuin meille sopi.

Tentti oli sama kuin kaikille ulkomaalaisille opiskelijoille; kirjallinen ja suullinen. Kirjallisessa tentissä osaston johtajatar luki tarinan, joka piti sen jälkeen kirjoittaa muistista. Suullinen tentti koostui kolmesta osasta. Ensin piti lukea itsekseen tarina ja sen jälkeen lukea siitä ääneen pari lausetta. Tämän jälkeen tarina piti kertoa omin sanoin uudelleen tukisanojen avulla, sekä kertoa yhdestä teemasta, jotka oltiin valmisteltu tuntien aikana. Yhteensä kontaktiopiskelutunteja tuli 400.

ASUMINEN

Yliopisto järjestää oppilailleen asuntolan. Venäläiset asuvat omassa ja ulkomaalaiset omassa asuntolassa. Asuminen maksoi 1000 ruplaa / kuukausi (noin 25 euroa). Asuntolassa oli erilaisia asuntoja, yhden hengen huoneista viiden hengen huoneisiin ja kerroksessa oli kaksi keittiötä. Huoneet olivat todella siistejä ja vasta remontoituja ja huoneissa oli oma vessa sekä kylpyhuone. Venäläisten asuntolassa puolestaan oli yhteiset vessat kerroksissa ja koko asuntolalle yhteiset suihkut alakerrassa. Pyykkääminen hoitui venäläisten asuntolan pyykkituvassa (noin 150 ruplaa/koneellinen).

Asuntolassa asui ulkomaalaisia, jotka olivat tulleet opiskelemaan tutkintoa. Suurin osa oli tullut arkkitehtuuria opiskelemaan. Olimmekin ainoat vaihto-opiskelijat ja lähestulkoon ainoat eurooppalaiset.

PIETARIN SUOMI-KLUBI

Pietarin Suomi-klubi on Suomen pääkonsulaatin aloitteesta perustettu  opiskelijayhdistys, jota vetävät tällä hetkellä venäläiset opiskelijat, jotka opiskelevat suomen kieltä. Klubi järjestää tapaamisia, tuutoreita sekä kielikavereita. Itse sain klubin kautta venäläisen kielikaverin, joka opiskeli toista vuotta suomea. Tapasimme useita kertoja viikossa ja joka toisella kertaa puhuimme suomea ja joka toisella venäjää. Mielestäni tämä tapa oli kielen oppimiselleni kaikkein paras. Oppi keskustelemaan ja kuuntelemaan oikeaa pietarilaista venäjää. Myös klubin kanssa tapaamiset olivat aina hauskoja. Yhteyden klubiin saa Facebookista sekä sähköpostista pietarin.suomiklubi@gmail.com.

ELÄMINEN

Pietarissa eläminen on kallistunut ja tulee varmasti kallistumaan koko ajan. Keskimäärin rahaa meni noin 400 euroa kuukaudessa, olisi voinut mennä vähemmän tai olisi voinut mennä enemmän. On omasta itsestä kiinni, että löytääkö torit ja kaupat, joista saa halvalla ruokaa. Tosin toreista varotettiin ainakin tälläistä vaaleata nuorta naista, että sinne ei yksin kannata lähteä. Pietarissa kannattaa ehdottomasti kokeilla erilaisia ravintoloita. Rahapulassa oleville edullinen vaihtoehto on ruokalat (????????, Stolovaya), joissa on valmiiksi tehtyä ruokaa, joka kerätään lautaselle ja lämmitetään mikrossa. Sushi on Pietarissa erinomaista ja sitä saa halvalla. Shashlikkeja ja muita perinteisiä aasialais-venäläisiä ruokia kannattaa myös kokeilla erilaisissa Gruusialaisissa tai Uzbekistanilaisissa ravintoloissa.

Liikkuminen Pietarissa on helppoa metrolla (25 ruplaa) ja niitä täydentävillä busseilla, ratikoilla, sähköautoilla sekä minibusseilla (21-30 ruplaa). Metrot ovat tosin ehkä ainut luotettava kulkuväline, sillä muiden kulkuvälineiden menoa estää muu liikenne. Pietari on miljoonakaupunki, jonka huomaa vähintäänkin autojen määrästä, ruuhka-aikaan keskustassa liikkuessa motoksi muodostuikin: ”Kävellen olisit jo perillä.” Minibussit eli ”marsut” ovat hauskin tapa liikkua. Niillä on reitti, mitä ne kulkevat, mutta välissä saa jäädä pois tai tulla kyytiin missä tahtoo, kunhan osaa tarpeeksi sujuvasti kuskille ilmoittaa asian.

Venäläisten palvelukulttuuri eroaa hyvin paljon suomalaisesta. Kaupankassan, pankkivirkailijan tai minkä tahansa virkailijan ei todellakaan tarvitse hymyillä ja palvella sinua niin kuin Suomessa ollaan totuttu. Jos hän ei ymmärrä sinua tai sinä ärsytät häntä, hän kyllä ilmaisee asian. Mikäli ei osaa varautua tähän, saattaa ensimmäiset venäläisen tädin huudot hämmentää, mutta ei hätää, se kuuluu asiaan.

LOPUKSI

Kaiken kaikkiaan kevääni oli erittäin onnistunut. Venäjän kielen taito parani huimasti ja Pietari ja sen ympäristö tuli erittäin tutuksi. Venäläinen kulttuuri täytyy kokea paikan päällä, mutta sitä ei siltikään voi ymmärtää. Haluan kiittää Maa- ja Vesitekniikan Tuki Ry:tä apuarahasta, joka osaltaan mahdollisti opiskeluni Pietarissa.