Katri Leino - 2009: Universidad Politècnica de Valencia, Espanja

Matkakertomuksen tiedot

Opiskelija
Katri Leino
Koulu
Teknillinen korkeakoulu
Matkakohde
Universidad Politècnica de Valencia, Espanja
Aika
03.09.2008 - 30.06.2009
Vaihto-ohjelma
Erasmua


Opiskelin lukukauden 2008-2009 Valenciassa Universidad Politecnicassa (UPV) Erasmus-vaihto-ohjelman kautta. Perheen kanssa Espanjan auringossa vietetyt kesälomat ja TKK:lla aloitettu espanjan opiskelu saivat Espanjan tuntumaan houkuttelevimmalta vaihtokohteelta. Valencia tuntui parhaalta kaupungilta, koska siellä oli tarjolla riittävästi paikkoja TKK:n vaihtareille, jotta pääsimme myös TKK:lla opiskelevan poikaystäväni kanssa varmasti samaan kaupunkiin vaihtoon.

Asuminen

Saavuimme poikaystäväni kanssa Valenciaan jo elokuun lopussa, jotta ehtisimme löytää asunnon ennen syyskuun alussa alkavaa kahden viikon kielikurssia. Espanjassa ei ole mitään opiskelija-asuntojen välityssysteemiä (vrt. HOAS, TKY) vaan asunto on löydettävä vapailta markkinoilta. Tarjontaa on kuitenkin melko paljon ja vapaista huoneista tai asunnoista ilmoitetaan katulamppuihin ja bussipysäkkeihin kiinnitettävillä lappusilla. Alku tuntui melko hankalalta, kun espanjan kieli ei meinannut sujua eikä kukaan tahtonut puhua englantia emmekä olleet vielä löytäneet kavereitakaan. Löysimme kuitenkin onneksi hyvän asunnon, jossa viihdyimme koko vuoden. Moni muu joutui vaihtamaan asuntoa muutamankin kerran.

Opiskelu

Kielikurssi oli yliopiston järjestämä mutta maksullinen ja se järjestettiin Valenciasta etelään sijaitsevassa pienehkössä rantakaupungissa, Gandiassa. Kielikurssi oli hyvä tapa tutustua muihin vaihtareihin mutta opetuksen laatu, ainakin omassa ryhmässäni, ei ollut ihan sitä mitä olisin toivonut. Ärsyttävää oli myös se, että kielikurssi kesti syyskuun kaksi ensimmäistä viikkoa (jotka olimme siis Gandiassa) ja samaan aikaan syyskuun toisella viikolla alkoivat jo yliopiston muut kurssit Valenciassa. Lähes kaikki vaihtarit pääsivät siis tavallisille kursseille vasta viikon paikallisia myöhemmin. Kielikurssi oli silti ehdottomasti käymisen arvoinen, sillä siellä oli helpoin tutustua muihin vaihtareihin. Valenciaan palattuamme ei vaihtareille juurikaan järjestetty mitään erityistä toimintaa eikä koulun vilinässä kauheasti ehtinyt tutustua uusiin ihmisiin, joten oli hyvä, että olimme jo saaneet kavereita kielikurssilta.

Kävin kaikki kurssini espanjaksi heti syksystä alkaen. Moni muu vaihtari kävi ensin englanniksi syksyllä kursseja ja keväällä vasta espanjaksi mutta suosittelisin kyllä ottamaan heti kurssit espanjaksi jos kieltä haluaa oppia. Aluksi kyllä oli tunneilla sellainen olo, etten ymmärrä yhtään mistä puhutaan, mutta syksyn mittaan aloin ymmärtää enemmän ja keväällä uusien kurssien alkaessa huomasin jo ymmärtäväni helposti mistä oli kyse. Espanjan luku-, kirjoitus- ja ymmärrystaitoni lisääntyivät huimasti. Puhuminen ehkä ei parantunut niin paljon kuin olisin halunnut. Tämä johtui ehkä suuressa määrin siitä, että lähes kaikki kaverimme olivat myös vaihto-opiskelijoita, joiden kanssa tuli puhuttua lähinnä yksinkertaista espanjaa tai englantia tai jopa suomea, koska Valenciassa sattui olemaan huimasti muita suomalaisia vaihtareita.

Suomessa tekemääni opintosuunnitelmaan olin kasannut kaikki mahdolliset kiinnostavat kurssit maisterivaiheen ensimmäisen ja toisen vuoden kurssitarjonnasta, joita jouduin sitten Valenciassa tiputtelemaan paljon pois kurssien päällekkäisyyksien takia. Löysin toki uusia mielenkiintoisempia kursseja tilalle muutaman. Espanjan kieli toi oman lisävaativuutensa ja kasvatti kurssien työmäärää huomattavasti ja jouduin jättämään vielä pari kurssia pois, koska vieraskieli ja erikoissanasto vaativat niin paljon lisää opiskelua. Lopulta pääsin kaikista paitsi yhdestä päivitetyn opintosuunnitelmani kursseista läpi.

Omalla osastollani (ETSICCP) tuntui olevan jonkin verran vaihtareita mutta valitsemillani kursseilla muita vaihtareita oli vain muutama. Kaikki kurssini, espanjankielen kurssia lukuun ottamatta, olivat ”Licenciatura en Ciencias Medioambientales” (ympäristötieteet)  -linjan kursseja. Koska kursseillani ei ollut juurikaan muita vaihtareita päädyinkin tekemään muutaman ryhmätyön espanjalaisten kurssikaverieni kanssa, mikä oli hyvin opettavaista.

Yleisesti ottaen opiskelu UPV:llä oli melko samanlaista kuin TKK:llakin. Joillain kursseilla oli läsnäolo pakko, toisilla taas ei. Yksi ero suomalaiseen opiskelukulttuurin oli ehkä se, että kaikki olivat aina vähän myöhässä, opettajatkin. Tunneilta ei kuitenkaan koskaan lähdetty kesken pois, niin kuin TKK:lla voi tehdä. Tenteissä aikaa tuntui poikkeuksetta olevan liian vähän ja kysymyksiä, joihin olisi pitänyt vastata liian paljon. Jos koe oli monivalinta, saattoi kysymyksiä olla esimerkiksi 50 ja aikaa tunti ja kysymyksiin oli myös korjattava se kohta mikä niissä oli väärin jos niissä oli jotain väärää.

Vapaa-aika

Vapaa-ajalla matkustelimme Espanjassa junalla ja autolla vaihtariporukalla. Kävimme mm. Granadassa, Alicantessa, Murciassa, Madridissa ja Barcelonassa. Pääsiäislomalla teimme Pohjois-Espanjaan ja Portugaliin lähes kahden viikon autoreissun, kun koulusta oli lomaa. Portugalissa, Itävallassa ja Italiassa kävimme myös piipahtamassa paikallisilla halpalentoyhtiöillä. Vapaa-ajalle riitti tekemistä tietenkin myös Valenciassa: mm. rannalla loikoilua, piknikkeilyä puistossa ja yöelämään tutustumista.

Valenciasta on vielä mainittava kaupungin oma juhla Las Fallas maaliskuun lopussa, joka on ehdottomasti kokemisen arvoinen tapaus mutta ymmärrän hyvin niitä valencialaisia, jotka juuri Las Fallaksen aikaan pakenevat kaupungista. Las Fallas on eräänlainen keväänjuhla, siinä on aineksia suomalaisesta uudesta vuodesta, vapusta ja juhnannuksesta. Melkoiset karkelot siis. Las Fallasta varten valencialaiset rakentavat korttelikunnittain pienen kerrostalon korkuisia paperimassapatsaita, jotka juhlaviikon viimeisenä päivänä poltetaan kaikki. Juhla kestää noin viikon ja joka ilta on ilotulituksia ja päivisin mascletoita, jotka ovat eräänlaisia ”päiväilotulituksia”, joissa tärkeintä on niiden tuottama kova ääni. Juhlan aikaan kaikki kaupunkilaiset heittelevät paukkuja ja ilotulitteita ympäriinsä ja meteli on kamala. Viimeisenä iltana fallojen (eli siis paperimassapatsaiden) palaessa tuntui koko kaupunki olevan tulessa. Unohtumaton juhla.

Olen erittäin tyytyväinen vaihtovuoteeni Valenciassa ja suosittelen kyllä lämpimästi kaikkia muitakin lähtemään vaihtoon. Mielestäni vaihtoon kannattaa lähteä koko vuodeksi, jotta ehtii kunnolla asettua kaupunkiin ja saada vähän enemmän paikallisesta arjesta irti. Myös kaikki tapaamani vaihtarit, jotka ovat olleet vain puoli vuotta vaihdossa, ovat katuneet juuri sitä, että ovat olleet vain puoli vuotta vaihdossa.