Kirsi-Maria Pynnönen - 2010: University of Iceland, Islanti

Matkakertomuksen tiedot

Opiskelija
Kirsi-Maria Pynnönen
Koulu
Tampereen teknillinen yliopisto
Matkakohde
University of Iceland, Islanti
Aika
01.01.2010 - 30.06.2010
Vaihto-ohjelma
Nordplus


Opiskelen Tampereen Teknillisessä Yliopistossa ympäristötekniikan koulutusohjelmassa, jossa pääaineeni on ympäristöbiotekniikka ja sivuaineeni vesi- ja jätehuoltotekniikka.Kevätlukukauden 2010 vietin Nordplus-vaihdossa Islannin pääkaupungissa Reykjavikissa, University of Icelandissa.

Reykjavik.

Pääkaupunkiseudulla, Reykjavikissa ja lähiympäristössä asuu noin 2/3 koko Islannin
väestöstä, eli reilut 200 000. Pääkaupunki tarjoaakin muuta maata reilusti enemmän toimintaa ja tekemistä, kaupunkielämää ja kulttuuria. Live musiikkia on tarjolla lähes joka ilta; paikallisia menestyviä yhtyeitä on niin rauhallisesta Sigur Rós tyyppisestä taidemusiikista reggaeen ja elektropoppiin. Katukuvaa koristaa värikkään talot ja vaikuttava katutaide. Horisontissa Reykjavikiä reunustavat vuoret. Kaupunki on täynnä kotoisia pikkukahviloita, jotka yöaikaan muuttuvat yöelämän hämyisiksi pubeiksi.

Vapaa-aikaa voi viettää paikallisten tapaan maauimaloissa, joihin kymmenen kerran
sarjalipulla pääsee todella halvalla! Kuumissa altaissa, hot poteissa, on ihana rentoutua ja kuntoaan voi kohentaa radalla. Kuuma vettä kaupungissa riittää, sillä geotermisen lämmön ansioista kuumaa vettä riittää!

Matkustus Islannissa.

Vaikka Reykjavik onkin Islantilaisessa mittakaavassa suuri metropoli, on luonto lähellä.
Lähes heti kaupungin rajojen ulkopuolella avautuu karuudessaan uskomattoman kaunis islantilainen luonto. Maisema on hyvin erilaista kuin Suomessa, metsiä ei ole juuri yhtään, sen sijaan vuoria ja laavakenttiä sitäkin enemmän. Luonto on aivan uskomaton, eikä sen kauneutta voi sanoiksi pukea, paras onkin siis nähdä se itse. Upeat vesiputoukset, sammaleen peittämät laavakentät, hohtavan valkoiset jäätiköt, punaisen, harmaan ja vihreän kiven sävyissä lepäävät tulivuorien kraatterit, luonnonpuistot, laavaluolastot, lumihuippuiset vuoret, geysirit ja kuumat lähteet, geotermiset kentät, mustat basalttikivi rannat.. Henkeäsalpaavan kauniit vaellusreitit eivät lopu kesken!

Opiskelu.

Reykjavikissa on kaksi yliopistoa, University of Reykjavik ja University of Iceland, itse
opiskelin jälkimmäisessä. Kursseja on paljon englanniksi ja ne ovat laadukkaita.

Lukuvuosi on jaettu kahteen lukukauteen, joiden jälkeen on tentit. Kevään lukukausi alkoi heti tammikuun alussa ja tentit olivat huhtikuun lopusta toukokuun puoleen väliin. Vaihtopuolivuotiseni aikana halusin tutustua vähän muihinkin kuin omaan alaani, sekä oppia hieman kieltä.

Suorittamani kurssit:

Volcanology, 8 op.; varsin mielenkiintoinen kurssi suorittaa tässä tulivuorien maassa,
varsinkin jos samaan aikaan sattuu tulivuorien purkauksia, tässä mielessä olin hyvin onnekas! Kurssiin kuului viikkoharjoituksia ja esseitä, tulivuori elokuvan ja tulivuori-show:n katselu ja raportointi näistä, kenttäretki tulivuorelle (tänä keväänä siis Eyjafjallajökull jäätiköllä sattuneelle tulivuoren purkaukselle!!) sekä suullinen esitelmä tai posteri jostakin maailman tulivuoresta. Lopputentti.

Sustainable futures, 6 op.; viikonloppukurssi, joka kesti kolme viikonloppua, pakollinen
läsnäolo luennoilla, esitelmä, essee ja posteri, mutta ei lopputenttiä.
Vocabulary (Icelandic language) 10 op.; islannin kielen kurssi, jolla sai eväät arkielämän
islannin kielen käyttöön; tosin Reykjavikin alueella englannilla pärjää paremmin kuin hyvin! Management of Protected Areas, 2op.; kesäkuussa järjestetty viiden päivän kenttäkurssi Etelä- Islannin kansallispuistoihin, luentoja pidettiin niin jäätikön reunalla kuin hiekka aavikolla. Lisäksi voisin suositella kurssia Icelandic Nature and Cultural Legacy, 10 op., jonka ajan puutteen vuoksi jouduin lopettamaan kesken, mutta erinomainen kurssi jos haluaa päästä enemmän sisään maan historiaan ja kulttuuriin sekä luontoon.

Maa- ja vesitekniikka asiaa.

Islanti on kuuluisa lukuisista geotermisistä voimavaroistaan. Tämä johtuu maan sijainnista Keski-Atlantille, Euraasian ja Amerikan mannerlaattojen välillä, mikä aiheuttaa maan tuliperäisen aktiivisuuden ja runsaat kuuman geotermisen veden käyttövarat. Kuuma vesi kerätään ja toimitetaan asukkaiden käyttöön. Tuliperäinen maaperä ja siitä aiheutuva geoterminen lämpö ovat oleellinen osa Islantilaista energia- ja vesitekniikkaa.

Vesihuollosta Reykjavikin alueella vastaa yhtiö Orkuveita Reykjavikur (Reykjavik WaterWorks), joka toimittaa kuuman ja kylmän veden kaupunkilaisten käyttöön. Reykjavikin asukkailla on nykyään käytettävissään runsaasti puhdasta vettä, päivittäinen kulutus onkin huima, yli 500 litraa per henkilö. Pääkaupunkiseudulla on viisi 2 miljoonan litran vesitankkia 85 metriä merenpinnan yläpuolella, kylmä vesi otetaan Ellida joesta kaupungin ulkopuolelta. Jakeluverkoston pituus on 300 mailia (483 kilometriä). Ensimmäisen verkoston putket olivat halkaisijaltaan 250 mm ja virtaus oli suuruudeltaan 38,5 l/s, uudet halkaisijaltaan 1 metrin ja virtaus 900 l/s. Verkostoa ylläpidetään arvioinnin, monitoroinnin ja automatisoitujen kuuntelulaitteiden avulla (vuotojen varalta). Pumppaukseen käytetään diesel generaattoreita. Veden laatua tarkkaillaan ja testataan säännöllisesti  terveysviranomaisten toimesta. Kuuma vesi valjastetaan geotermisiltä kentiltä Reykjavikin läheltä ja toimitetaan kaupunkiin putkia pitkin. Kuumaa vettä käytetään myös talojen lämmitykseen ja energiaksi. Geotermiset kentät jaetaan matala-lämpötilaisiin ja korkealämpötilaisiin. Reykjavikin alueelle vesi toimitetaan
matala-lämpötilaisilta kentiltä Reykjavikin ympäristöstä. Matalan mineraalikonsentraation ansiosta matala-lämpötilaisten kenttien vesi voidaan toimittaa suoraan käyttöön. Veden lämmetessä maaperässä se liuottaa monia aineita kuten silikaa ja rikkivetyjä, mikä aiheuttaa vedelle sen ominaisen, kananmunamaisen hajun. Vesivoiman avulla tuotetun energian osuus Islannissa on korkea, jopa 85 %.

Jätehuolto ei ole mielestäni Reykjavikin alueella paras mahdollinen. Talojen
jätteenkeräyspisteistä löytyy ainoastaan säiliö sekajätteelle ja paperille (kierrätyspaperi
kuitenkin kuljetetaan Ruotsiin jatkokäsittelyyn). Biojätteitä ei voi kierrättää, ja muovin,
tölkkien ja lasin kierrätys vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä. Kierrätyspisteitä (mm. muovipullot, alumiinitölkit) on koko Reykjavikin alueella vain seitsemän, ja ainakaan ilman autoa kierrätettävät jätteet on hankala sinne toimittaa (autottomuus tosin ei ole paikallisten ongelma). Kaatopaikka Sorpa sijaitsee kaupungin ulkopuolella (noin 20 km pohjoiseen Reykjavikista) ja sinne voi viedä kierrätettäväksi lähes kaikenlaiset jätteet. Kaatopaikalla kerätään metaanikaasua talteen ja osa julkisen liikenteen busseista kulkee tällä biokaasulla. Vaatteita ja pikkutavaraa paikalliset tuntuvat kuitenkin kierrättävän kiitettävästi; paikallinen kirpputori on hyvin suosittu ja tavarat vaihtavat omistajaa nopeasti!

Lopuksi.

Vaihtopuolivuotinen Islannissa tutustutti minut maan kulttuurin ja tapojen lisäksi myös
erilaisiin vesitekniikka- ja energia- sekä muihin ympäristöasioihin. Geotermistä kuumaa vettä voidaan hyödyntää vapaa-ajan huvituksiin ja energiana. Maauimaloiden kuumat altaat, hotpotit, ovat paikallisten keskuudessa suuressa suosiossa. Ekologinen maalämmön hyödyntäminen energiana on laajalti käytössä ja kattaa suuren osan maan talouksista. Mutta haittapuoliakin on; paikalliset tuudittautuvat hieman liikaa ekologisen energian ja veden ympäristöystävällisyyteen, veden ja energian kulutus on hyvin suurta. Samalla muut ympäristöasiat näyttävät unohtuvan täysin – jätteitä ei juurikaan kierrätetä ja jeepeillä ajetaan lyhyetkin välimatkat. Islannilla olisi mahdollisuus olla hyvin ekologinen ja kestävän kehityksen mukainen maa, mutta paljon on vielä tehtävä! Mielestäni hyvä alku olisi ihmisten asenteiden muuttamisessa, ja ympäristötietouden kasvatus!

Kevään opintojen jälkeen minulle tarjoutui mahdollisuus kesätöihin Nordplus-järjestön
kautta. Työtehtäviin kuului ryhmänjohtajana toimiminen 15-vuotiaille kesätyöläisille.
Yhdessä istutimme puita karuun Islannin luontoon, Reykjavikin liepeille, ja kunnostimme luontopolkuja. ”Työkoulun” ideaan kuului myös ympäristökasvatus, lapsille kerrottiin mm. kierrätysasioista ja miten omalla toiminnalla voi vaikuttaa oman ympäristön hyvinvointiin. Mielestäni tällainen nuorten ympäristökasvatus on hyvin tärkeää ja avain ekologisempaan asennemuutokseen!