Laura Erika Aaltonen - 2010: Technische Universität Wien, Itävalta

Matkakertomuksen tiedot

Opiskelija
Laura Erika Aaltonen
Koulu
Teknillinen korkeakoulu
Matkakohde
Technische Universität Wien, Itävalta
Aika
01.02.2010 - 30.06.2010
Vaihto-ohjelma
Erasmus


1. Wien kohteena

Lähdin vaihtoon neljännen opiskeluvuoden keväällä. Halusin lähteä saksankieliseen maahan, jotta koulussa luettu lyhyt saksani kehittyisi sujuvaksi. Sveitsi karsiutui murrepelottelun vuoksi pois ja Saksa taas tuntui liian suurelta ja tavalliselta – ajattelin että Itävalta olisi hieman eksoottisempi ja luonnoltaan kauniimpi. Ensin tuntui vaikealta valita Wienin ja Grazin välillä, mutta lopulta päädyin Wieniin sen suuren koon, sijainnin ja historiallisuuden takia. Wien osoittautui oivaksi valinnaksi: siellä oli suurkaupungin edut eli paljon tekemistä ja nähtävää, mutta toisaalta liikenne toimi ja etäisyydet olivat sen verran kohtuullisia, ettei suurkaupungin haittapuolia juurikaan ollut.

Itävalta on kulttuuriltaan hyvin samantyyppinen kuin Suomi enkä kokenut minkäänlaista kulttuurishokkia. Tietenkin eroja oli, mutta ne eivät olleet kovin radikaaleja: teitittely oli yleistä, ulkomaiset pankkikortit eivät kelvanneet melkein missään kaupoissa, hinnat olivat hieman halvemmat ym. pikkuasioita. Helmikuu oli tuulinen ja kolea kuten yleensäkin Wienissä. Varsinaisen kevätsään piti ennakkotietojen mukaan olla todella lämmin ja välillä olikin +30, mutta esimerkiksi toukokuu oli poikkeuksellisen sateinen koko Keski-Euroopassa ja usealla viikolla Suomessa kuului olevan lämpimämpää kuin Wienissä.
2. Etukäteisjärjestelyt

Työläin etukäteisjärjestely oli kurssisuunnitelman tekeminen kaikkiin kolmeen hakukohteeseen. Lisäksi piti täyttää pino muita papereita, mutta se oli aika selkeää ja nopeaa. Kv-toimiston päätös tuli jo maaliskuussa ja TU Wienin päätös hieman myöhemmin. Päätin ilmoittautua helmikuussa järjestettävälle saksankurssille jo syyskuussa, jotta varmasti mahtuisin mukaan. Myös Universität Wienin kielikurssi olisi ollut vaihtoehto, mutta ajattelin että on mukavampaa päästä oman yliopiston vaihtareiden joukkoon heti aluksi.

Myös asuntoa hain jo syyskuussa. Hain ÖAD:n eli Itävallan vaihto-opiskelija-asuntosäätiön soluhuonetta, koska se oli helppo tapa saada asunto jo Suomesta käsin. Takuuvuokra 600 € piti maksaa jo hakuvaiheessa. Sen jälkeen odottelin päätöstä marraskuun loppuun ja sain onneksi ykköstoiveeni mukaisen huoneen Molkereistrasselta. Rahoituksen suhteen minulla oli hyvä onni, koska vesitekniikan pääaineopiskelijana sain Erasmus-stipendin ja opintotukien lisäksi apurahaa sekä TKK:n vesitekniikan laboratoriolta, Maa- ja Vesitekniikan Tuki ry:ltä (MVTT) että Rakennusinsinööriliitolta (RIL). Jäin TKK:lle läsnä olevaksi, jotta minulla olisi vaihdon jälkeen kesällä kaikki opiskelijaedut Suomessa.
3. Käytännön asiat Wienissä

Wieniin saapumisen jälkeen piti säätää kaikenlaista. Avaimen hakeminen onnistuu vaan tiettyinä aikoina, mutta jos tulee kaupunkiin huonoon aikaan, voi pyytää paikallisia opiskelijoita avuksi. Minä hain avaimen itse ja pääsin suoraan asuntolaani. Huone oli tilava, mukava ja siisti. Siellä oli valmiina petivaatteet, lakanat, huonekalut, keittiötarvikkeet ym -  todella kätevää vaihto-opiskelijalle! Sijainti oli hyvä: keskusta oli melko lähellä mutta silti oli varsin rauhallista ja vehreää. Molkereistrassen asuntolassa asui n. 360 vaihtaria eli mistään ihan pienestä rakennuksesta ei ollut kyse.

Olin reilannut Itä-Euroopassa ja minulla oli valtava kasa pyykkiä, jonka peseminen osoittautui luultua hankalammaksi: Molkereistrassen asuntolan pesutuvassa pitää maksaa Quick-rahakortilla, jonka saa ostaa siivoajalta mutta jota pitää ennen käyttöä ladata esim. pankissa. Kielikurssin alettua ilmoittauduin yliopistolle ja maistraattiin. Avasin pankkitilin, koska Visa Electron ja Visa eivät käyneet juuri missään kaupoissa. Erste Bankin kortissa oli myös Quick-siru, eli siivoajalta ostettu Quick kävi turhaksi. Suosittelen Erste Bankia, koska siellä ei tarvitse maksaa tilin sulkemisesta kuten useimmissa muissa pankeissa. Tilin avaaminen on lähes kaikkialla ilmaista. Lisäksi hankin julkisen liikenteen lukukausikortin, joka ehdottomasti kannattaa olla, jollei kävele kaikkialle (lukukausihinta opiskelijalta n. 130 €).

Yliopiston ruokala oli kallis ja ruoka oli suomalaiseen opiskelijaruokaan tottuneen näkökulmasta todella huonoa. Kävimme siellä alkuaikoina kielikurssiporukalla, mutta jatkossa söin yleensä jossakin ravintolassa koulun lähellä tai sitten kotona, koska luentoja oli niin vähän, ettei pitkiä opiskelupäiviä ollut. Billa-kauppa oli samassa korttelissa ja sieltä sai kaikkea tarvittavaa. Se ei kuitenkaan ole halvin vaihtoehto, vaan varsinkin vihannekset kannattaa ostaa Hoferista, jos sellainen on lähellä. Suuria supermarketteja ei juuri ole, mikä oli aika yllättävää. Toisaalta kivenjalkakauppoja on sitäkin tiheämmin. Ne menevät kiinni iltaseitsemän ja –kahdeksan aikaan ja ovat sunnuntaisin kiinni, mikä vaati hieman totuttelua. Toisaalta Pratersternin suurehko Billa oli lähellä ja auki myös sunnuntaisin. Ruoka oli hieman halvempaa kuin Suomessa, mutta asuminen ainakin ÖAD:lla oli hieman Helsingin opiskelija-asuntohintoja kalliimpaa: maksoin huoneestani 385 € kuussa.
4. Opinnot

Olin tehnyt opintosuunnitelman hakuvaiheessa ja vielä uudestaan stipendinhakuvaiheessa, mutta silti se meni aika uusiksi. Etsin kursseja lähinnä koulun Internet-sivuilta. Jälkikäteen tajusin, että paikan päällä olisi ehkä kannattanut käydä kyselemässä vinkkejä pääaineeni opettajilta. Huomasin, että saksankieliset luennot ovat lyhyen saksan lukeneelle todella haastavia, ja siksi valitsin paljon englanninkielisiä kursseja. Kävin kuitenkin saksankielisillä oman alani ekskursioilla, jotta näkisin itävaltalaista vesi- ja ympäristötekniikkaa käytännössä. Ekskursioista piti aina kirjoittaa kirjallinen raportti.

Saksan opintoni alkoivat jo helmikuussa ennen lukukautta järjestetyllä TU Wienin järjestämällä intensiivikurssilla (B2-taso). Kurssi ei ollut vaikea eikä työläs, mutta kyllä siinä jotakin oppi ja sai aktivoitua saksansa. Kurssin tärkein anti oli porukka, jonka kanssa saattoi heti alkaa viettää aikaa. Lisäksi kävin lukukauden aikana Technisches Deutsch –kurssin, joka oli täynnä vaihto-oppilaita. Opin sielläkin saksaa, mutta kaikkein eniten opin sitä käytännön keskustelutilanteissa toisten vaihto-oppilaiden ja paikallisten Erasmus-aktiivien kanssa. Keskustelusaksani paranikin huomattavasti, mutta kirjallinen ammattisaksa jäi heikonpuoleiseksi.

Tentit olivat kaikki vasta kesäkuussa. Minulla oli kolme kirjallista tenttiä ja yksi suullinen. Jännitin suullista, mutta se olikin todella rentoa ja yleispätevä – ei tarvinnut muistaa tiettyjä yksityiskohtia vaan osoittaa, että kurssin suuret linjat ovat hallussa. Kurssien työmäärä oli varsin kohtuullinen, esimerkiksi yhdet 2 op sain sillä että olin luennoilla 80 % läsnä ja kirjoitin yhdestä kerrasta luentopäiväkirjan. Toisaalta jotkin kurssit olisivat olleet hyvinkin vaativia, mutta en halunnut  käyttää opiskeluun liikaa aikaa tai energiaa, kun oli niin paljon muuta, ainutkertaista tekemistä. Laskuharjoituksia minulla ei ollut lainkaan, koska en valinnut laskennallisia kursseja. Aion hyväksyttää kurssini lähinnä vapaavalintaisiin opintoihin ja erikoismoduuliin, koska en löytänyt Wienin kesälukukaudelta mitään kurssia, joka voisi korvata jonkin minulta puuttuvan pakollisen kurssin. Jos olisin lähtenyt Wieniin opintojen alkuvaiheessa, olisi tilanne ollut parempi.

5. Muuta

Vapaa-aikaa jäi paljon. TU Wienin Erasmus-järjestö ”Buddynetwork” ja Wienin muut vaihtarijärjestöt järjestivät paljon hyvää ohjelmaa. Buddynetwork järjesti myös kaikille halukkaille paikallisen ”buddyn”,  joka auttoi tarvittaessa käytännön asioissa mutta joka ennen kaikkea oli ihan ikioma paikalliskontakti. Alkulukukaudesta oli tutustumisiltoja ja kaupunkikierroksia - myöhemmin mm. kansainvälinen illallinen, elokuvailtoja, YK-ekskursio, parlamenttikierros, leikkimielinen jalkapalloturnaus sekä viikonloppumatkoja. Lisäksi oli jatkuvasti juhlia: esimerkiksi maanantaisin oli vaihtaribileet Ride Clubilla ja keskiviikkoisin Locossa. Alkoholi oli todella halpaa ja väkeviäkin sai ruokakaupoista.

Kaupunkimatkoilla ehdin käydä mm. Prahassa, Bratislavassa, Venetsiassa, Krakovassa, Budapestissä, Grazissa, Salzburgissa ja Münchenissä. Osa näistä järjestettiin itse kavereiden kanssa, osa oli Buddynetworkin tai jonkin muun Wienin yliopiston vaihtarijärjestön järjestämiä. Kaupunkimatkojen lisäksi käytiin luonnossa: Buddynetworkin vaellusretki Schneealpeneille, pyöräilyretki Tonavan laaksoon ja lasketteluretki Zell am Seehen olivat unohtumattomia. Keski-Euroopassa olisi kyllä riittänyt näkemistä koko vuodeksi!

Ilmoittauduin paikallisen yliopistoliikunnan aerobic- ja balettikursseille. Hinnoittelu oli kurssikohtaista ja kohtuullista. Lisäksi kävin aika paljon lenkillä, koska Molkereistrassen läheisyydessä oli loistavat mahdollisuudet siihen (Praterin puisto, Donauinsel ym.). Kaikkialla Wienissä tilanne ei ole yhtä hyvä (kartasta näkee, missä on vihreää). Kävin monta kertaa konserteissa, balettinäytöksissä ja oopperoissa. Wienin kulttuuritarjonta on laajaa ja todella edullista: seisomapaikan saa näytöksestä riippuen 2-6 euron hintaan!

Vaihtoon lähteminen oli loistopäätös, jota en ole katunut hetkeäkään. En edes osaa eritellä miksi se sekä minusta että kaikista tapaamistani Wienin vaihtareista oli niin kivaa – menkää ja kokekaa itse. Wien on erinomainen vaihtoehto, mutta varmasti on paljon muitakin hyviä kohteita. Tärkeintä on se että ylipäänsä lähtee, jos ajatus edes hieman houkuttelee. Suurkiitokset tuesta MVTT:lle!