Lauri Veki - 2012: Jiangxi University of Finance and Economics, Kiina

Matkakertomuksen tiedot

Opiskelija
Lauri Veki
Koulu
Oulun yliopoisto
Matkakohde
Jiangxi University of Finance and Economics, Kiina
Aika
01.09.2011 - 12.01.2012
Vaihto-ohjelma


Olen ympäristötekniikan opiskelija Oulun yliopiston teknillisestä tiedekunnasta. Olin vaihdossa Kaakkois-Kiinassa sijaitsevassa Nanchangin kaupungissa, yliopistossa nimeltä Jiangxi University of Finance and Economics. Vaihtokohteeni oli Kiinan mittakaavassa väkimäärältään pieni ja palkkatason perusteella sen köyhimpiä kaupunkeja. Nanchangin kaupungissa asukkaita on saman verran kuin Suomessa, ja se on pinta-alaltaan laajan provinssin, Jiangxin, pääkaupunki. Kaupunki kuitenkin vaurastuu samaa vauhtia kuin Kiina yleensäkin, ja uskaltaisin väittää, että kymmenen vuoden päästä Nanchangin kaupunginkuva on hyvin erilainen mitä se oli vuonna 2011.

Pilvenpiirtäjän mittoihin kohoavia kerrostaloja rakennettiin vauhdilla kaupungin keskustaan ja nostureita näkyi pyörivän joka puolella.

Vaihdon järjestelyt Kiinaan eivät uskoakseni olleet kaikkein helpoimmasta päästä verrattuna esimerkiksi Euroopan tai Amerikan vaihtokohteisiin. Paperitöitä riitti yliopistojen puolesta paljon, ja näiden lisäksi viisumin ja oleskeluluvan hankinta veivät aikaa. Tarvittavat rokotteet ja lentoliput hoidin valmiiksi aikaisin kesällä.

Paikan päällä vastassa oli hieman erilainen kampusalue, kuin mihin Oulussa olin tottunut. Kampus oli täynnä opiskelijoille tarkoitettuja ränsistyneitä kolhoosikerrostaloja ja kampusta ympäröivillä kaduilla sauhusi lukuisia mopogrillejä. Yliopiston rakennukset olivat vanhahkoja ja värittömiä rakennelmia, jotka olivat täynnä kolkkoja käytäviä ja harmaita luokkahuoneita. Joulukuussa kuuntelimme luokassa opetusta yleensä toppatakit ja hanskat päälle puettuna, sillä lämmitystä sisätiloissa ei normaalisti ollut.

Vaihto-opiskelijoille järjestettiin huoneet kampusalueen parhaimmasta rakennuksesta, joka oli itse asiassa samana vuonna valmistunut hotelli. Olimme hotellin ensimmäiset asukkaat, joten valittamista asuntojen puolesta ei hirveästi ollut. Kiinalaiset opiskelijat asuivat 4 henkeä pakkautuneena yhteen huoneeseen, kun meille vaihto-opiskelijoille oli varattu omat huoneet. Vaihto-opiskelijoiden porukka oli kirjava, sillä opiskelijat olivat tulleet joka puolelta maailmaa: Saksasta, Itävallasta, Koreasta, Amerikasta, Kolumbiasta ja Meksikosta. Pienen ryhmäkoon johdosta vaihto-opiskelijoita pidettiin yliopiston puolesta kuin kukkaa kämmenellä, ja apua sai aina ja mihin asiaan tahansa kun vain viitsi pyytää. Palkattuja tuutoreitakin oli lähes yhtä paljon kuin vaihto-opiskelijoita.

Kiinalaisista voisi sanoa, että heidän luonteenpiirteensä ovat erittäin myönteisiä, mutta äärimmäisyyksinä ne kääntyvät kielteisiksi. Yleensä he olivat hyvin ystävällistä porukkaa, vaikka toisinaan kulttuurierot yllättivät melkoisesti niin hyvässä kuin pahassa. Erityisesti ruokailukulttuuri ja ruoat olivat aika tavalla erilaisia mitä Suomessa. Kiinalaisen keittiön makumaailmassa haetaan toisiaan täydentäviä vastakohtia: makea ja suolainen, hapan ja imelä, kylmä ja lämmin. Riisiä ja nuudeleita käytetään paljon, ja tärkeimpänä juomana on tietenkin tee. Pieniä kulttuurieroja ovat esimerkiksi äänekäs syljeskely ja kaduille roskaaminen, joita ei pidetä ollenkaan huonoina tapoina. Joskus ravintolaan saapuva vierailija saattoi ajaa moottoripyörällä suoraan ovesta sisään ja parkkeerata menopelinsä pöydän viereen. Hämmästystä aiheutti myös kaupungin keskustassa usein nähtävät paikalliset kulkijat, jotka olivat kävelyllä ainoastaan pyjama niskassaan, sekä vanhukset, jotka kävelivät selkä menosuuntaan.

Yhteensä Nanchangissa on 8 eri yliopistoa, ja tapaamieni kiinalaisopiskelijoiden mukaan JUFE:n on kaikista vaativinta päästä sisään. Suoritin yhteensä 3 kiinan kielen kurssia (suullinen, kuuntelu, lukeminen), Kiinan markkinoiden perusteita avaavan kurssin, ja erikoisimpana, myös yliopiston järjestämän Kungfu kurssin. Kiinan kielen opiskelu oli intensiivistä ja monipuolista, ja sen opiskelu olikin suurin tarkoitukseni vaihdon aikana. Kokeet järjestettiin vaihdon lopussa, ja ne koostuivat niin suullisesta kuin kirjallisesta osuudesta. Vähäisestäkin kiinan kielen taidosta oli hyötyä jokapäiväisessä asioinnissa, esimerkiksi kauppareissuilla tai ravintoloissa. Englantia paikalliset eivät puhuneet, jos yliopiston opiskelijoita ja opettajia ei oteta lukuun.

Taloustieteiden kurssi ”Do business in China” koostui 20 oppitunnista, joka oli pääasiassa tarkoitettu vain vaihto-opiskelijoille. Luennoitsija oli uusi joka kerta, ja lähes kaikki heistä olivat JUFE:lla vierailevia asiantuntijoita. Yliopisto oli panostanut tähän kyseiseen kurssiin paljon rahaa, ja hyvin antoisaksi sekä mielenkiintoiseksi kurssiksi se osoittautuikin. Luentojen aiheet vaihtelivat Euroopan ja Aasian välisistä kaupankäynnin ja markkinoinnin eroista ympäristöön liittyviin kysymyksiin sekä Kiinan talouskasvuun. Luennoitsijat puhuttelivat yleisöä ja rikastuttavia keskusteluja aiheiden tiimoilta usein syntyikin. Yhteensä koko lukukaudelta sain 28 opintopistettä.

Vapaa-aikaa kulutin kampuksella sijaitsevalla urheilukentällä lenkkeillen ja kuntosalilla käyden. Yliopiston kuntosalilla laitteet olivat vanhoja ja puhki kuluneita, eikä niitä huollettu ikinä. Eräänlainen kokemus oli myös käydä urheilukentällä yhdeksän jälkeen illalla, kun rata oli säkkipimeä, mutta se oli silti täynnä lenkkeileviä ja seurustelevia kiinalaisia. Muutamana viikonloppuna kävin reissaamassa pitkin Kiinaa, kuten Shanghaissa ja Pekingissä. Kiinan itsenäisyyspäivän lomalla, joka kestää kokonaisen viikon, kävin lisäksi matkalla Singaporessa. Koulun puolesta meille järjestettiin eräänä viikonloppuna matka läheiselle vuorelle, jonka päälle patikoimme ihastelemaan luontoa ja maisemia. Koulu järjesti meille myös yritysesittelyn erääseen Nanchangin teollisuuden yritykseen.

Kiinassa matkustellessa niin junat kuin lentokoneet olivat miellyttäviä ja melko edullisia kokemuksia. Junat olivat täysiä, mutta aina minuutilleen ajoissa ja varustukseltaan hyvän tasoisia. Lentokentät taas olivat aina erittäin siistejä ja huoliteltuja, ja yleisesti parempaa tasoa kuin Euroopassa. Liikenne Kiinassa oli yhtä hullunmyllyä. Autoja ja skoottereita oli lukematon määrä ja kuljettajat eivät nopeusrajoituksista välittäneet. Bussit ja taksit olivat halpoja Suomeen verrattuna, ja suuremmissa kaupungeissa jouhevasti paikasta toiseen pääsi lisäksi metrolla.

Vaihtokohteeksi suosittelen valitsemaan Kiinan, kun haluaa kokea tuhansia vuosia kehittyneen kulttuurin, ja joka varmasti avaa silmiä ja herättää uudenlaisia ajatuksia myös omasta kulttuurista ja taustoista. Kotisuomen rakkaan kulttuurin kyseenalaistaa erilailla ja sitä tarkastelee vaihdon jälkeen hieman toisenlaisesta näkökulmasta. Samalla huomaa sen, ettei suomalainen kulttuuri olekaan se ainoa oikea tapa elää. Kiinalaisen kulttuurin ihailtava puoli on esimerkiksi se, että vanhoja ja oppineita ihmisiä arvostetaan hyvin erilailla kuin Suomessa. Ikääntymistä pidetään myönteisenä asiana, joka lisää yksilön arvostusta. Perhettä voidaan kutsua kiinalaisen kulttuurin kulmakiveksi. Yksilö ei ole itsenäinen, vaan hän on aina perheenjäsen, jonka toimia rajoittavat perheen edut ja päämäärät. Ahkeruutta ja työntekoa pidetään myös hyvin tärkeänä kiinalaisten keskuudessa. Epäonnistuminen liiketoiminnassa aiheuttaa kasvojen menetyksen, joka on suurin mahdollinen häpeä kiinalaiselle. Ulkomaalaisia kohtaan kiinalaiset ovat erittäin uteliaita, ja sen sain itsekin kokea päivittäin, kun paikalliset nuoret ihmettelivät silminnähtävästi vastaan tullessa ja rohkeimmat heistä tulivat juttelemaan. He yleensä halusivat tietää länsimaisista tavoista ja siitä, millaisia ihmisiä me olemme. Kiinalaisilta saa osakseen kunnioitusta, kun länsimainen ihminen opettelee heidän ajattelutapansa.

Vaihtoajasta päällimmäisenä jäi mieleeni mukavat kaverit, heihin tutustuminen ja heidän tavoistaan kuuleminen, sekä tietysti kursseilla opiskeltu Kiinan kieli ja kulttuuri. Kiinalaista kulttuuria on varmasti vaikea ymmärtää ilman että siellä olisi itse joskus asunut.