Maija Mustonen - 2009: Feng Chia Universtity, Taiwan

Matkakertomuksen tiedot

Opiskelija
Maija Mustonen
Koulu
Tampereen teknillinen yliopisto
Matkakohde
Feng Chia Universtity, Taiwan
Aika
01.09.2009 - 31.12.2009
Vaihto-ohjelma


Opiskelen Tampereen Teknillisessä Yliopistossa ympäristö- ja energiatekniikan koulutusohjelmassa. Aloitin opintoni syksyllä 2005. Vaihto-opiskeluvuosi oli ollut itselle pitkäaikainen haave, ajatus kohdemaasta ja ajankohdasta vain muuttui opintojen eteenpäin mennessä. Lopulta neljännen opiskeluvuoden tultua puoliväliin huomasin sopivan ajankohdan koittaneen, lähtö olisi viidennen opiskeluvuoden syksynä. Kohdemaan valinta aiheuttikin hieman enemmän päänvaivaa. Tiesin haluavani johonkin kauas ja lämpimään sekä myös jonnekin lähemmäs kotia. Ajatus kahdesta vaihtopaikasta saman vuoden aikana oli kytenyt mielessäni jo kauan ja vihdoinkin pääsin toteuttamaan haaveeni. Muutaman mutkan kautta kaukovaihdon kohdemaaksi valikoitui Taiwan. 

1. Alkuvalmistelut

1.1 Hakuprosessi

Valmistelut alkoivat keväällä 2009 TTY:n omien hakupapereiden täyttämisellä. Hain syyslukukaudelle ensisijaisesti Singaporen, Malesian sekä Thaimaan vaihtokorkeakouluihin sekä kevätlukukaudelle Unkarin Budapestiin.  Hakuajan loputtua sain päätöksen, että olen hyväksytty vain Unkariin kevätlukukaudelle 2010. Halusin kuitenkin ehdottomasti kaukovaihtoon syksyksi. Ensimmäiseen kyselyyn kv-yksiköstä sain vastaukseksi että kaikki kaukovaihtopaikat ovat jo jaettu. En kuitenkaan lannistunut vaan jatkoin kyselemistä, jolloin kävi ilmi että muutamia paikkoja kaukomaissa oli kuin olikin vielä vapaana, esimerkiksi kaksi paikkaa Feng Chia yliopistossa Taiwanissa, missä kukaan yliopistomme opiskelija ei ollut aikaisemmin ollut.

Aikani pohdittuani ja enemmän tietoa Taiwanista sekä Feng Chia yliopistosta hankittuani päätin jatkaa hakuprosessia paikasta Taiwanissa. Taiwanin paikan tiedoissa luki että se olisi vain ympäristötekniikan opiskelijoille tarkoitettu. Opiskelen ympäristö- ja energiatekniikan koulutusohjelmassa, tosin energiatekniikka pääaineeni, mutta ala kuitenkin liippasi tarpeeksi läheltä. Asiaa enemmän tutkittuani kv-yksiköstä kerrottiin että sopimus yliopistojen välillä on tehty kuitenkin sallien kaikkien alojen opiskelijoiden vaihdon, joten Taiwaniin olivat tervetulleita muutkin kuin ympäristötekniikan opiskelijat.

Seuraavan vaiheen hakuprosessista suoritin hyvin itsenäisesti: otin yhteyttä Feng Chia yliopiston kansainvälisten asioiden toimistoon ja sain täytettävät hakupaperit sähköpostiini. Hakupapereita täyttäessä vierähti tunti jos toinenkin, sillä niihin piti täyttää mm. suunnitelma suoritettavista opinnoista. Opinnoista sain lisätietoa taaskin lähettämällä sähköpostia ja sain viimein paperit täytettyä sekä opintosuunnitelman hyväksytettyä oman koulutusohjelman opintojensuunnittelijalla. Hakupapereihin tuli liittää muun muassa myös kaksi suosituskirjettä. Viimein sain kaikki tarvittavat paperit kasaan, jonka jälkeen TTY:n kv-yksikkö lähetti ne eteenpäin Taiwaniin.

Hyväksyvän vastauksen hakemukseeni sain kesän aikana. Hyväksymiskirje lähetettiin TTY:n kv-yksikköön. Minut oli hyväksytty opiskelijaksi Feng Chia yliopiston kiinan kielen keskukseen syyslukukaudelle 2009. Kirjeessä kerrottiin myös milloin ja missä rekisteröityminen opiskelijaksi tulisi tehdä, mutta ei juuri mitään muuta. Sähköpostia Taiwaniin lähti siis vielä ainakin seuraavista aiheista: sainko asunnon, asunnon osoite viisumia varten ja tuleeko joku vastaan minua lentokentälle. Vastaukset sähköposteihin tulivat yleensä melko nopeasti ja kaikki välttämätön informaatio oli tiedossa ennen lähtöpäivää. Tietoa kaiken kaikkiaan oli tarjolla vähän, useimmat internetsivuista vain kiinaksi ja oman kv-yksikön tiedot lähes olemattomat.

1.2 Muut alkuvalmistelut

Muihin alkuvalmisteluihin kuului mm. rokotuksien ottaminen, vakuutuksen hankkiminen sekä viisumin hakeminen. Rokotukset hoituvat vaivattomasti YTHS:n kautta, kunhan vain muistaa mennä vastaanotolle tarpeeksi ajoissa, jotta ehtii ottaa kaikki tarvittavat rokotukset. Rokotuksia ottaessa kannattaa myös miettiä mihin muihin maihin on matkustamassa vaihtojakson aikana. Vakuutuksen otin Tapiolasta, missä minulla oli aikaisempi matkavakuutukseni.

Suomen kansalaiset, jotka viipyvät Taiwanissa yli 30 vuorokautta tarvitsevat viisumin. Viisumia voi hakea Taipein Suomen-edustustosta. Viisumia voi hakea vasta yliopiston hyväksymiskirjeen saavuttua ja viisumihakemuksen käsittelyaika on kaksi arkipäivää. Taipein Suomen-edustuston kotisivuilta sai viisumihakemuksen lisäksi paljon hyödyllistä tietoa Taiwanista ja toimiston väki oli hyvin ystävällinen auttamaan kaikissa mieltä askarruttavissani kysymyksissä Taiwania koskien. Lähettivätpä he minulle jopa tietopaketin Taiwanista matkaoppaineen ja karttoineen. 

2. Kiinan tasavalta, Taiwan

2.1 Perustietoa

Kiinan tasavalta (????) on lähinnä Taiwanin saarella toimiva valtio Itä-Aasiassa. Epävirallisesti maasta käytetään nimeä Taiwan. Vuodesta 1912 vuoteen 1949 "Kiinan tasavalta" tarkoitti valtiota, joka käsitti suurin piirtein nykyisen Kiinan alueen. Kiinan sisällissodan jälkeen tasavallan hallinto pakeni Taiwanin saarelle, jota se on, joidenkin Etelä-Kiinan merellä olevien saarten lisäksi, hallinnut ainoana alueenaan siitä lähtien. Taiwanin konfliktin vuoksi Kiinan tasavallan itsenäisyys on kiistanalainen, ja suurimmalla osalla maailman valtioista ei ole diplomaattisia suhteita Kiinan tasavallan kanssa. Kiinan kansantasavallan (Manner-Kiina) toteuttaman yhden Kiinan politiikan vuoksi vain 23 valtiolla on diplomaattisuhteet Taiwaniin, ainoana eurooppalaisena valtiona Vatikaani. Manner-Kiinaa hallitsee nykyään Kiinan kansantasavalta.

Taiwanin pinta-ala on noin 36 260 km2, eli maa on hiukan Sveitsiä pienempi. Asukkaita Taiwanissa on 23 miljoonaa. Saaren pituus on enimmillään 395 km ja leveys 144 km. Saaren erottaa Aasian mantereesta noin 160 kilometrin levyinen Taiwaninsalmi. Kravun kääntöpiiri leikkaa Taiwanin saaren suunnilleen puolesta välistä. Taiwanin saaren lisäksi Taiwanille kuuluu joukko pienempiä saaria. Suurimmat niistä ovat: Penghun (Pescadorien) saaristo Kinmenin ja Matzun saaret lähellä Manner-Kiinaa, Liudau (Vihreä saari) sekä Lanyu (Orkideasaari). Taiwanilla sijaitsevat Himalajan jälkeen Aasian korkeimmat vuoret. Noin kolmasosa Taiwanista sijaitsee vähintään kilometrin korkeudella. Taiwanilla on Japanin jälkeen eniten kuumia lähteitä maailmassa. Melkein 60 prosenttia saaresta on metsien peitossa ja noin 20 prosenttia luonnosta on suojeltu. Mikä tarkoittaa että kaikki 23 miljoonaa taiwanilaista asuvat noin 40 prosentilla pikkuisen maan pinta-alasta, joten tungosta riittää. Kaikki 60 prosenttia metsää ovat kuitenkin säilyttämisen arvoisia ja Taiwanin luonto on upea ja ehdottomasti näkemisen arvoinen.

Saaren pohjoisosassa sijaitseva Taipei on Taiwanin pääkaupunki. Toiseksi suurin kaupunki on maan eteläosassa sijaitseva Kaohsiung. Opiskelukaupunkini Taichung sijaitsee länsirannikolla, keskellä maata ja on reilulla miljoonalla asukkaallaan Taiwanin kolmanneksi suurin kaupunki. Vaikka Taichung sijaitseekin rannikolla, se ei ole mikään rantalomakohde. Lähes koko Taiwanin länsirannikko on täynnä suuria satamia lukuun ottamatta eteläkärjessä olevaa Kentingin kansallispuistoa.

2.2 Ilmasto

Korkeuseroista johtuen Taiwanin ilmasto on saaren eri puolilla hyvin vaihtelevaa ja erilaista. Saaren eteläosissa lämpötila saattaa kesällä nousta jopa 35 ºC:een, kun taas pohjoisessa talvella lämpömittari saattaa näyttää ainoastaan 10 ºC astetta.
Syys-marraskuussa Taiwanin ilmasto on miellyttävimmillään, silloin ei ole liian kuuma tai sateista. Kesällä (touko-lokakuu) on usein kuumaa ja kosteaa ja ajoittain saaren yli kulkee ukkossateita, heinä-syyskuussa jopa taifuuneja. Taifuunit osaavat olla hyvin tuhoisia, kuten Morakot-taifuuni elokuussa 2009. Morakotin jäljet olivat vielä hyvin havaittavissa, reissatessani sen pahiten tuhoamilla alueilla, Kaakkois-Taiwanissa, marraskuun lopulla. Taiwanissa esiintyy myös maanjäristyksiä, niitä havaitaan kymmeniä vuosittain, mutta yleensä ne eivät ole kovin tuhoisia, lukuun ottamatta vuonna 1999 tapahtunutta maanjäristystä, jonka seurauksena reilut kaksi tuhatta ihmistä kuolivat. Taiwanissa ollessani koin noin viisi maanjäristystä, joista kaikista selvittiin pelkällä säikähdyksellä.

2.3 Kieli

Taiwanin virallinen kieli on mandariinikiina. Taiwanissa käytetty mandariinikiina eroaa jossain määrin Manner-Kiinan mandariinikiinasta, koska Taiwanissa (sekä Hongkongissa) sen kirjoitusmerkkejä ei ole yksinkertaistettu, toisin kuin Manner-Kiinassa aikanaan tehtiin. Mandariinikiinan lisäksi Taiwanissa puhutaan hokienia, jota kutsutaan myös taiwanin kieleksi, minnan-kieleksi. Taiwan ja mandariinikiina eivät ole keskenään ymmärrettäviä kieliä. Kolmantena kielenä Taiwanissa puhutaan hakka-kieltä. Historiallisten syiden vuoksi monet vanhemman polven taiwanilaiset ymmärtävät myös japania, kun taas nuoret opiskelevat koulussa englantia ja ymmärtävät sitä jonkin verran, varsinkin kirjoitettuna. Nuoret eivät kuitenkaan yleisesti puhu englantia, sillä kuten paikallisten kanssa keskustellessani kävi ilmi, heidän englannin tunteihinsa eivät kuulu puheharjoitukset. On siis hyvin tavallista että yliopistossa opiskeleva taiwanilainen ei puhu sanaakaan englantia. Lisäksi Taiwanin alkuperäisheimoilla kullakin on oma kielensä.

Mandariinikiinan opiskelu kannattaa mielellään aloittaa jo ennen Taiwaniin saapumista, mutta kyllä perilläkin ehtii oppia. Itse kävin kesällä 2009 Tampereen kesäyliopistossa kolmen opintopisteen laajuisen kiinan kielen alkeiskurssin. Kurssin käyminen hyödytti lähinnä siten että kiinan kielen opiskelussa alkuun pääseminen sujui minulta jollain tapaa helpommin kuin luokkakavereiltani. Arjesta selviytyminen ei tuon kurssin pohjalta juurikaan onnistunut. Englannin kielelläkin pärjäsi jotenkuten ja aina löytyi joku joka halusi auttaa vaikka yhteistä kieltä ei olisi ollutkaan. Jos seisoit kartan kanssa kadunkulmassa, oli hyvin tavallista että joku englannin kieltä osaava paikallinen tuli ystävällisesti kysymään sinulta tarvitsetko mahdollisesti apua.

2.4 Liikenne ja liikkuminen

Helpoin tapa liikkua Taiwanissa on skootteri. Niitä onkin Taiwanissa henkeä kohti enemmän kuin missään muualla maailmassa. Jalkakäytävät ovat melko tuntematon käsite, kuten paikasta toiseen käveleminen yleensäkin paikallisille. Kävellen kuitenkin pääsee, mikäli ei välitä tuskaisesta kuumuudesta tai parin kymmenen sentin päässä pörräävästä liikenneruuhkasta. Taichungissa pääsin kävellen lähes kaikkialle, ja mikäli en päässyt, oli käytettävissä lukuisat bussilinjat sekä taksit. Taksien käyttö oli edullista ja helppoa, etenkin sitten kun perustaidot kiinan kielestä oli hankittu. Bussien käyttö vaati niin kiinan kielen taitoa kuin kaupunkituntemustakin, mutta onnistui karttojen avullakin menestyksekkäästi. Monet enemmän kuin yhden lukukauden Taiwanissa viipyvät kaverini ostivat skootterin, joiden hinnat pyörivät ihan kohtuullisissa lukemissa.

Ympäri Taiwania pääsi liikkumaan junilla (Taipeista Kaoshiungiin kulki huippunopea, ja tavalliseen junaan verrattuna kallis, Taiwan High Speed Rail) ja busseilla, jotka kyllä kattoivat pääasiassa koko maan, mutta niiden käyttäminen ei ollut yhtään niin sujuvaa kuin esimerkiksi Suomessa. Junat ja bussit kulkivat lähes ainoastaan etelä-pohjois-suunnassa maan keskellä olevan vuoriston takia. Julkisilla oli turha haaveilla pääsevänsä syrjäisimmille seuduille, joilla hienoimmat nähtävyydet yleensä sijaitsivat, ja niillä matkustaminen vei paljon aikaa verrattuna omalla autolla kulkemiseen. Mutta kyllä julkisillakin pääsi (ainakin jos taksit lasketaan julkisiksi kulkuneuvoiksi), se ei vaan aina ollut se helpoin tai nopein vaihtoehto. Liikennekulttuuria on vaikea selittää, se vaan täytyy kokea. Varovaisuudella ja tarkkavaisuudella siitä kokemuksesta tulee selviämään hengissä. 

3. Feng Chia University (FCU)

3.1 Perustietoa

Feng Chia University on noin kahden kymmenen tuhannen tutkinto-opiskelijan arvostukseltaan keskitasoa oleva monialayliopisto Taichungin kaupungissa. Yliopistosta löytyvät seuraavat akateemiset yksiköt: College of Business, College of Construction and Development, College of Engineering, College of Finance, College of Humanities and Social Sciences, College of Information and Electrical Engineering, College of Sciences ja School of Management Development.

Yliopistossa opetusta tarjoaa myös FCU Chinese Language Center, jossa opiskelijoita on noin 150 ympäri maailmaa opiskelemassa mandariinikiinaa, kuka stipendillä kuka vaihto-opiskelijana ja kuka omalla rahoituksellaan. Hain opiskelijaksi Environmental Engineering and Science – osastolle sekä Chinese Language Center:iin, mutta tulin hyväksytyksi, syystä jota en tiedä, vain kielikeskuksen opiskelijaksi. Mikä näin jälkeenpäin tarkastellen oli pelkästään hyvä asia, sainhan keskittyä täysillä kiinan kielen opiskeluun eikä minulla mennyt aikaa metsästäessä sopivia englannin kielellä opetettavia kursseja sekä niiden aikatauluja ja vaatimuksia. Kielikeskuksen opiskelijoiden monenlaisten taustojen takia luokkakaverit olivat kaikki erilaisia. Varsinaisia vaihto-opiskelijoita oli yliopistossa noin kymmenen.

3.2 Vastaanotto

Lentokentällä minua oli vastassa FCU:n kv-toimiston lähettämä opiskelija, joka kulki kanssani kahden tunnin bussimatkan Taipein lentokentältä Taichungiin, vei minut asunnolleni ja auttoi välttämättömien tavaroiden hankinnassa. Vastaanottajani oli hyvin avulias, mutta ei puhunut kovin hyvää englantia enkä nähnyt häntä enää ensimmäisen päivän jälkeen. Seuraavana päivänä toinen paikallinen opiskelija vei minut sekä pari muuta uutta opiskelijaa rekisteröitymään yliopistoon. Silloin tapasin myös ensimmäisen länsimaalaisen (ja sujuvaa englantia puhuvan), tulevan hyvän ystäväni, tsekkiläisen Adamin. Heti sai huomata että maailma tosiaan on pieni, sillä Adam oli ollut edellisen kevään erasmus vaihdossa TTY:llä. Rekisteröityminen sujui ongelmitta ja seuraava sovittu ohjelma oli viikon kuluttua järjestettävä kielikeskuksen tervetulotilaisuus, jota seuraavana päivänä alkoi opetus. Siellä sitten saimme Adamin kanssa huomata että emme olleet FCU:n tai Taichungin ainoat länsimaalaiset ja uusia englantia puhuvia kavereita alkoi löytyä.
 
Henkilökunta sekä kv-toimistossa että etenkin kielikeskuksessa oli hyvin ystävällisistä ja auttoi kaikissa eteen tulevissa ongelmissa. Tosin informaatiota ei ollut jaossa liikaa. Kerran jos toisenkin eteen tuli asioita, joista en vaan tiennyt. Kuten esimerkiksi se että liikuntapalveluiden käyttö vaihto-opiskelijoille olisi ollut ilmaista (itse menin maksamaan puolen vuoden liikuntapalveluiden käytöstä 14 euroa, kyseessä ei siis ollut suuri menetys). Koin myös hieman ongelmia koulun tarjoaman vakuutuksen takia, sillä vaikka olin yliopistoon ilmoittautuessa kieltäytynyt vakuutuksesta ja kertonut että minulla oli Suomesta hankittu kaiken kattava vakuutus, tieto siitä ei ollut mennyt mihinkään viralliseen paperiin, joten minulta yritettiin lukukauden lopussa periä 40 euron suuruista vakuutusmaksua. Pidä siis huoli että annat kopion vakuutuksestasi kv-toimiston väelle.

Minkäänlaista tutorjärjestelmää koulussa ei ollut, tosin kielikeskuksessa oli nimetty ikään kuin ”isosoppilaat”, joilta sai apua tarvittaessa. Kaikki pitivät huolta kaikista, kielikeskuksen väki oli kuin isoa perhettä, joten varsinaisia tutoreja ei oikeastaan edes kaivannut.

4. Opinnot

Lukukausi alkoi rekisteröitymisellä syyskuun alkupäivinä. Orientaatiopäivä järjestettiin seuraavalla viikolla, jolloin myös kielikeskuksen lukukausi alkoi. FCU:n muiden laitosten lukukausi alkoi viikkoa myöhemmin. Ensimmäinen jakso loppui marraskuun loppuun, jota seurasi viikon loma ennen seuraavan jakson alkua. Itse olin paikalla vain ensimmäisen jakson ajan.

Opintoni koostuivat pelkästään mandariinikiinan opiskelusta. Kielikeskuksen opinto-oikeuteen kuului että kursseja piti valita vähintään 15 tuntia viikossa. Itse valitsin 0-tason peruskurssin (10 tuntia viikossa), 1-tason speaking and listening – kurssin (4 tuntia viikossa) sekä 1-tason pronunciation clinic – kurssin (4 tuntia viikossa). Ilmoittautuminen kursseille hoidettiin täyttämällä lomake kielikeskuksessa ja kursseja sai kokeilla ensimmäisen kahden viikon ajan ennen kuin lopullinen ilmoittautuminen tuli tehdä. Opettajat kaikilla kursseillani olivat loistavia, ryhmät maksimissaan neljäntoista henkilön kokoisia ja opetus mielestäni todella laadukasta sekä myös hauskaa. Tunteja minulla oli maanantaista torstaihin klo 8-12 ja perjantaisin klo 8-10. Pidin opiskelusta todella paljon vaikka aamuherätykset tuntuivatkin välillä vähän hankalilta. Tunneilla tuli olla läsnä vähintään 75 prosenttia, mistä oltiin hyvin tarkkoja.

Jakson puolivälissä jokaisella kurssillani järjestettiin midterm –kokeet ja pikkukokeita ja testejä oli muutenkin pitkin jaksoa. Loppukoe järjestettiin jakson lopussa ja se oli hieman edellisiä laajempi ja vaativampi. Kaikki kokeet järjestettiin tuntien aikana, joten erillisiä tenttipäiviä ei ollut, mikäli olit tunnilla kokeiden aikaan. Itse suoriuduin kokeista hyvin ja sain arvosanaksi A:n kaikista kursseistani. Opiskeluvälineiksi riittivät kirjoitusvälineet, muu materiaali jaettiin tunneilla. Tosin peruskurssin loppupuolella siirryimme käyttämään kirjaa, jota tultiin tarvitsemaan seuraavassa jaksossa 1-tason peruskurssilla. Vaikka en jatkanutkaan opintojani seuraavalle tasolle, ostin oppikirjan.

Opintoihin sai tarvittaessa ohjausta oman peruskurssin opettajan kanssa pidettävällä consultation tunnilla, joka toi lukujärjestykseen yhden viikkotunnin lisää. Itse en valinnut consultation tuntia, sillä opettajat oli muutenkin helppo tavoittaa tuntien ulkopuolella aina kun kysymyksiä ilmeni. Apua kurssivalintoihin ja käytännön asioihin sai kielikeskuksen henkilökunnalta. 

5. Asuminen ja toimeentulo

Sain asunnon laittamalla rastin ruutuun ”yes” hakemuksen kohdassa ”Do you wish to apply for campus accommodation?”. Kaikki asunnon saaneet kansainväliset opiskelijat majoitettiin asuntolaan, joka oli noin kymmenen minuutin kävelymatkan päässä kampukselta, keskellä eläväistä Feng Chia Night Market aluetta. Asuntolassa asui pääasiassa ulkomaalaisia tutkinto-opiskelijoita eli esimerkiksi malesialaisia sekä indonesialaisia, jotka eivät juuri puhuneet englantia.  Vaihtoehtona oli hankkia asunto yksityisiltä markkinoilta, kuten monet kielikeskuksen ei-vaihto-opiskelijat tekivät.

Huoneet olivat melko hyvätasoisia kahden hengen huoneita, joista sai hakemuksessa valita ison, keskikokoisen tai pienen. Hain isoa huonetta, mutta lopulta päädyin pieneen, jossa asuin ensimmäisen kuukauden poikkeuksellisesti yksin, seuraavat kaksi kuukautta jaoin huoneen mukavan malesialaisen tytön kanssa.  Huoneisiin kuului ilmastointi, kylpyhuone, langallinen internet, kaapit sekä parvisängyt, joiden alla oli kirjoituspöytä. Käytävältä sai automaatista sekä kylmää että kuumaa juomavettä ja alakerrassa oli tarjolla kolikoilla toimivat pesukoneet sekä tv:n katseluhuone. Pyykit sai kuivattaa kuivausrummussa tai katolla olevissa kuivaustangoissa. Lämmintä vettä riitti ja vessa oli länsimaalainen (yleisempi vessatyyppi Taiwanissa oli ns. kyykkyvessa). Asuntoon tuli hankkia itse kaikki nettikaapelista patjaan, tyynyyn ja peittoon. Peitolle tuli tosin tarvetta vasta marraskuussa ilmojen kylmettyä. Lakanat otin mukaan Suomesta, mikä osoittautui hyväksi ratkaisuksi.

Keittiötä tai jääkaappia asuntolassa ei ollut, ja itse en edes sellaisia kaivannut. Aamupalan sai napattua koulumatkalta ja lähialueen lukuisat ravintolat ja pikkuruokakaupat (7Eleven, FamilyMart, Mister Bean, Hi-Life…) olivat auki aikaisesta aamusta yömyöhään. Ruoka-annoksen sai vajaalla kahdella eurolla ja raikkaan jääteen noin viidelläkymmenellä eurosentillä parin minuutin kävelymatkan päästä asunnolta (tai koululta tai lähes ihan mistä vaan). Taiwanin ruokakulttuuri oli kokemisen arvoinen ja parhaiten siitä pääsi nauttimaan naapurissa olevalla night marketilla.

Vuokra oli hyvin edullinen ja itse maksoin koko kolmen kuukauden vuokran kerralla vakuusmaksuineen. Tämän lisäksi maksettavaksi tuli kuukausittain vesi- ja sähkölasku. Sain kelalta täyden asumis- ja opintotuen sekä korotetun opintolainan. Tuet riittivät mainiosti vuokraan sekä normaaliin elämiseen eikä tarvetta lainalle ollut. Lähes kaikki maksettiin käteisellä (esimerkiksi vuokra), mutta suuremmissa kauppakeskuksissa myös luottokortti kävi maksuvälineeksi. Itse nostin käteistä visa-kortilla käteisautomaatista, joita löytyi jokaisesta ruokakaupasta.

Paikallisen puhelinliittymän hankintaan oli hyvä ottaa kiinan kieltä puhuva kaveri mukaan. Prepaid –liittymän hankkimiseen tarvitsi kaksi virallista henkilötodistusta (tähän kelpasi passi ja ajokortti), mutta itselläni ei ollut mukana kuin passi. Jokainen sai kuitenkin hankkia kaksi liittymää omalla nimellään, joten Adamin nimellä saatiin hankittua minullekin liittymä. Liittymään sai ladattua lisää rahaa ruokakaupoissa. 

6. Vaapa-aika

Vapaa-ajan viettomahdollisuuksia oli tarjolla lähes rajattomasti. Isot kauppakeskukset tarjosivat elokuvia, oli tanssitunteja, koulussa loputtomasti harraste- ja liikuntakerhoja sekä hyvät koulun tarjoamat liikuntatilat ja kaupungissa ja koko maassa loputtomasti nähtävää ja koettavaa.

Itse päädyin sattumalta erään koulupäivään jälkeen lounaalle porukkaan, jossa tiedettiin sinä iltapäivänä järjestettävän kampuksella messut, jossa kaikki koulun opiskelijakerhot esittäytyivät. Se oli erittäin hyvä tilaisuus nähdä mitä kaikkea kampuksella oli mahdollista harrastaa ja miten kerhoihin pääsi mukaan. Voin sanoa että muutaman hengen porukka länsimaalaisia oli messuilla haluttua väkeä ja joka puolelta kuuluviin ”hello, hello” – huutoihin oli vaikea suhtautua normaalisti (näihin huutoihin sekä kiinnostuneeseen tuijotukseen tosin sai tottua niin kadulla kuin kampuksellakin). Itse suuntasin hetken tutkiskelun jälkeen yliopiston judokerhon tiskille, onhan judo ollut tärkein harrastukseni jo yksitoista vuotta.

Heti seuraavalla viikolla olinkin odottamassa skootterikyytiä judotreeneihin koulun portilla. Vastaanotto yliopiston sekä kaupungin judokerhoissa oli todella hyvä, en ole ikinä tuntenut itseäni niin tervetulleeksi missään. Koko loppu jakson ajan jatkoin judoharjoituksissa käyntiä kaksi – kolme kertaa viikossa. Judotreeneissä käynti oli loistava tapa tutustua paikallisiin, oppia kulttuuria, kieltä ja ennen kaikkea judoa. Treenien taso nimittäin oli hyvä vaikka yliopiston judoporukka olikin pieni. Jokaisten treenien jälkeen kävimme yhdessä syömässä ja ennen lähtöäni kerhon valmentaja tarjosi koko porukalle illallisen lähtöni kunniaksi. Judokerhoon mukaan meneminen oli ehdottomasti yksi parhaista asioista mitä tein koko vaihtojakson aikana. 

7. Loppusanat

Taiwan oli juuri sitä mitä hainkin, vaikka etenkään alussa se ei tuntunut siltä. Alku oli hankala, kulttuurishokki voimakas ja koti-ikävä kova. Taiwan on hyvin aasialainen, hyvin kiinalainen ja kaikkea sitä mihin et ole Euroopassa tottunut. Sopeutuminen vie aikansa, mutta se on ehdottomasti sen arvoista. Ihmiset ovat erilaisia, mutta upeita. Tai oikeastaan sinä olet erilainen (varsinkin jos olet vaaleahiuksinen) ja paikallisten mielestä upea, osa heidän suuresti ihannoimaansa länsimaista kulttuuria. Ihmiset kikattavat sinut nähdessään, tuntemattomat haluavat ottaa valokuvia sinusta tai koskettaa nenääsi. Kaikkeen tottuu ja kyllä suomalainenkin sopeutuu, rentoutuu ja alkaa jopa vastata tuntemattomien tervehdyksiin (mistä seuraa usein vielä pahempi kikatus).

Luonto Taiwanissa on kerrassaan upea ja juhlimismahdollisuuksiakin monia. Tosin jos haluat vain juhlia, suosittelen erasmus vaihtoa. Mutta jos haluat elämäsi upeimman kokemuksen, valitse Taiwan. Lähtö Taiwanista oli henkisesti erittäin hankalaa, olisinpa voinut olla siellä pitempään. Ja olisinkin voinut, jopa kielikeskuksen henkilökunta pyysi useaan kertaan minua jäämään. Päätin kuitenkin seurata ennalta tekemiäni suunnitelmia, enkä kadu. Kolme kuukautta oli kuitenkin liian lyhyt aika. Kaikki ne ihanat ihmiset ja kaikki vielä kokemattomat seikkailut jäivät sinne.

Taiwan touched my heart.

Haluan kiittää Maa- ja Vesitekniikan Tuki Ry:tä minulle myönnetystä apurahasta, joka osaltaan mahdollisti vaihto-opiskeluvuoteni ulkomailla.