Outi Kristiina Toivonen - 2011: Saint-Petersburg State University of Architecture and Civil Engineering, Venäjä

Matkakertomuksen tiedot

Opiskelija
Outi Kristiina Toivonen
Koulu
Oulun yliopisto
Matkakohde
Saint-Petersburg State University of Architecture and Civil Engineering, Venäjä
Aika
01.02.2011 - 30.06.2011
Vaihto-ohjelma


Olen opiskelija Oulun yliopistosta prosessi- ja ympäristötekniikan osastolta ja olen suuntautunut opiskelemaan vesitekniikkaa ympäristötekniikan koulutusohjelmassa. Olin opiskelemassa Pietarissa, Venäjällä venäjän kieltä Saint-Petersburg State University of Architecture and Civil Engineering:ssä kevätlukukaudella 2011, 1.2.-30.6.2011.

Kokemuksia opiskeluajalta Pietarissa 1.2.-30.6.2011

Venäjä on valloittava maa ja Pietari vielä valloittavampi kaupunki. Olin aloittanut Oulun yliopistossa venäjän kielen opiskelut 2007 ja silloin jo päättänyt, että jos haluan osata kieltä, lähden Venäjälle opiskelemaan. Tämä suunnitelma kyti ja lopulta paikaksi valitsin Pietarin. Oulun yliopistosta ei ollut kuin yksi vaihtokohde Pietariin, joten päätin yhdessä ystäväni Kaisan kanssa keksiä toisen keinon. Otimme itse valitsemaamme yliopistoon yhteyttä ja haimme CIMO:n kautta Venäjän valtion apurahaa, joka takaisi opiskeluoikeuden yliopistossa. CIMO:n Asta Hämäläinen oli suureksi avuksi asioita selviteltäessä aluksi. Monien alkuvaiheen kommelluksien kautta olimme jo oppineet suomalaisen sanonnan ”Venäjä on maa missä mikään ei toimi, mutta kaikki järjestyy” merkityksen. Pietariin meidän piti lähteä opiskelemaan aluksi jo syyskuussa 2010, mutta erinäisien syiden takia siirsimme lähtöä kevätlukukaudelle helmikuuhun 2011.

Helmikuun 1. päivä saavuimme Allegrolla Pietariin. Kello oli Pietarin aikaa 14.35 ja olimme päättäneet jo heti selvitä paikallisten tavoin. Mukanamme oli omaisuus viideksi kuukaudeksi ja sen kanssa suuntasimme metroon. Lähimmältä metroasemalta oli vielä melkein kilometrin matka asuntolalle, jonka taivalsimme Pietarilaisilla kaduilla. Jo asuntolalle saavuttuamme, tajusimme, että tämä tulee olemaan varsinainen kielikylpy. Kukaan ei puhunut englantia, joten Venäjään oli tartuttava ja sillä selvittävä. Itse osasin vielä tuohon aikaan huonosti kieltä, joten ilman ystävääni Kaisaa en olisi alkupyörityksestä selvinnyt niin sujuvasti. Venäläiset todella puhuvat nopeasti ja kaikki asiat asunnosta, vuokran maksamisesta, vuodevaatteista, mihin seuraavaksi jne. selitettiin nopealla tahdilla ja meidän oletettiin ymmärtävän kaikki. Taitaa olla muidenkin kansallisuuksien vika kuin suomalaisten, että jos toinen ei ymmärrä, asia kerrotaan kovempaan ääneen.

Asuntolaan kuitenkin pääsimme jo heti ensimmäisenä iltana muutaman tunnin odottelun jälkeen. Asunto oli n. 12 neliön kokoinen, varustettu kahdella parvisängyllä, joiden alla oli työpöytä ja -tuoli, kahdella vaatekaapilla ja yhdellä pikkupöydällä. Naapureinamme oli kolme tyttöä, joilla oli melkein samanlainen huone, hieman isompana. Heidän kanssaan jaoimme vessan ja suihkun. Keittiö oli käytävällä. Se jaettiin n. 40 ihmisen kanssa. Keittiössä oli viisi tiskiallasta ja kaksi liettä. Liesissä ei saanut käyttää uuneja. (Legendojen mukaan, joku oli kuivannut kenkiä ja ne oli syttynyt tuleen.) Jääkaappia ei ollut. Talvella se ei ollut ongelma, koska ikkuna falskasi sen verran, että ikkunalaudalla pystyi säilyttämään elintarvikkeita. Kuitenkin kevään saapuessa, emme säilyttäneet enää kuin puuroa kotona. Kun ruokaa tehtiin, sitä tehtiin sille kerralle ja kaikki syötiin heti. Asuminen sujui mutkattomasti ja kaikkeen tottui. Pyykinpesu tapahtui pääasuntolan pesulassa, johon veimme pyykit , maksoimme pesun ja parin tunnin päästä saimme hakea ne puhtaina ja kuivina pois.

Toisena päivänä meidän pitikin suunnata jo kohti yliopistoa, koska meitä kuulemma odoteltiin siellä jo. Yliopisto oli iso rakennus ja kansainvälinen osasto sijaitsi perimmäisessä nurkassa. Siellä tapasimme osaston dekaanin ja täytimme kasan lappuja kulkulupaa, viisumia ja opiskelua varten. Dekaani puhui englantia ja venäjää sekaisin, joka teki kommunikoinnista helpompaa, ainakin aluksi.

Opiskelimme yliopiston valmistelevalla osastolla venäjän kieltä ja kulttuuria. Opetus oli tehokasta, tunnilla istui oppilaina minä ja ystäväni. Opettajana meillä oli 60-vuotias naisopettaja, joka puhui vain venäjää. Valmistelevalla osastolla opetettiin myös matematiikka ja fysiikkaa. Osasto oli tarkoitettu ulkomailta tuleville tulevaisuudessa koko tutkinnon yliopistossa suorittaville. Ulkomaalaisilla tarkoitan suurimmaksi osaksi entisistä neuvostomaista tulevia ja kiinalaisia. Opetus oli tehokasta ja minun oppiminen oli hyvinkin nousujohteista. Harmillisesti ystäväni, joka oli opiskellut venäjää jo kauemmin, piti alussa laahata minun tahdissa. Oppikirjana oli kirja, joka oli suunnattu Pietarissa opiskeleville ja käsitteli koko Venäjän historian. Lisäksi luimme laajempaa historiakertomusta ja tunnettujen Pietarilaisten kirjailijoiden ja runoilijoiden runoja ja tekstejä. Olimme ainoat näin lyhyen ajan yliopistossa opiskelevat ja aiheutimme paljon ihmetystä ja kysymyksiä. Suoritimme viidessä kuukaudessa venäjän kurssin, joka yleensä suoritetaan yhdeksässä kuukaudessa.

Opetus koostui tutustumiskierroksista kaupunkiin ja sen historiaan, ääntämis-, kuuntelu-, luetunymmärtämis-, puhumis- ja kirjoitusharjoituksista. Teimme paljon harjoituksia, missä meille luettiin tarina tai luimme tarinan ja kirjoitimme tämän jälkeen siitä tiivistelmän. Kävimme opetuksessa läpi koko Pietarin ja Venäjän historian lukemalla siitä ja käymällä museoissa. Itse pidimme myös huolen, että koluamme suurimman osan museoista ja nähtävyyksistä läpi. Harmillisesti Eremitaasia ei tunne vieläkään kuin omia taskujaan.

Tutuistumme paljon ulkomaalaisiin opiskelijoihin. Naapurimme olivat Latviasta, Kirgisiasta ja Tazikistanista ja yhteinen kieli oli venäjä. Asuntolassa oli paljon pippaloita. Aina oli jonkun synttärit. Yhdet ikimuistoiset synttärit olivat moldovalaisen Annan synttärit. Kaikki kertoivat synttäriterveiset ensiksi omalla kielellään ja tämän jälkeen venäjäksi. Myös näiden ulkomaalaisten kanssa oppi venäläisen tavan, että kun juodaan niin syödään myös ja jokaiselle maljalle pidetään puhe.

Tutuistuimme myös muiden yliopistojen vaihtareihin suomalaisten vaihtareiden kautta ja pääsimme kuulemaan heidän opetuksestaan ja heidän elämästään. Olen kovin iloinen siitä, että olin free moverina enkä vaihto-opiskelijana. Luultavasti opin kielen paremmin, näin enemmän ja tutustuin enemmän venäläisiin, kuin vaihtarit, jotka olivat vain suomalaisessa kaveriporukassa.

Pietarissa on suomalaisten luoma Pietarin Suomi-klubi. Suomi-klubi tutustuttaa ja tarjoaa kieliystäviä. Klubiin kuului venäläisiä, jotka opettelivat suomea ja suomalaisia, jotka opettelivat venäjää. Itse sain klubin kautta kolme kielikaveria ja yksi heistä kävi Suomessa elokuun lopussa. Kielikaverin kanssa rupattelu oli hauskaa ja opettavaista. Sinun ei tarvinnut jännittää kieliopillisesti oikein puhumista niin paljoin kuin tunnilla, ääntämistä korjattiin ja opetettiin muistisääntöjä. Itsekin opin vastalahjana suomenkielestä vaikka ja mitä. Suomi –klubi myös tapasi kevään aikana 4 kertaa ja itse olin näistä kolmella kerralla. Tapahtumat olivat hauskoja ja lepposia ja sitä kautta sain paljon uusia venäläisiä ystäviä, pääsin käymään venäläisessä kodissa ja sain turistiopastusta epätavallisiin turistipaikkoihin. Suosittelen kaikille Pietarissa asuville/käyville yhteyden ottamista Suomi –klubiin. Klubin vetäjille kuuluu suuri kiitos kielen oppimisesta!

Yliopisto oli iso ja ruokalat pieniä. Suomalaista yliopistoruokaa osaa nyt arvostaa vieläkin enemmän joka maanantaisen nakkipäivän jälkeen Venäjällä. Olimme niitä harvoja, jotka yliopistolla söivät kunnon aterian ja vielä enemmän harvinaisuus naisten joukossa. Ruoka oli venäläistä ruokaa, joka oli kyllä hyvää, mutta kylmää. Ruoka kulttuuri muutenkin venäjällä on hyvin etikkaista ja kaalilla ja tillillä höystettyä. Ruoka on todella hyvää ja maukasta ja lempiruuaksi matkan aikana tulivat pelmenit, borssikeitot ja blinit.

Pietari on todellakin suurkaupunki. Epävirallisten tilastojen mukaan kaupungissa asuu yhtä paljon ihmisiä, kuin Suomessa. Asuimme todella lähellä keskustaa ja likkuminen oli helppoa. Suomessa ei ikinä ole ruuhkia, niihin ruuhkiin verrattuna mitä näimme Pietarissa. Liikuimme kaikilla mahdollisilla kulkuneuvoilla, mutta monesti olisi ollut kävellen nopeammin perillä. Keväällä kävelemisestä tulikin jo tapa ja saimme siitäkin kummaksuntaa osaksemme. Ainut kulkemismuoto, jota ihmettelin Pietarissa oli polkupyörä. Pyöräily näytti vaaralliselta niissä ruuhkissa ja sitä ei saanut säilyttää missään. Meidänkin asuntolassa oli erikseen kielletty polkupyörät.

Olimme kuulleet huhuja, että kesäisin Pietarissa ei tule lämmintä vettä. Tämä ei kuitenkaan meillä koitunut todeksi, kuin parina aamuna. Suurempi ongelma oli parin kadunavauksen yhteydessä se, että vain kuumaa vettä tuli hanasta. Muutenkin oli hauskaa seurata työmaiden toimimista ja todeta mitä on venäläinen työturvallisuus. Eräänkin kadunavaus urakan edellä ilmoitettiin, että vedet katkeaa klo 18. Kuitenkin kun tulimme kotiin klo 15, oli vedet jo katki. Myös asfalttityömaat kevättalvella ja laatotusten korjaaminen talvella aiheuttivat ihmetystä.

Koska Pietarin vesijohtoverkostossa on ainakin elänyt giardioita, aluksi ostimme vain pullovettä. Kuitenkin todettuamme sen kovin kalliiksi pitkällä tähtäimellä, ostimme suodatuskannun. Suodatin ei tietenkään poistanut giardioita, mutta olimme ehkä unohtaneet tämän riskin jo toisena kuukautena. Kumpikaan meistä ei kuitenkaan ole huomannut, että moisia meissä asustelisi. Muutenkin Pietarin bakteerikantaan tottui nopeasti.

Pietaria ei turhaan sanota pohjolan Venetsiaksi ja kevään aikana sen tajusi vielä selvemmin. Keltainen kaupunki täynnä arkkitehti Rossin rakennuksia, monet kanaalit ja joet, historalliset rakennukset ja puistot tekivät kaikki tästä kaupungista joka päiväisen ihmettelyn aiheen. Minulle kävi monesti kohtaloksi, kun tuijottelin rakennuksia ja Pietarin kadut eivät olleet tasaisia. Myös pietarilaiset rakennustelineet tekivät selvää yksistä housuistani.

Urheileminen Pietarissa myös asetti haasteita. Keskustassa asuminen teki selväksi sen, että paras aika lenkkeillä oli kello 6 aamulla, kun vielä suurin osa ei ollut herännyt. Asuntolan vieressä oli pieni Jusupovin puisto, jossa kävin keväällä melkein joka aamu juoksemassa lampea ympäri. Talvella löysimme kuntosali harrastuksen ja kuntosalimme sijaitsi Stockmannin yläkerrassa. Itse myös suunnistan ja löysin tieni parille iltarasteillekin. iltarasteille löytäminen oli kyllä täyttä seikkailua ja nämä reissut yleensä kestivät yli 5 tuntia. Kävin myös kesän aikana Suomessa, Venäjän rajalla, Jukolan viestissä ja sain sieltä helposti hankittua ilmaisen kyydin takaisin Pietariin kielitaidon ansiosta.

Koko kevät on muistorikasta aikaa! Kieltä en olisi ikinä oppinut ellen olisi Venäjälle lähtenyt ja siellä joutunut sitä joka päivä käyttämään. Tämä on rikkaus, josta on hyötyä koko loppuelämä. Pietariin jäi paljon tuttuja ja se on nyt myös yksi kotikaupungeistani. Tulevaisuudessa näen käyttäväni kielitaitoani hyödyksi työelämässä ja tekeväni töitä myös Venäjällä. Kiitos kuuluu myös teille sen mahdollistamisesta!

Outi Toivonen