Pekka Rossi - 2007: University of Northern British Columbia, Kanada

Matkakertomuksen tiedot

Opiskelija
Pekka Rossi
Koulu
Oulun yliopisto
Matkakohde
University of Northern British Columbia, Kanada
Aika
01.01.2007 - 30.06.2007
Vaihto-ohjelma


Opiskelin kevätlukukauden 2007 Kanadan Brittiläisen Kolumbian pohjoisosissa sijaitsevassa Prince Georgen kaupungissa. Kaupunki on ainoa hieman isompi asustuskeskittymä (70 000 asukasta) lähes viidensadan kilometrin säteellä kaikkiin ilmansuuntiin. Tämä olikin yksi kriteereistä, millä vaihtopaikkaa itselleni hain. Halusin paikkaan, missä koskematonta luontoa löytyisi vielä tutkittavaksi ja ihasteltavaksi. Luontoa kyllä löytyi, mutta koskemattomaksi aluetta ei voi hyvällä tahdollakaan sanoa.

Itse yliopisto oli miellyttävä, noin neljän tuhannen opiskelijan pienempi keskus, jossa muut opiskelijat ja henkilökunta tulivat todella nopeasti tutuksi. Asuin kampuksella sijaitsevassa opiskelija-asuntolassa. Jälkikäteen budjetille ja asumisen miellyttävyydelle järkevämmäksi vaihtoehdoksi olisi ollut hankkia itselleen kimppakämppä kaupungista, kauempaa yliopistosta. Tähän olivat syinä opiskelija-asunnon kalleus (100 - 150 euroa kalliimpi vuokra kuin vuokra-asunnot muuten alueella), sekä rakennuksen laatu: äänieristystä ei ollut käytännössä ollenkaan, joten kaikki mitä muualla oman huoneen ympärillä tehtiin, kuului läpi. Onneksi kaksi kämppiksistä oli erittäin mukavia, joiden kanssa aika ei tullut pitkäksi. Lisäksi toinen heistä oli paikallinen, Vancouverista kotoisin, joten hän otti tehtäväkseen tutustuttaa minua paikallisiin tapoihin ja paikkoihin.

Opiskeluaiheeni vaihdossa olivat varsin laaja-alaiset CAD-kurssista lumen ja jään hydrologia-kurssiin. Opiskelu Kanadassa on selvästi koulumaisempaa kuin Suomessa ja siitä syystä ehkä omalla tavalla hieman vaativampaa ja aikaa vievää (tietenkin kaiken tekeminen englanniksi on toinen tekijä, joka tekee hommista haastavampia). Yleensä Kanadassa yliopisto-opiskelu aloitetaan 17 - 18-vuotiaana, joten ehkä koulumaista rakennetta vaaditaan pitämään nuoret opiskelijat enemmän kiinni opiskelussa. Opetushenkilökunta oli asialleen omistautunutta ja heidän mielenkiintonsa omaa aihetta kohtaan piti myös oman mielenkiinnon aiheeseen erittäin hyvin yllä. Kaikkiaan kurssivalinnat ja opetus olivat odottamallani tasolla.

Koulun ulkopuolella vapaa-aikani pyrin käyttämään matkustamiseen, sillä itse kaupunki kolmine sellutehtaineen ei aktiviteettejä suurissa määrin tarjonnut. Kalliovuorten ja Länsirannikon alueella on niin paljon nähtävää, että niiden välistä jättäminen olisi ollut täyttä ajan väärinkäyttöä. Länsirannikko on ainoa paikka maailmassa, jossa olen nähnyt (ja tulen näkemäänkään) ryhävalaita, merikotkia, karhuja, susia, miekkavalaita, kolibreja ja delfiinejä luonnossa omassa ympäristössään. Kaiken tämän luonnon keskellä olikin välillä käsittämätöntä ymmärtää miten paikalliset aluettaan pitävät. Esimerkiksi kierrättäminen on täysin olematonta, avohakkuita harrastetaan varsin raa’alla kädellä metsissä, joiden puut saattavat olla 1000 vuotta vanhoja ja Prince Georgen rikinhajuisen ilman perusteella eivät sellutehtaiden päästörajoitukset todellakaan ole aivan EU-direktiivien tasolla. Vaikka suojelualueita oli perustettu, niin suhteessa Brittiläisen Kolumbian provinssin pinta-alaan (kolme kertaa Suomen kokoinen), ei määrä tunnu kovin suurelta. Vaikka Kanadaa pidetään yhtenä ympäristötutkimuksen kärkimaana, ei se käytännön tasolla valitettavasti kovin selvästi näy.

Miten näen sitten oman vaihtoaikani? Kokemus oli minulle erittäin avartava ja todella värikäs. Omat odotukseni vaihdolle täyttyivät ja pääsen jatkamaan opintojani kotosuomessa jälleen monta hienoa muistoa rikkaampana.

Kiitokset tuestanne! 

Pekka Rossi