Riikka Nousiainen - 2009: University of Technology and Economics, Unkari

Matkakertomuksen tiedot

Opiskelija
Riikka Nousiainen
Koulu
Teknillinen korkeakoulu
Matkakohde
University of Technology and Economics, Unkari
Aika
29.08.2008 - 27.05.2009
Vaihto-ohjelma
Erasmus


Unkarista

Valitessani vaihtopaikkaa, en tiennyt Unkarista juuri mitään. Halusin opiskella englanniksi ja Unkari vaikutti toisten opiskelijoiden vaihtoraporttien perusteella mielenkiintoisimmalta. Olin myös kiinnostunut unkarin kielestä, onhan sen kerrottu olevan suomen sukulaiskieli. Lähdinkin innoissani ja avoimin mielin kohdemaahani.
Budapestistä ehti vuoden aikana tulla varsin rakas kaupunki. Osasyy tähän saattaa tietenkin olla ystävät, joiden kanssa tuli vietettyä ikimuistoisia hetkiä milloin missäkin. Asukkaita on reilu puolitoista miljoonaa, joista opiskelijoita on kuulemani mukaan satatuhatta. Tonava halkaisee kaupungin jakaen sen Budaan ja Pestiin, itse ehdin asustella kummallakin puolella. Kaupunki on suomalaisen näkökulmasta hiukan nuhjuinen ja likainen, mutta todella sympaattinen. Julkinen liikenne on uskomattoman sujuvaa ja sitä varmasti tulee täällä Suomessa ikävä. Aikatauluja ei ikinä tarvinnut katsoa. Opiskelijalle kuukauden lippu maksoi noin 15 euroa ja se oikeutti käyttämään myös lähijunia.

Vietin kuukauden ennen lukuvuoden alkua pienessä 40 000 asukkaan Kaposvárissa kieltä opiskellen. Pääkaupungissa ihmiset puhuvat vielä suhteellisen hyvin englantia, mutta Kaposvárissa oli melko hankalaa öytää englannin taitoisia ihmisiä. Yleisestikin varsinkin vanhemmat ihmiset puhuvat enemmän saksaa. Toisaalta Kaposv+arissa joutuikin unkaria vaan heti puhumaan, mikä helpotti perusteiden oppimista. Jatkoin unkarin opiskelua Budapestissäkin, mutta koska tuli lähinnä pyörittyä vaihtariporukassa, itse unkarin puhuminen jäi aika vähälle. Toki käytin sitä aina kuin mahdollista ja perus kaupassakäynnit sujuivat hyvin unkariksi. Unkarilaisiin tutustuminenkin jäi harmillisen vähälle, mikä näin jälkeenpäin hiukan kaduttaa.
Unkarilaiset ovat hyvin auttavaisia ja ystävällisiä (varsinkin, jos puhuu edes hiukan unkaria!), mutta toisinaan palvelu esimerkiksi kaupoissa ja ravintoloissa saattaa olla todella heikkoa. Taksikuskien kanssa saa olla varovainen, ettei tule huijatuksi, samoin setelien kanssa saa olla hiukan varuillaan, että saa oikeasta rahasta takaisin.

Ilmasto on melko miellyttävä. Kesä on kuuma, ehkä hieman liiankin, sillä elokuussa olleet 35 asteen kelit tuntuivat melko uuvuttavilta. Parin kymmenen asteen kelit kestivät muistaakseni jonnekin lokakuulle. Varsinaista kunnon talvea ei oikein tullut, lunta oli pari viikkoa kerrallaan, mutta tammikuussa oli yllättävän kovat pakkaset. Kuulin, että vuosi oli muutenkin ollut säiden kohdalla poikkeuksellinen. Maaliskuussa ilmat olivat jo lämmenneet ihan mukavasti ja siitä se kesä taas alkoi.

Ennen vaihtoa

Ajatus vaihdosta tuli mieleen pari viikkoa ennen hakuajan loppua. Eräänä päivänä tokaisin kaverilleni, että lähdetään syksyllä vaihtoon. Tutkimme vaihtokohteita ja päätimme lähteä Budapestiin. Paperiasiat sujuivat helposti ja joustavasti. Keväällä tuli sähköposti, että valitsemistani kursseista vain yksi järjestetään englanniksi. Tieto ei tullut yllätyksenä toisten vaihtoraportteja luettuani. Sähköposti oli kuitenkin hiukan epäselvä ja en tajunnut, että minun olisi pitänyt valita kurssit jo keväällä uudestaan. Kun vahvistuskirjettä ei alkanut kuulumaan kesällä, aloin kyselemään perään ja sain sitten sovittua, että teen uuden learning agreementin vasta Budapestissä.

Jo vaihtoa suunnitellessani ajatus kielikurssista kiehtoi. Kesätyötilanne näytti siinä vaiheessa melko heikolta, joten hain kurssille ja otin hommia pariksi kuukaudeksi. Kielikurssi oli ehdottomasti yksi syksyn kohokohtia. Sieltä saatujen (suomalaisten) ystävien kanssa on nyt kesälläkin nähty useaan kertaan ja saksalaisiakin on tulossa elokuun lopulla tänne Suomeen.

Vaihdon varmistuttua muita hoidettavia asioita oli kelan paperit, vakuutus, lentoliput ja ulkomaisen sairasvakuutuskortin hankinta. Asuntoa en juuri stressannut, eikä kannatakaan, koska Budapestistä löytyy varmasti jokaiselle mieluisa asunto.

Asuminen ja eläminen

Ensimmäisen asuntoni löysin facebookin kautta. Otin vuokranantajaan yhteyttä, kävimme kaverini kanssa katsastamassa asunnon ja kirjoitimme vuokrasopimuksen saman tien. Vanhat asukkaat lähtivät noin viikon päästä tulostamme, oli tullut ilmeisesti heille vähän yllätyksenä uusien asukkaiden tulo niin nopeasti. Kolmas kämppis löytyi koulujen alun aikoihin. Vuokra maksettiin käteisellä ja ilmeisesti pimeästi, sillä amerikkalaisen kämppikseni tehdessä jonkinlaista maahantuloilmoitusta asian kanssa oli pientä hässäkkää. Kämppikseni kävi muistaakseni kahdeksan kertaa ennen kuin asia tuli hoidetuksi. Byrokratian ihmemaa. Itse jätin ilmoituksen tekemättä seurattuani kämppiksen ajantuhlausta. Liikkui myös huhuja siitä, että yhteystiedot saattavat vuotaa vääriin käsiin, mutta epäilen, että saattoi olla vain urbaani legenda.
Ovien lukitsemisessa kannattaa olla tarkkana. Useiden kavereiden kämppiin ”murtauduttiin” ts. käveltiin lukitsemattomasta ovesta sisään, kun toiset kämppikset nukkui/oli luurit korvilla ja vietiin läppärit kamera ym. arvokas. Meidän naapuriin mentiin ovesta sisään ja olikin pari viikkoa vään säikky olo. Taskuvarkaita on myös jonkin verran, niin kuin isoissa kaupungeissa aina. Itseltä ei mitään varastettu enkä myöskään joutunut lääkärissä käymään kertaakaan. Vesi on juomakelpoista ja mielestäni ihan hyvänmakuista, saksalaiset eivät sitä suostuneet juomaan.
Vuokranantajan kanssa ei suuremmin ollut ongelmia, nainen puhui hyvää englantia ja oli auttavainen. Kämpästä vaan puuttui aika paljon tavaroita, koska oltiin ensimmäiset, jotka tarvitsi kokonaan kalustetun kämpän. Onneksi vuokranantaja oli suht ymmärtäväinen toivomuksia kohtaan. Lakanat ja paremmat tyynyt kävimme itse ostamassa Ikeasta.

Joulun aikoihin aloin etsimään uutta kämppistä, koska aikaisemmat olivat vain puoli vuotta vaihdossa. Halusin myös uuteen kämppään, kun oli nähnyt vähän millaisissa muut vaihtarit asuivat ja halusin Pestin puolelle tutustuakseni paremmin siihenkin puoleen. Kämppikseksi löytyi ruotsalainen poika ja kämpäksi viihtyisä asunto keskeltä kaupunkia. Pari suomalaista kaveria oli asunut siinä syyslukukaudella ja homma hoitui siis taas helposti. Muutenkin asuntoja on runsaasti tarjolla ja suomalaisilla varsinkin on niihin varaa. Oma osuuteni vuokrasta oli 280 euroa sisältäen kaiken (mielestäni kannattaa neuvotella kiinteä vuokra, kaasulasku oli joillain kavereilla noussut tammikuussa 100 euroon… ). Internettiä meillä ei ollut, eikä vuokranantaja sitä oikein saanut aikaiseksi järjestettyä. Tämä oli toki tiedossa jo etukäteen, joten käytimme naapurimme avointa verkkoa surffailuun. Muutenkin vuokranantaja oli melko epämääräinen, vuokrien perään mies ei koskaan kysellyt eli sai aina itse soittaa, että pitäisikö sitä kohta vuokra maksaa.

Kerran asuntoon tuli omilla avaimilla joku mies ja olin saada slaagin. Englantia mies ei (tietenkään) puhunut, joten unkarin alkeillani yritin kysyä, mistä on kyse. Vuokranantajani oli ilmeisesti unohtanut kertoa isännöintifirmalle, että asunnossa asuu joku. Koko episodi oli melko epämiellyttävä, mutta selvisi lopulta. Vuokranantajaan en kyllä luottanut tippaakaan, mutta sain takuuvuokran mukisematta takaisin, joten se siitä.

Unkarilaisen keittiön perustana ovat paprika ja hapan kerma. Ruoka on aika raskasta, paljon lihaa ja rasvaa. Täytyy myöntää, että unkarilaisesta keittiöstä ei oikein muodostunut lempparia, vaikka monet muut siitä kovasti pitivätkin. Ravintolassa syöminen oli halpaa, neljällä-viidellä eurolla sai jo hyvän annoksen. Olut oli myös todella halpaa baareissakin. Koulun ruoka oli hintaansa nähden melko surkeaa, yleensä kokkailtiin kotona tai käytiin jossain lähiraflassa. Hintatasoa kaupoissa en oikein osaa arvioida, koska Unkarin valuutta on forintti. Kyllä se varmasti oli ainakin hiukan alempana kuin Suomessa.

Raha-asioiden suhteen en oikein tiedä, mikä olisi parasta. Itse nostin euroja euromaissa käydessäni ja vaihdoin ne Unkarissa forinteiksi. Pankkitiliä ei tarvinnut avata, koska vuokran pystyi maksamaan käteisellä.

Opinnot

Vuoden aikana sain noin 40 opintopistettä.  Yleisesti ottaen opinnot ainakin minulla olivat helpompia kuin Suomessa. Ensinnäkin sopivien kurssien löytäminen oli jo todella hankalaa. Perusopintoja löytyisi kyllä englannin kielellä, mutta esimerkiksi ympäristötekniikan opintoja ei ollut englanniksi juuri lainkaan. Otinkin, mitä löysin ja edes vähän sivusi opintojani. Ehkä noin puolet opintopisteistä tulivat Erasmus –opiskelijoille tarkoitetuista kulttuuriopinnoista. Nämä kurssit olivat mielenkiintoisia ja mukavia, hyvää vaihtelua insinööriaineisiin. Suosittelen lämpimästi elokuvakurssia ja kirjallisuuskurssia, varmaankin mukavimpia kursseja, joita yliopistoaikani olen käynyt. Lisäksi opiskelin kieltä, musiikkia ja historiaa.

Unkarin kieli on aika vaikea oppia. Suomen ja unkarin kielen sukulaisuus - olen käynyt keskustelun noin sata kertaa, koska kummasti se tulee aina esiin unkarin kielestä keskusteltaessa. No, kielioppi on samankaltainen ja ääntäminen on helppoa suomalaisille. Siihen se sitten jääkin. Kaikki sanat ja päätteet on opeteltava ulkoa ja sijamuotoja on vielä enemmän kuin meillä. Unkarin opiskelu oli joka tapauksessa hauskaa ja kyllä sillä ystävällisyyttä sai, kun edes vähän osasi unkaria. EILC –kielikurssin oli todella hyödyllinen ja siitä oli hyvä jatkaa yliopiston tarjoamalla jatkokurssilla. Meitä oli ryhmässä vain viisi, joten opetus oli intensiivistä ja tunneilla oli pakko puhua. Kavereille, jotka olivat yliopiston alkeiskurssilla, ei kuuleman mukaan jäänyt paljoa mitään käteen. Ei ihme, kun ryhmässä oli yli 20 vaihtaria ja keskityttiin lähinnä numeroihin ja kielioppiin.

”Oikeiden” kurssien opetuksen taso oli vaihtelevaa. Oman ohjelmani englannin kielinen opetus on tarkoitettu maksaville tutkinto-opiskelijoille, jotka tulevat lähinnä Kreikasta, Kyprokselta, Afrikasta ja Lähi-idästä. Siinä vaiheessa, kun jo ennen tenttiä neuvotellaan siitä, milloin pidetään uusinnan uusinta, ei voinut kuin pyöritellä silmiään. Ja tentit eivät todellakaan olleet ainakaan omalla kohdalla erityisen vaikeita, piti niihin nyt tietysti vähän vilkaista materiaalia. Lunttaaminen on myös yleistä. Suomalaisista se oli lähinnä ärsyttävää. Varsinkin, kun joissain kokeissa oli sellaiset olosuhteet, jotka lähestulkoon vaativat lunttaamaan. En tajua, mikseivät jotkut opettajat puuttuneet enemmän asiaan. Toisaalta voi myös johtua siitä, että suurin osa oli niitä maksavia oppilaita. Unkarilaisille oppilaille oli ilmeisesti huomattavan kovempi kuri. Poissaoloja kertyi melko lailla reissaamisen ja juhlimisen seurauksena, mutta niitä katsottiin usein läpi sormien. Joillekin professoreille laitoin sähköpostia ja vastauksena oli tyyliin ”Hauskaa reissua!”. Muutenkin professorit olivat vaihtareita kohtaan joustavia. Tentit sai järjestettyä niin, että pääsi Suomeen kesätöihin kesäkuun aluksi, vaikka tenttikausi oikeastaan päättyy vasta kesäkuun lopussa. Suomalaisia opiskelijoita unkarilaiset professorit pitivät jostain syystä arvossa.

Vapaa-aika

Viikonloput kuluivat melko lailla matkustellessa, juhliessa tai sitten silloin tällöin omien vierailijoiden kanssa. Itse ehdin käydä Krakovassa, Wienissä, Prahassa, Belgradissa, Sarajevossa, Zagrebissa, Ljubljanassa ja muutamissa pienemmissä entisen Jugoslavian alueen kaupungissa. Unkarin sisällä tuli myös matkustettua jonkin verran. Junalla ja bussilla pääsee halvalla ja melko nopeasti ympäriinsä. Krakovaan vuokrasimme auton ja ajelimme muistaakseni 7-8 tuntia Slovakian halki. Yksi syy lähteä Unkariin oli myös sen keskeinen sijainti, sillä olin aikonut käyttää vaihtoaikaa myös matkusteluun ja ympäröiviin maihin tutustumiseen. Täytyy sanoa, että vuodessa ehtikin jo jonkin verran nähdä.

Viikolla epäsäännöllinen rytmi jatkui. Koulun alussa opiskelijajärjestö ESN järjesti erilaisia tutustumistapahtumia ja bileitä. Muihin vaihtareihin tutustumisen myötä meno vaan jatkui. Jos illalla mieli radalle niin kavereita sai aina mukaan. Baareihin saatettiin mennä istumaan yhdelle ja sitten kotiin. Polttaminen on vielä sallittu Budapestin baareissa, mikä oli savuttomuuteen jo tottuneena aluksi hieman rasittavaa. Tuntui, että Unkarissa paljon enemmän ihmisiä polttaa.

Koululla oli ilmaiset sulkapallovuorot arki-iltapäivisin. Niitä ei mitenkään mainosteta, joten jos on kiinnostunut niin pitää itse ottaa selvää. Menimme opiskelukaverini kanssa sulkapallokurssille, mutta eihän siitä mitään tullut. Ankarannäköinen setä, joka ryhmää johti, puhui vain unkaria. Päätimme jättää kurssin siihen yhteen kertaan ja käydä vain pelaamassa. Keväällä koulullamme oli sopimus erään salin kanssa ja kämppikseni houkutteli minutkin käymään siellä. Maksoi pari-kolme kymppiä kuussa ja itse ostin 12 kerran kortin (piti käyttää kukaudessa) ja jaoin sen yhden kaverin kanssa.
Margitsaarella, joka on siis keskellä Tonavaa, kävimme muutaman kaverin kanssa hölkkäämässä. Saarta kiertää 5 ja puolen kilometrin mittainen juoksurata. Muutenkin saari on Budapestiläisten oleskelupaikka varsinkin, kun ilmat alkoivat lämmetä Saari on oikeastaan yhtä suurta puistoa, jonne ei henkilöautolla pääse. Kävimme itsekin siellä melko ahkerasti grillailemassa ja heittelemässä frisbeetä kaveriporukalla. Lisäksi, jos on kiinnostunut ratsastuksesta, se on ilmeisesti melko halpaa Unkarissa. Itse kokeilin ensimmäistä kertaa ratsastusta kielikurssin aikana ja puolen tunnin lysti maksoi muistaakseni 5 euroa.

Koko vuosi oli hienoa aikaa. Antia ei kannatta opintopisteissä laskea, vaan käteen jäi kielitaitoa, itsevarmuutta, avoimuutta ja ystäviä eri puolilta maailmaa. Tekisi hyvää kaikille käydä vähän haistelemassa vierasta kulttuuria. Minulla ei ole mitään huonoa sanottavaa vaihtovuodesta ja suosittelen lämpimästi Unkaria vaihtokohteeksi.