Saara Suominen - 2010: EPF Ecole du2019ingénieurs généralistes, Ranska

Matkakertomuksen tiedot

Opiskelija
Saara Suominen
Koulu
Tampereen teknillinen yliopisto
Matkakohde
EPF Ecole du2019ingénieurs généralistes, Ranska
Aika
02.08.2010 - 18.12.2010
Vaihto-ohjelma
Erasmus


Lähdin syksyksi 2010 opiskelemaan Ranskaan, pieneen insinöörikouluun. Innostuin kun koulu tarjosi uutta englanninkielistä opiskeluohjelmaansa Environmental and innovative engineering myös vaihto-oppilaille. Halusin myös parantaa ranskan kielen taitojani kuuden luokkahuoneessa vietetyn vuoden jälkeen. Hakuprosessi oli nopea ja helppo, vaihtopaikka olikin jäänyt ensimmäisessä haussa yli. EPF on pieni yksityinen insinöörikoulu, ranskalaisittain grande école, joka sijaitsee Sceaux:n kaupungissa noin puolen tunnin lähijunamatkan päässä Pariisin keskustasta. Koulu on perustettu vuonna 1925 yhtenä Ranskan ensimmäisenä naisille suunnattuna insinöörikouluna. Vielä tänäkin päivänä naisten osuus opiskelijoista on muihin kouluihin nähden suurempi (33%), vaikka ovet avautuivat pojille vuonna 1994. Koulusta valmistuu ”yleisinsinöörejä” (ingénieurs généralistes), joka ainakin aluksi herätti minussa kummastusta.

Pienen koulun hyödyt ovat ihmisten läheisyys toisiinsa. Toisaalta pienellä koululla ei ole niin paljon vakiintuneita käytäntöjä ja asiat hoituvat tuttavallisemmin. Tämä helpottaa joissain asioissa elämää, mutta johti myös moniin ongelmiin; luvatut kurssit olivat täysin vaihtuneet kun saavuin paikalle eivätkä vaihto-opiskelijat lopulta saaneet opiskelijakortteja lainkaan, vaikka heti syksyn aluksi koulu lähetti hakemukset menemään. Onneksi ranskassa säännöt eivät tuntuneet olevan yhtä pitäviä kuin Suomessa ja opiskelija-alennukset sai myös kesän kielikurssilta jääneellä paperisella opiskelijakortilla.

Aloitin vaihtoni kuukauden kestävällä kielikurssilla, joka järjestettiin muiden alueen insinöörikoulujen kanssa yhteistyössä. Maksoin kurssista 300 euroa, jonka hinnalla saa ammattitaitoista ranskan opetusta pienissä ryhmissä joka päivä klo 9-15. Lisäksi hintaan kuuluu pari erittäin mielenkiintoista opastettua vierailua Pariisin merkittäviin kohteisiin, yritysvierailu, opetusta esim. matematiikan ja muun erityissanaston parissa, iltapäivän viinikurssi sekä luentoja ajankohtaisista aiheista. Kurssilla puhetaitoni ranskankielellä kehittyivät huimasti, sekä opin luovimaan paikallisessa kulttuurissa hieman paremmin. Sain itseluottamusta, sekä innostusta ranskakielen käyttöön. Parasta ehdottomasti oli kuitenkin muihin vaihto-oppilaisiin tutustuminen kesän lämmössä.

Varsinainen lukukauden opiskelu tapahtui suomalaisille yläastetyyppisessä luokassa. Luokassamme oli noin 30 oppilasta, joista viisi minut mukaan lukien olivat vaihto-oppilaita. Seurasimme kaikki samaa opetusohjelmaa, eikä vapaavalintaisia kursseja ollut. Opetus oli intensiivistä ja yhteensä minulle kertyikin 30 opintopistettä syksyn aikana. Vaihto-opiskelijoiden tullessa mukaan luokka oli ollut yhdessä keväällä noin kuukauden ja aloittanut jo muutaman kurssin erikoistumisopinnoista. Opintolinja järjestettiin vasta toista kertaa. Kurssien ja linjan suunnittelu oli täysin professorin vastuulla, ja kurssit vaihtuivatkin täysin siihen nähden mitä hakuvaiheessa oli kerrottu sen mukaan ketä professori oli onnistunut saamaan luennoimaan. Mitään vakiintuneita käytäntöjä ei siis vielä ollut, ja tästä seurasi paljon hämminkiä opiskelijoiden, sekä luennoitsijoiden keskuudessa. Yleisenä aiheeksi muodostui kuitenkin kestävä kehitys, jota kaikki kurssit pyrkivät edustamaan jollakin tavalla. Kurssit ovat Ranskassa hyvin lyhyitä, 0,5-2 opintopisteen arvoisia, joista sitten kootaan opintokokonaisuuksia.

Opinnot olivat yleisesti hyvin kansainvälisiä. Yleensä meillä oli yksi aihe viikossa, jota piti yksi vieraileva professori. Syksyn aikana luennoimassa kävi ranskalaisten lisäksi ainakin saksalaisia, yhdysvaltalaisia, itävaltalainen, sveitsiläinen, suomalainen, norjalainen, eteläafrikkalainen, intialaisia sekä australialainen. Luennoitsijat edustivat joko yliopistoja tai yrityksiä. Myös yksi oman yhteisönsä perustanut ranskalainen kävi kertomassa toiminnastaan. Lisäksi Suomen opinnoista erosi se, että opintoihin kuului hyvin paljon ryhmätyöskentelyä sekä pieniä projekteja ja esityksiä. Tämä piti mielenkiintoa yllä ja harjaannutti minua ainakin esiintymään ryhmän edessä, mikä on mielestäni tärkeä taito.

Lisäksi teimme 2-3 opiskelijan ryhmissä koko lukukauden kestävää projektia, jonka ympärille useimmat kurssit olivat suunniteltuja. Projektin oli tarkoitus olla jokin oikea olemassa oleva projekti kestävän kehityksen edistämiseksi paikan päällä olevien yhteyshenkilöiden kanssa. Tarkoitus oli selvittää kaikki projektiin liittyvä sekä ratkaista parin eri ratkaisuvaihtoehdon mielekkyys paikallisiin ongelmiin nähden. Projektiin kuului kolme lyhyttä PowerPoint-esitystä, joista viimeinen pidettiin professoreista koostuvan raadin edessä sekä laajan raportin palautus. Koin, ettemme saaneet projektin aikana kuitenkaan tarpeeksi yhteyttä paikan päälle, eikä meillä ollut muita lähteitä töillemme kuin internet, mutta projekti oli silti ehdottomasti mielenkiintoisin osa syksyn opintoja. Projektit olivat teknisten aiheiden toteuttamista mitä erilaisimmissa olosuhteista. Kaikista ryhmistä uskoakseni vain yksi pääsi kuitenkin työnsä pohjalta toteutuksen tasolle ja tämä olikin aivan lähellä sijainneen uuden moskeijan rakentamiseen liittyvien ympäristöystävällisten ratkaisujen etsiminen.

Kurssien taso vaihteli kuitenkin suuresti eri luennoitsijoiden välissä ja suurimpana ongelmana tuntui olevan kommunikoinnin puute. Tästä huolimatta osa kursseista onnistui olemaan hyvin mielenkiintoisia ja opettamaan minulle asioita, joita en ole koskaan aikaisemmin opiskellut. Syksyni oli siis mielenkiintoinen ja opettavainen, mutta en ehkä suosittelisi tätä opinto-ohjelmaa muille vaihto-oppilaille ennen kuin se on ehtinyt kehittyä vielä muutaman vuoden ja saanut taakseen hieman selvemmät tavoitteet ja opinnoille jonkin punaisen langan. Sitten kun opinnot ovat vakiintuneet, opinto-ohjelma tulee varmasti olemaan hyvin mielenkiintoinen ja sen tarjoamat kansainväliset kurssit hieno mahdollisuus tutustua eri kulttuureihin sekä ajankohtaisiin
puheenaiheisiin eri maissa oman alansa osalta. Tällaista kokonaisuutta, johon on koottu näin monia eri alan asiantuntijoita ja vielä eri maista, ei voi uskoakseni Suomessa tehdä. Myös vaihto-opiskelijoille tarjotaan mahdollisuus tehdä puolen vuoden työharjoittelu Ranskassa. Työharjoittelut ovat siellä huomattavan yleisempiä ja koulun tuella pitäisi olla helppo löytää jokin paikka Ranskassa.

Sceaux oli kotikaupunkina viehättävä, joskin hyvin hiljainen Pariisin läheisyydestä johtuen. Kaupungissa sijaitsi kuitenkin suuri Parc de Sceaux puisto joka veti hienosti vertoja jopa Versailles’n puutarhoille. Pariisiin tuli kuitenkin myös tutustuttua, ja se olikin viehättävä paikka, joka tarjosi aina mielenkiintoista tekemistä. Pariisi on kuitenkin hintatasoltaan todella kallis opiskelijabudjetille, ja tuntui lähinnä turistien kansoittamalta. Joitain retkiä tuli tehtyä myös muihin osiin Ranskaa, ja ne laajensivatkin hienosti mielikuvaani Ranskasta maana. Onneksi koulu oli järjestänyt edullisen majapaikan vaihto-opiskelijoille läheisestä opiskelija-asuntolasta. Huoneet olivat huonokuntoisia, mutta perustarpeensa sai hyvin tyydytettyä. Muuten Pariisista olisikin ollut hankala löytää kohtuuhintaista asuntoa.

Minunkin oli tarkoitus jäädä tekemään työharjoittelu, mutta en lopulta onnistunut löytämään paikkaa. Puolikas vuoteni Ranskassa oli kaikkea mitä odotinkin, sekä kaikkea mitä en osannut odottanut ollenkaan. Sain siis sen mitä lähdin hakemaankin ja opin kielen lisäksi ymmärtämään hiukan enemmän mitä on olla ranskalainen ja myös kulttuurien suurta eroa anglosaksisen ja latinalaisten kansojen välillä. Monta nolausta sattui matkan varrella, mutta opin myös suhtautumaan rennommin ja joustavammin käytännön asioihin, sekä uskomaan, että vähemmälläkin suunnitelmallisuudella asiat joustavat ihan omalla painollaan. Ranskalaiset, varsinkin luokkatoverini toivottivat meidät vaihto-oppilaat sydämellisesti tervetulleiksi ja kohtelivat meitä ystävinä koko syksyn ajan. Muista vaihto-oppilaista muodostui läheisiä ystäviä, joiden avulla voi päästä toiselle puolelle maailmaa.