Salla Hartikainen - 2007: University of Western Australia, Australia

Matkakertomuksen tiedot

Opiskelija
Salla Hartikainen
Koulu
Helsingin yliopisto
Matkakohde
University of Western Australia, Australia
Aika
01.07.2005 - 15.11.2007
Vaihto-ohjelma


Opiskelin yhden lukukauden Australian länsirannikolla, Perthissä, The University of Western Australiassa (UWA) heinäkuu – marraskuu 2007 välisenä aikana. Vuodenaikojen vastakkaisuuden vuoksi lukukausi alkoi siis keskellä Suomen kauneinta kesää. Perthissä elettiin tuolloin keskitalvea ja lämpötilat keikkuivat 15 ja 25 asteen välillä.

Opinnot alkoivat heinäkuun puolessa välissä viikon orientaatiojaksolla, jonka aikana kansainvälisille opiskelijoille kerrottiin tärkeistä käytännön asioista, esiteltiin opiskelua UWA:ssa ja ilmoittauduttiin kursseille. Suuressa roolissa orientaatiojakson aikana olivat myös sosiaaliset tapahtumat kuten grillijuhlat ja mahdollisuus osallistua erilaisille retkille.

Orientaatiojakson jälkeen opinnot alkoivat todenteolla. Minut luokiteltiin ns. Study Abroad -opiskelijaksi, mikä mahdollisti valinnanvapauden kurssien suhteen. Täysipäiväiseksi opiskelijaksi Australiassa luokitellaan opiskelija, joka suorittaa 24 sikäläistä opintopistettä lukukauden aikana. Tämä on myös vaatimus opiskelijaviisumin voimassaololle. Käytännössä 24 pistettä vastaa 3-4 kurssia kurssien laajuudesta riippuen. Valitsemani kurssit käsittelivät maaperä- ja geologisessa tutkimuksessa tarvittavaa analytiikkaa sekä erilaisia ympäristöongelmia ja niiden hallintaa sekä Australian että koko maailman mittakaavassa. Opiskelu UWA:ssa poikkesi huomattavasti opiskelusta Helsingin yliopistossa. Luennot kestivät lähes poikkeuksetta vain 45 minuuttia ja luentoja oli vain 1-2 viikossa kurssia kohti. Sen sijaan kursseilla painotettiin voimakkaasti käytännön harjoitustöitä, jotka käsittivät laboratorioharjoituksia, ryhmätöitä ja kotitehtäviä. Näillä oli myös suuri painoarvo kurssien kokonaisarvosteluissa. Osa valitsemistani kursseista oli aivan erinomaisia, mutta osa kursseistani tuntui sisällöltään ja opetuksen suhteen kovin löyhiltä ja jonkinlainen tieteellinen ote kovin vaillinaiselta. Kaiken kaikkiaan koin opiskelun kuitenkin mielekkääksi ja hyödylliseksi. Opiskelu UWA:ssa oli ainutlaatuinen tilaisuus peilata omia tietoja ja taitoja vieraassa ympäristössä.

Asuinpaikkana Perth oli aivan ihana. Kaupunki on Länsi-Australian osavaltion pääkaupunki ja maantieteellisesti maailman eristäytynein kaupunki. Kaupunkia ympäröivät toinen toistaan kauniimmat hiekkarannat ja kaupungin halki virtaa kaunis Swan River. Perthin keskusta on kovin tylsä paikka suurine pankkeineen ja virastoineen ja elämä keskittyykin pienempiin, viehättäviin kaupunginosiin. Itse asuin aivan yliopiston kupeessa mukavalla asuinalueella kahden muun ulkomaalaisen opiskelijan kanssa. Vuokrasimme yhdessä paritalon puolikkaan, josta kaikki saimme tilavien yhteistilojen lisäksi omat huoneet. Talon omistajat olivat hankkineet meille tarvittavat huonekalut ja keittiövälineet, joten pääsimme asettumaan taloon hyvin pienin kustannuksin. Talo oli valtavan terassin ja takapihan lisäksi todella iso ja vuokra Helsingin hintoihin verrattuna edullinen (reilu 300 euroa kk / henkilö). Asuinpaikan saa Perthistä halvemmallakin etenkin, jos on halukas vuokraamaan pelkän huoneen ns. kimppakämpästä. Asuntojen laatu kuitenkin vaihtelee kovasti homeisista loukoista asiallisiin ja kodikkaisiin asumuksiin ja asuinpaikkaa valitessa on syytä olla tarkkana.

Ympäristöopiskelijana kiinnitin Australiassa kovasti huomiota ihmisten kulutustottumuksiin. Oli jotenkin järkyttävää kuulla, että länsiaustralialaiset jättävät jälkeensä maailman suurimman ekologisen jalanjäljen asukasta kohti laskettuna. Tähän varmasti vaikuttaa suurelta osin osavaltiossa harjoitettava jättimäinen kaivosteollisuus, mutta myös ihmisten asenteet ja tottumukset kertoivat paljon. Kulutusjuhla oli valtaisaa ja kierrätys todella alkeellista. Pikaruokakulttuuri kukoisti ja kaupasta käveltiin ulos 5-6 muovipussin kanssa kun kaupan kassat jostain syystä pakkasivat lähes jokaisen tuotteen erilliseen (ilmaiseen) pussiin. Kaikkialle kuljettiin omalla autolla, minkä vuoksi julkinen liikenne oli aivan onnetonta. Tuntui siltä, että kyllä meillä vaan Suomessa osataan ja välitetään!

Parasta Australiassa, ainakin Perthissä, olivat mielestäni ihmiset. Aussien ”No worries!” –elämänasenne tarttui sopivasti itseenikin. Yleisesti ottaen australialaiset olivat hyvin ystävällistä ja rentoa kansaa ja sekä yliopistolla että sen ulkopuolella oli erittäin helppo saada kavereita.
                     
Kaiken kaikkiaan kokemus oli erittäin antoisa ja antoi kovasti perspektiiviä elämään. Lämmin kiitos Maa- ja Vesitekniikan Tuki ry:lle upean kokemukseni mahdollistamisesta.

Helsingissä 19.11.2007 
Salla Hartikainen