Salla Sandelin - 2012: Yildiz Technical University, Turkki

Matkakertomuksen tiedot

Opiskelija
Salla Sandelin
Koulu
Oulun yliopisto
Matkakohde
Yildiz Technical University, Turkki
Aika
02.02.2011 - 02.06.2011
Vaihto-ohjelma
Erasmus


Opiskelin kevätlukukauden 2011 Yildiz Technical Universityssä Istanbulissa Erasmus-vaihdon kautta. Valitsin kohteekseni Istanbulin, koska Erasmus-kohteista se vaikutti eksoottisimmalta. Minua kiehtoi kaupungin suuruus, ja paikka vain yksinkertaisesti vaikutti mielenkiintoiselta kulttuurinsa ja historiansa ansiosta. Lisäksi kaupungissa oli hyvä mahdollisuus opiskella ympäristötekniikkaa.

Järjestelyt hoituivat helposti ja asunto löytyi paikan päältä etsiessä. Hostellissa tuli tosin asuttua jokunen viikko, sillä etsin kämppää neljän muun eurooppalaisen vaihtarin kanssa, ja sopivan asunnon löytäminen niin monelle henkilölle oli aika hankalaa. Siispä päätinkin myöhemmin etsiä asunnon yksin, ja se löytyikin heti, koska yksittäisiä huoneita kimppakämpissä oli paljon tarjolla. Vuokra oli todella edullinen, koska jaoin huoneeni turkkilaisen tytön kanssa. Muuten asunnot eivät ole kovinkaan halpoja Istanbulissa, paitsi jos ne jakaa monen ihmisen kanssa. Aasian puolella asunnot ovat halvempia. Itse asuin Euroopan puolella muutaman kilometrin päässä keskustasta ihan hyvällä asuinalueella.

Yildiz Technical University koostuu kolmesta kampuksesta. Ympäristötekniikkaa opiskeltiin juuri siellä kaukausimmalla kampuksella, mutta pääkampukselta, joka oli ihan kotini lähellä, oli bussikuljetus joka tunti omalle kampukselleni ja takaisin. Hintakin oli vain yksi liira eli vajaa 50 senttiä. Järjestely toimi siis sen suhteen mainiosti, ja toki yliopistolle pystyi muutenkin matkaamaan. Muuten kuitenkin monet järjestelyt sujuivat turkkilaiseen tapaan hitaasti, esimerkiksi opiskelijakortit tulivat useimmille vasta parin kuukauden päästä lukukauden alkamisesta, ja eräskin kaverini sai sen vasta juuri ennen lukukauden loppua. Opettajat ja henkilökunta olivat toki ystävällisiä, mutta silti joidenkin kohdalla minulle jäi tunne, että heidän mielestään vaihto-opiskelijoista aiheutuu vain ylimääräistä työtä, jolloin heidän ongelmiinsa ei viitsitä paneutua.

Opetus vaikutti ihan hyvältä kursseilla jotka kävin. Yllätyksenä tuli, että oikeastaan kaikki tarjolla olevat kurssit olivat turkiksi. Opettajat kuitenkin osasivat vaihtelevasti englantia ja saimme englanninkielistä materiaalia tenttiin lukua varten. Materiaalit saatiin yleensä joko sähköpostilla tai muistitikulle laittamalla opettajan koneelta. Luennoilla istumisesta ei paljoa hyötyä ollut, koska enhän tietenkään turkkia osannut. Opiskelin yhden turkin kielen kurssin, jonka opettaja ei osannut englantia lainkaan joten opetus oli aika pitkälti eleiden ja arvailujen varassa. Kurssia ei voinut muutenkaan kovin laadukkaaksi sanoa, mutta kyllä siellä perusjuttuja oppi, joita saattoi käytännön tilanteissa soveltaakin. Kurssi oli Erasmus-opiskelijoille tarjottu ilmaiskurssi, mutta tarjolla olisi ollut parempiakin, tosin maksullisia kielikursseja. Sumplimalla olisi myös voinut valita jonkun muun ilmaiskurssin toiselta yliopistolta.

Vapaa-aikana Istanbulissa riitti tekemistä, sillä kaupunki ei tunnu nukkuvan koskaan. Pääkatu on melkein aina tungokseen asti täynnä ihmisiä aamusta yöhön. Kaupungissa on nähtävyyksiä ja katseltavaa niin paljon kuin jaksaa kierrellä. Yöelämäkin tuli katsastettua moneen otteeseen. Matkustelin myös paljon, sillä Istanbulista lensi todella edullisesti muualle Turkkiin ja bussilla matkustaminen oli helppoa ja halpaa. Euroopan suuntaan pääsi myös todella edullisesti bussilla. Mieleeni kuitenkin on parhaiten jäänyt reilun viikon reissu Kaakkois-Turkkiin, jossa todella alkoi olla jo lähi-itämaista tunnelmaa. Vierailimme joka päivä eri kaupungissa ja tulikin nähtyä todella erilaisia paikkoja ja erilaista Turkkia.

Istanbulin hintataso on keskimäärin matalampi kuin Suomessa. Elintarvikkeista monet olivat Suomen hinnoissa mutta paljon sai myös halvalla. Esimerkiksi kasvikset olivat ihanan tuoreita ja todella halpoja. Teinkin paljon kasvisruokia, sillä olisi ollut syntiä jättää kaikki ne ihanat kasvikset hyödyntämättä. Liha nimittäin oli usein jo samoissa hinnoissa kuin Suomessa. Alkoholi oli Suomen hintatasoa, tosin viiniä sai melko halvallakin, jos ei laadun suhteen nuukaillut, ja monissa baareissa oli myös vähän halvemmat hinnat kuin Suomessa. Monien palvelujen, julkisen liikenteen ja taksien hinnat olivat matalia. Esimerkiksi parturissa kävin alle 5 eurolla ja yksi julkisen liikenteen lippu oli noin 80 senttiä. Saimme yliopistolta matkakortin, jolla matkusti vieläkin halvemmalla. Yleensäkin Istanbulissa pääsee suhteellisen halvalla etsimällä oikeat paikat ja tinkimällä. Tarkkana myös pitää olla, muutoin tulee helposti kusetetuksi. Turistialueelle on turha mennä, jos ei halua paljoa rahaa käyttää.

Turkkihan on kuuluisa kebabistaan ja döner kebab tuli minullekin tutuksi. Kumma kyllä siihen ei kyllästynyt, mutta se olikin laadukasta Suomen taikinakebabeihin verrattuna. Ja halpaa. Suosikkipaikassani keskustan sivukujalla pitakebab maksoi noin 80 senttiä. Muutenkaan siitä ei yleensä tarvinnut paria euroa enempää maksaa. Lisäksi Istanbulissa on ruokapaikkoja, lokantaseja, joissa saa pieniä lautasia ruokaa, esimerkiksi rasvaa tirisevää herkullista moussakaa, euron parin hintaan. Turkissa ruoka oli hyvää, mutta lopulta kuitenkin aika yksitoikkoista. Koulussakin ruokaloista sai lähinnä pikaruokaa eikä mitenkään halvalla. Pääkampuksella tosin oli ravintola, jossa ruokatarjottimen sai alle eurolla. Ruoka kuitenkin oli usein samaa, eikä mielestäni kovin terveellistä, vaikka hinta-laatusuhteessa ei ollutkaan moittimista.

Tykkäsin kovasti Istanbulista. Vaikka se on vanha kaupunki ja pullollaan historiallisia nähtävyyksiä, siinä on myös moderni puoli. Nykyään siellä asuu hyvin monenlaisia ihmisiä, joten sekaan mahtuu mainiosti. Istanbulissa sai kulkea suhteellisen rauhassa ilman ahdistelua, jos nyt pientä tuijottelua ei oteta lukuun. Myös turistialueilla kaupustelukulttuuri oli kuitenkin ärsyttävää. Vaikka toisin voisi kuvitella, Istanbul vaikutti turvalliselta paikalta asua ainakin jos järjen pitää päässä. Liikenne on ihanan sekavaa ja vapaata, ja julkinen liikenne nojaa paljolti bussiliikenteeseen, sillä metrolinjoja ei montaa ole. Ruuhka-aikaan bussissa sai istua pitkään, joten joskus parempi vaihtoehto oli vain kävellä Istanbulin mäkisiä katuja pitkin.

Lukukausi hujahti nopeasti ja kotiin paluu hiljaiseen Suomeen koitti jotenkin niin yhtäkkiä. Oli hauska kokemus asua miljoonakaupungissa, jossa ihmiset ja melu ympäröivät melkein koko ajan. Sain monta ystävää eri maista ja paransin englannin kielen taitoani. Lähtötasoni kielen suhteen olikin sen verran matala, että ihme että kaikki sujui niinkin ongelmitta. Lisäksi opin jopa vähän turkin kieltä. Vaihto oli kaikin puolin hieno kokemus ja tein mielestäni mainion valinnan valitessani kohteekseni Istanbulin.