VAIHTOPAIKAN HAKU JA HYVÄKSYMINEN
Tammikuussa 2012 täyttäessäni hakupaperit minulle oli alusta asti selvää, että haluan lähteä vaihtoon nimenomaan Etelä-Saksaan. Halusin, että vaihtopaikkani olisi suurkaupunki, siellä puhuttaisiin saksaa, yliopisto olisi hyvä ja että Alpit olisivat lähellä. Ensimmäiseksi vaihtoehdoksi laitoin Münchenin ja toiseksi Karlsruhen. TU München on yksi Saksan arvostetuimmista yliopistoissa ja kuuluu Saksan eliittiyliopistoihin. TTY:n vaihtopaikkataulukossa kummankaan yliopiston kohdalla ei ollut mainittuna, että yliopistossa olisi tarjolla ympäristötekniikan kursseja. Itse asiaa tutkiskeltuani löysin kuitenkin molempien yliopistojen tarjonnasta itseäni kiinnostavia kursseja ja kv-toimistosta sanottiin, että paikan voi saada, vaikka en opiskelisikaan vaihtopaikkataulukossa mainitussa koulutusohjelmassa. Paikka irtosi Münchenistä ja olin todella innoissani.
Toisessa hakuvaiheessa täytin lisää lappusia sekä saksaksi että englanniksi. Valitsin jo alkuvaiheessa kurssini hyvin tarkasti, kun löysin kurssilistan ympäristötekniikan pääaineen kotisivuilta (http://www.umwelt.bv.tum.de/). Loppujen lopuksi lähes kaikki kurssivalintani menivät kuitenkin uusiksi lukuvuoden alettua.
Lopulta sain hyväksymissähköpostin Münchenistä kesä-heinäkuun vaihteessa. Lähdin Müncheniin hieman ennen syyskuun puoliväliä, vietin muutaman viikon tutustuen paikkoihin, jonka jälkeen alkoikin jo kielikurssi.
ASUNNON HAKU
Asuntotilanne Münchenissä on hyvin huono. Eurooppalaiset vaihto-opiskelijat joutuvat lähes poikkeuksetta etsimään asuntonsa itse yksityisiltä markkinoilta, sillä TU pystyy huolehtimaan asunnot vain Euroopan ulkopuolelta tuleville opiskelijoille. Sain molemmat asuntoni WG-Gesuchtin kautta (http://www.wg-gesucht.de/), joka on saksalainen sivusto, josta on helppo etsiä ja löytää kämppiksiä. Sinne laitettuihin hakemuksiin lähettelin päivittäin vastauksia noin suurinpiirtein koko heinäkuun ajan.
Lukuvuoden aikana asuin kahdessa eri asunnossa, joista molemmat sain WG-Gesuchtin kautta (WG eli Wohngemeinschaft). Ensimmäiset noin neljä kuukautta asuin saksalaisen, Ludwig-Maximilians-Universitätissä opiskelevan tytön kanssa Maxvorstadtissa. Joulusta lähtien asuin kahden saksalaisen Technische Universität Münchenissä opiskelevan pojan kanssa Schwabingin kaupunginosassa. Yleensä WG:t järjestävät näyttöjä, joihin kutsutaan hakemusten perusteella muutamia. Niissä vanhat asukkaat tapaavat asukasehdokkaita ja heistä valitaan parin päivän sisällä uusi asukas. Monet vaihto-opiskelijat saapuivat syksyllä hieman aiemmin ja etsivät asuntoa paikanpäällä, joka toimi melko hyvin. Yleisesti ottaen skandinaavit saivat helpommin asuntoja kuin esimerkiksi etelä-eurooppalaiset.
Tytön kanssa asuminen oli normaalia, mutta poikien oli niin hauskaa, etten parempaa olisi ikinä osannut kuvitella. Itse pidin WG:ssä asumisesta todella paljon. Poikakämppisteni kanssa muun muassa teimme ruokaa yhdessä, kävimme silloin tällöin ulkona ja siivosimme. Heidän kanssa asuminen oli helppoa.
Osa ystävistäni asui yksityisissä Studentenwohnheimeissa, eli opiskelija-asuntoloissa. Ne sijaitsivat yleensä hieman kauempana keskustasta, mutta olivat myös edullisempia.
MÜNCHENIIN SAAPUMINEN, LUKUVUODEN ALOITUS JA SUORITETUT KURSSIT
Saavuttuani Müncheniin lomailin pari viikkoa, jonka jälkeen saksan intensiivikurssini alkoi. Kahden viikon kurssi ennen lukuvuoden alkua kehitti kielitaitoani todella paljon. Opetusta oli ensimmäisellä viikolla noin 6h/päivä ja toisella viikolla noin 4h/päivä. TUM:n intensiivikurssien paikat menevät todella nopeaa, joten onneksi ehdin ajoissa. Münchenissä on myös muita kouluja, jotka tarjoavat saksan kielen intensiivikursseja (esim. Goethe-Institut), mutta TUMin kurssi oli yksi edullisimmista ja mielestäni hintansa veroinen. Ensimmäisen viikon aikana kävin Bürgerbürossa (Leonrodstraße 21) rekisteröitymässä Münchenin asukkaaksi ja tutustuin kaupunkiin. Bürgerbürosta saatava Anmeldebescheinigung kannattaa säilyttää, sillä sitä tarvitsee esimerkiksi MVV:n (Münchner Verkehrs- und Tarrifverbund) kuukausikortin saamiseksi.
Heti intensiivikurssin jälkeen alkoi TU:n orientaatioviikko yhdessä kurssien kanssa (kurssien aloitusajankohdat vaihtelivat hieman). Orientaationa toimi yksi infotilaisuus yliopiston ja ESN TUMin (yliopistoni kv-järjestön), ja yksi tiedekunnan puolesta. Orientaatio oli siis melko olematon eikä siitä jäänyt oikein mitään käteen. TU:lla ei ollut varsinaista tutorointia, mutta se hoidetaan Student-Buddy-Program:lla, ja oman Student-Buddy:n olisi saanut, jos olisi halunnut. Ajattelin pärjääväni yksin, joten en pyytänyt itselleni tutoria. Jälkeenpäin se olisi mielestäni kannattanut, vaikka kuulemani mukaan osa tutoreista katosi jo ensimmäisen tapaamisen jälkeen.
Talvilukukausi (WS = Wintersemester) alkoi lokakuun puolivälissä ja loppui tentteihin noin helmikuun lopussa. Olin alunperin valinnut syyslukukaudelle viisi kurssia, mutta lopulta ilmoittauduin kymmenelle kurssille. Kävin ensimmäiset pari kuukautta kaikkien kurssien luennoilla, jonka jälkeen jätin osan pois. Osa luennoitsijoista puhui baijerin murteella, joten vaikka aihe oli kiinnostava, en vaan tajunnut luennoilla mitään, joten kurssin suoritus jäi siihen. Joidenkin professoreiden englanti oli niin huonoa, ettei sitä jaksanut kuunnella ollenkaan. Jotkut kurssit taas osoittautuivat täysin erilaisiksi, kuin mitä olin kuvitellut. Aluksi en ymmärtänyt luennoilla juuri mitään, mutta saksankielen taitoni kehittyivät nopeaa. Siksi suosittelen käymään luennoilla, jos aikoo suorittaa kurssin saksaksi ja haluaa ymmärtää jotain. Kurssin sanasto painui ainakin minulla melko nopeaa mieleen.
Kesälukukaudelle (alkaen 15.4., päättyen viimeisiin tentteihin syyskuun lopussa) valitsin myös noin kymmenen kurssia, joista loppujen lopuksi suoritin vain osan. Ensimmäinen ns. tenttikauteni oli heinäkuun lopussa, jolloin tein kolme tenttiä. Toinen tenttikauteni on syyskuun puolivälistä syyskuun loppuun. Ko. kurssien opettajat kuitenkin lupasivat heti, että voivat lähettää tentit TTY:lle kirjoitettavaksi.
Münchenissä tenttitilaisuudet eroavat TTY:n omista melkolailla. Tenttitehtävät ovat tasoltaan paljon helpompia, mutta tenteissä on aikaa yleensä vain tunti, joskus jopa vain puoli tuntia. Tenttien sivumäärä vaihteli 9-14 sivun välillä ja viidestä esseestä 20:een pikkutehtävään. Tenttiin valmistautuminen oli erilaista, ei niinkään aina ymmärtämistä vaan kaiken ulkoa muistamista. Lisäksi tenteissä, joissa materiaali sai olla mukana, aikapaine oli vielä kovempi ja tentteihin oli lisätty vielä muutama sivu. En pitänyt tällaisesta tenttimissysteemistä ollenkaan, sillä minusta tuntui, etten oppinut juuri mitään tentteihin valmistautuessa.
Talvilukukausi:
2.1 Blockkurs Deutsch als Fremdsprache B1.2 (4 op)
Tämä kurssi siis oli kahden viikon intensiivikurssi, jonka suoritin jo ennen lukuvuoden alkua. Kurssilla kerrattiin hyvin paljon kielioppia, mutta keskipiste oli kuitenkin puhumisessa. Vaikka kurssilla olleista juuri kukaan ei saanut kurssin alkaessa sanotuksi sanaakaan saksaksi, kehittyivät taitomme todella nopeaa.
2.2 Deutsch als Fremdsprache B2.1. (6 op)
Tällä kurssilla jatkettiin siitä, mihin intensiivikurssilla B1.2. jäätiin. Opetusta oli neljä tuntia viikossa (putkeen). Neljä tuntia yhdellä tauolla oli ainakin minulle ihan liikaa ja puolet opetuksesta meni ohi. Mutta kaiken kaikkiaan melko tavallinen kielikurssi, johon sisältyi kielioppia, paljon puhumista, yksi essee ja muita kotitehtäviä. Kurssin puolivälissä järjestettiin kielioppikoe ja kurssin lopuksi esseekoe, jossa oli 90 minuuttia aikaa kirjoittaa noin 160:n sanan aine.
2.3 International Water Rights and Politics (3 op)
Tämä kurssi oli yllättävän filosofinen, eikä vastannut odotuksiani ollenkaan. Kurssilla käsiteltiin esimerkiksi seuraavia kysymyksiä: Millä perustein ympäristölainsäädäntö on laadittu ja mitkä sen tavoitteet ovat? Mihin vesipolitiikkaa tarvitaan ja kuka on viime kädessä vastuussa sen noudattamisesta? Millä tavoin vesiä voidaan käyttää, kenellä on oikeus hallita niitä? Mikä on vesivarojen merkitys yhteiskunnassa tai henkilökohtaisella tasolla? Kurssi oli erilainen... Tentissä oli viisi esseetä ja aikaa oli puoli tuntia.
2.4 Environmental Geotechnics for Environmental Engineers (3 op)
Tämä kurssi oli ehdottomasti paras kurssi, jonka suoritin vaihtovuoteni aikana. Kurssilla käsiteltiin vanhojen kaatopaikkojen kunnostamista, kaatopaikkojen pohjarakenteita ja viemäröintiä, peittämistä ja niiden huoltamista sekä rakentamista. Lisäksi käsiteltiin pilaantuneen maaperän puhdistamisen perusperiaatteita. Tentti oli ns. Open Book –tentti, jossa materiaalit saivat olla mukana. Tentissä oli 9 sivua ja 60 minuuttia aikaa.
2.5 Wasserbau und Wasserwirtschaft für Landschaftarchitekten und Umweltplaner (5 op)
Kurssilla opiskeltiin vesirakentamisen perusteita, vesivoimaa, erilaisia patoja sekä niiden mitoittamista. Lisäksi kurssiin kuului muutamia laskutehtäviä. Kurssi oli mielestäni todella hyvä, mutta en usko, että minulle on tästä kurssista myöhemmin kovin paljoa hyötyä. Tentti kesti 60 minuuttia, siinä oli noin 20 tehtävää, joista puolet olivat laskuja. Tentin laskutehtävät olivat tosin hyvin helppoja. Lisäksi tentissä sai olla kaksipuoleinen A4 lunttilappuna.
Kesälukukausi:
2.6 Deutsch als Fremdsprache B2.2. (6 op)
Tällä kurssilla jatkettiin siitä, mihin kurssi B2.1. jäi. Kurssi oli samanlainen; kielioppia käytiin eteenpäin, kirjoitettiin useampi lyhyt teksti, pidettiin pieni esitelmä ja opeteltiin lisää sanastoa. Kurssin puolivälissä järjestettiin 60 minuutin kielioppikoe ja kurssin lopuksi kirjotettiin 180 sanan essee 90 minuutissa.
2.7 Gewässermanagement – Exkursion (3,5 op)
Tämä viikonloppukurssi perustui pitkälti pyöräilyyn. Kurssilla pyöräiltiin Isarin vartta noin 20 kilometriä Freisingista lähtien. Matkan aikana pysähdyttiin noin kuusi kertaa kuuntelemaan opettajaa. Aiheena olivat Isarin nykykunto, sille tehdyt kunnostusprojektit, rakennetut padot ja vesivoimalat, jne. Seuraavana päivänä meillä oli vielä noin 6h opetusta, jonka päätteeksi järjestettiin tentti. Se oli kaksisivuinen, hyvin helppo monivalintatentti. Ehdottomasti kolmen opintopisteen arvoinen.
2.8 Industrieabwasserreinigung (3 op)
Tällä kurssilla käytiin läpi eri teollisuudenalojen jätevesien koostumusta ja niille sopivia puhdistusprosesseja, Saksassa eri teollisuudenaloille sovellettavia vaatimuksia vesistöpäästöjen suhteen ja erilaisia mahdollisuuksia tehtaiden ympäristöystävällisyyden parantamiseksi. Tentissä oli yksi essee-tehtävä ja vähän pienempiä kirjoitus- ja laskutehtäviä, aikaa oli 60 minuuttia. Siellä sai olla myös kaksipuoleinen A4 käsin kirjoitettuna lunttilappuna. Kurssin luennoitsija puhui hyvin hiljaa ja hänen saksansa oli vaikea ymmärtää, mutta luentomateriaalit olivat hyviä ja niillä pärjäsi tentissä.
2.9 Kanalnetz- und Regenwasserbewirtschaftung (4 op)
Tällä kurssilla käsiteltiin lähinnä vesiverkostoja, niiden saneerausta ja kustannuslaskelmia. Erityisesti saneerauskustannuslaskelmat, joita tehtiin kurssin ensimmäinen kolmannes, olivat hyvin mielenkiintoisia ja opin niistä paljon. Kurssilla oli vierailevia luennoitsijoita, jotka olivat kaikki hyviä. Jätevesi- ja juomavesiverkostojen suhteen Saksassa on hieman erilaiset säännöt ja lait kuin Suomessa, joten niistä oli mielenkiintoista kuulla. Kurssin tentissä sai yllättäen olla materiaalit, vaikka sitä ei kerrottu ennen tentin alkua.
2.10 Klärschlammbehandlung (3 op)
Tämä kurssi järjestettiin Straubingissa, noin 150 kilometriä Münchenistä pohjoiseen. Kurssi kesti yhden päivän, joka sisälsi 2 x 2h opetusta sekä tunnin tehdaskierroksen. Kurssilla käsiteltiin lietteen hyödyntämisen perusperiaatteita. En oppinut kurssilla oikeastaan mitään uutta, vaikka luulin että kurssilla käsiteltäisiin uusia tai edistyneempiä tekniikoita.
2.11 Mikrobiologie von Grundwasserökosystemen (3 op)
Pohjavesiekosysteemien mikrobiologia oli todella mielenkiintoinen kurssi. Kurssilla käytiin läpi muun muassa erilaisia pohjavesiekosysteemien eliöitä, niiden aineenvaihduntaa ja ravintoketjuja. Laskemista ei ollut ollenkaan. Tentin luennoitsijat olivat hyviä ja heidän englantinsa oli ymmärrettävää. Tentti oli melko vaikea, mutta ainoastaan sen takia, että kysymykset olivat käännetty englanniksi aika huonosti.
2.12 Wasserversorgung (2 op)
Kurssi järjestettiin TUM:n suurimmalla kampusalueella Garchingissa, eli noin 18 kilometriä Münchenistä pohjoiseen. Kurssilla oli luentoja ainoastaan kaksi kertaa, molemmat neljä tuntia, jonka jälkeen tentti järjestettiin noin kolme kuukautta myöhemmin. Kurssi sisälsi pintaraapaisun lähes kaikesta vesihuollosta Baijerin alueella eri kallioperälajeista ja veden kulutuksesta vesiverkostojen saneeraustarpeeseen. Tämä oli kaiken kaikkiaan helppo kurssi, jossa oli kuitenkin hyvin laaja materiaali luentojen määrään nähden. Tentissä oli tunti aikaa ja pikkukysymyksiä oli noin yhdeksän sivua.
YLIOPISTOELÄMÄSTÄ YLEISESTI
Münchenissä opiskelijaelämä oli melko erilaista kuin TTY:lla. Yliopistolla ei esimerkiksi ollut ainuttakaan paikkaa poislukien kirjasto, luentosalit ja kahvila, joissa voisi istuutua. Yliopistolle mentiin nimenomaan luennoille eikä viettämään aikaa. Pääkampuksen kirjasto oli hyvin pieni. Jos sinne tahtoi mennä opiskelemaan tenttejä varten, tarvitsi useimmiten kirjastossa olla viimeistään noin klo 9, kun ovet aukesivat klo 8. Lisäksi ainakin minun tarvitsi olla hyvissä ajoin liikenteessä myös tentteihin luettavien kirjojen suhteen, sillä niitä oli vain muutama kappale / kurssi.
Suomalaisia kiltoja vastaava juttu Münchenissä (kuten ilmeisesti myös muualla Saksassa) on Fachschaft. He hoitavat joillekin kursseille prujuja, heiltä voi ostaa vanhoja tenttejä (lähinnä kandivaiheen kursseille) ja he järjestävät bileitä. Fachschaftien toiminta ei kuitenkaan näy yliopistoelämässä juuri ollenkaan.
TU:lla lounaasta huolehtii Mensa, joka kuuluu Studentenwerkiin. Mensan lounasta syödessä tuli Juvenesta ikävä – Mensan lounasta voi kuvailla yhdellä adjektiivillä: ”harmaa”. Viereisestä Filmhochschulesta sai tosin samoilla hinnoilla mielestäni paljon parempaa ruokaa. Yhden lounaan hinnaksi kertyi molemmissa noin 4 €. Yliopiston kupeessa on myös paljon ravintoloita, joista saa lounasta 3,5 €:n döneristä ylöspäin. Monet opiskelijat kävivät hakemassa lounasta myös viereisestä Lidlistä.
ESN TUMi (eli TUM international) on TU:n kansainvälinen kerho, joka järjesti monenlaisia reissuja vuoden aikana, sekä Münchenissä että sen ulkopuolelle. Lisäksi kerran kahdessa viikossa järjestettiin Stammtisch, jossa yhden maan vaihto-opiskelijat tekivät muille maalleen perinteistä ruokaa. Pidin Stammtischeista paljon, se oli helppo paikka tavata kavereita ja tutustua uusiin vaihto-opiskelijoihin. TUMi järjesti vuoden aikana päiväreissuja mm. Salzburgiin, Neuschwansteiniin, Königsseelle, Regensburgiin, jne. sekä tietysti laskettelu- ja vaellusreissuja Alpeille. Kaiken kaikkiaan TUMin toiminnasta jäi hyvin positiivinen kuva. Heidän matkoillaan oli hyvin helppo tutustua uusiin ihmisiin. Joskus jopa saksalaisiin.
MÜNCHENIN HINTATASO, PANKKIASIAT, RAVINTOLAT JA JULKINEN LIIKENNE
München on Saksan kallein kaupunki. Suomalaiselle München ei kuitenkaan osoittautunut niin kalliiksi, sillä oikeastaan kaikki oli samanhintaista tai hieman halvempaa kuin Suomessa. Vuokrat olivat korkeampia kuin Tampereella, mutta toisaalta kaikki elintarvikkeet ja kosmetiikka olivat huomattavasti halvempia.
Julkinen liikenne Münchenissä hoituu metroilla (U-bahn), kaupunki- ja lähialueiden junilla (S-Bahn), raitiovaunuilla (Tram) ja busseilla. Julkisen liikenteen kuukausikortin hinta vaihtelee sen mukaan, miten kaukana keskustasta asuu ja missä oma oppilaitos sijaitsee. Münchenin kartta on jaettu kuuteen eli vyöhykkeeseen, jonka mukaan kuukausi- tai viikkokorttien hinta jaetaan. Molemmat asuntoni sijaitsivat toisella vyöhykkeellä ja yliopisto ensimmäisellä, joten kuukausikorttini hinnaksi tuli 36,10 €. Yksittäinen matka maksoi 2,60 €, joten kuukausikortin hankinta tuli nopeaa halvemmaksi. Kuukausikortteja pystyy hakemaan päärautatieasemalta (Hauptbahnhof) ja hakemukseen tarvitaan Bürgerbürosta saatava Anmeldebescheinigung, valokuva ja TUMOnlinesta tulostettava todistus MVV:lle.
Deutsche Bahn (DB) ja Österreichische Bundesbahnen (ÖBB) tarjoavat molemmat osavaltiokohtaisia halvempia päivälippuja, joilla paikasta toiseen matkustaminen oli hyvin edullista. Bayern-lipulla sai siis matkustaa koko Baijerin alueella päivän ajan ja lipun hinta oli 22 € + 4€/matkustaja viiteen matkustajaan saakka. Junayhteydet Baijerissa toimivat hyvin. Myös Itävallan puolelle oli helppo ja nopea matkustaa junilla. Matkustimme esimerkiksi Innsbruckiin ensin Bayern- ja sen jälkeen Tirol-lipulla.
En avannut itselleni saksalaista tiliä, sillä pankkiasiat sujuivat hyvin suomalaisen tilin kautta. München, kuten ilmeisesti muukin Saksa, toimii vielä pääosin vain käteisellä. Joissain paikoissa voi maksaa luottokortilla. Pankkiautomaatteja ei ole myöskään ihan joka kulmalla. Ainoastaan yliopistoliikunnan maksuihin olisin todella tarvinnut saksalaisen pankkitilin, mutta kämppikseni maksoivat ne puolestani.
Ravintoloissa on tapana antaa vähintään 10 % tippiä, myös baareissa, joissa tarjoillaan pöytiin. Minä kuulin tämän vasta puoli vuotta Münchenissä oltuani. Tarjoilijat saavat 1/3 palkastaan tippien perusteella. Paljon ravintoloita löytyy Münchner Freiheitilta eli Leopoldstraßella metropysäkkien Münchner Freiheit ja Giselastraße välistä. Trendikkäimmät baarit ja ravintolat löytyvät Glockenbachviertelistä ja sen ympäristöstä keskustan eteläpuolelta. Baijerilaista ruokaa saa kaikista Biergarteneista, joita koko München on täynnä.
LEDERHOSEN, DIRNDL & OKTOBERFEST
Baijeri oli hauska paikka asua. Baijerilaiset, etenkin vanhemmat ihmiset, ovat hyvin ylpeitä baijerilaisuudestaan. Miehet käyttivät niin usein Lederhoseneita ja naiset Dirndleitä, että niiden näkemiseltä olisi voinut välttyä vain, jos ei olisi mennyt koko päivänä pihalle asunnosta. Baijerilaiset ovat melko konservatiivisia, uskonnollisia ja omistautuneita säännöilleen. Vuoden aikana näin useamman kerran ihmisiä, jotka kävelivät punaisia päin, jolloin joku liikennevaloissa odottava alkoi huutaa heille. Lähes poikkeuksetta kaikki odottivat vihreitä valoja, vaikka katu olisi ollut tyhjä. Kerran teini-ikäiset pojat pitivät kovaa meteliä metrossa ja vanhempi nainen nousi paikaltaan ja meni ojentamaan poikia. Erään kerran yksi mies istui kadulla talon vieressä ja huusi Bayern Münchenin kannatushuutoja, jolloin joku talon asukas kuunneltuaan hetken kaatoi sangolla vettä huutajan päälle. Müncheniläiset ovat hyvin huomaavaisia, he auttoivat vanhempia ihmisiä nousemaan metroon, päästivät kassajonoissa edelle niitä, joilla oli vain vähän ostoksia, auttoivat rullatuoleissa olevia ja auttoivat toisia kantamaan isoja kasseja. Niin kuin monen saksalaisen suusta kuulinkin – München tuntui enemmän isolta kylältä kuin yli 1,3 miljoonan asukkaan kaupungilta. Silloin tällöin Münchenin järjestys ärsytti, mutta jälkeenpäin ajatellen tuollaisia suurkaupunkeja ei näe usein.
Koko München oli täynnä Oktoberfestiä saapuessani syksyllä 2012. Pääsin käymään Oktoberfesteillä (baijerilaisittain Wies’n) ja se oli kieltämättä hieno kokemus. Münchenissä järjestetään Oktoberfestien tapaisia tapahtumia ympäri vuoden. Kevätpuolelle sijoittuvat Starkbierfest ja Frühlingsfest, jotka ovat pienempiä, mutta mielestäni mukavampia tapahtumia. Siellä myös saksalaisten osuus on huomattavasti isompi kuin Oktoberfesteillä.
Baijerin murre eli Bayerisch (baijerilaisittain Boarisch) oli mahdotonta ymmärtää. Münchenissäkään ihmiset eivät oikeastaan puhu Hochdeutschia, vaan jonkinmoista baijerin murretta. Heitä kuitenkin oppii ymmärtämään helposti, mutta baijerin ulkopuolelle mennessä huomaa helposti, että ymmärtää muiden saksalaisten puhetta paljon helpommin. Münchenin eteläpuolella eli Oberbayernissa ihmiset puhuvat pääosin baijeria ja heidän puheesta on melko vaikea tajuta yhtään mitään.
