Suoritin kevään 2014 ulkomaanvaihtoni Tanskan teknillisessä yliopistossa (Danmarks Tekniske Universitet, DTU) Lyngbyssä, aivan Kööpenhaminan naapurikunnassa. Tanskan teknillinen yliopisto karsiutui kaikista mahdollisista vaihtokohteista lopulta omakseni monista erinäisistä syistä. Tärkein tekijä oli yliopistosta löytyvien ympäristötekniikan kurssien laaja ja mielenkiintoinen kirjo, sillä ensisijainen tavoitteeni oli opiskella juuri oman alani kursseja vaihtoni aikana. Lisäksi valintaan vaikuttivat englantina käytetty opiskelukieli kaikissa maisterivaiheen kursseissa, yliopiston arvostettu maine, pohjoismaalainen kulttuuri ja elämäntapa sekä yliopiston hyvä sijainti. Vaihtoni kesti lopulta viisi kuukautta ja yhtäkään päivää en vaihtaisi. Alle olen koonnut kokemuksiani, joista voi olla apua muille Tanskan teknilliseen yliopistoon vaihtoon lähteville.
Haku ja alkuvalmistelut:
Hain vaihtoon syksyllä 2013 kotiyliopistoni järjestämässä kevään vaihtokohteiden jälkihaussa, koska Suomessa tekemäni yliopiston vaihto esti haun teon opintojeni aikaisemmassa vaiheessa. Vaikka hain vaihtoon jälkihaussa, ei vaihtoon lähtö ollut minulle millään tavalla spontaani teko vaan vaihtoa olin suunnitellut aina yliopistoaikani alkutaipaleista lähtien. Koska opiskelin yliopistossa jo viidettä vuottani, tiesin vaihtoon haun olevan minulle nyt tai ei koskaan -juttu. Tästä syystä panostin vaihtohakemukseeni ja sieltähän se Nordtekin vaihtopaikka irtosi.
Aluksi olin hieman huolissani kuinka alkuvalmistelut sujuisivat nopealla aikataululla, mutta ei siinä lopulta ollut mitään ongelmaa. Ehkä eniten huolta aiheutti asunnon saaminen. Aluksi haaveissani oli löytää halpa vuokrahuone yksityisiltä markkinoilta läheltä Kööpenhaminan keskustaa, mutta pian huomasin tämän turhan haastavaksi. Niinpä hain valmiiksi kalustettua asuntoa (pyyhkeet ja liinavaatteet mukaan lukien) myös vaihtoyliopiston asuntosäätiön kautta heti opiskelijanumeron saamisen jälkeen. Eikä kulunutkaan kuin hetki kun sain jo sähköpostiini asuntotarjouksen juuri haluamastani asuntolasta (Tingbjerg Kollegiet) yliopiston ja Kööpenhaminan keskustan puolivälistä. Pisteet siis nopeasta ja avuliaasta toiminnasta yliopiston asuntosäätiölle, joka oli myös huolehtinut pidemmistä toimiston aukioloajoista (avainten haku) ja opastuksista orientaatioviikkoa edeltävinä päivinä saapuville uusille opiskelijoille.
Asuntolani sijaitsi maahanmuuttajavoittoisella alueella, jossa asuntolaa remontoitiin koko kevään ajan. Tämä toi omat haasteensa opiskeluun, sillä kotona porakoneen jytinä herätti aamu toisensa jälkeen kello 7.00, ja toisinaan omaan huoneeseen taikka koko rakennukseen oli vaikea päästä kaikkien työkoneiden ja aitojen takaa. Pidin kuitenkin paikasta, sillä lähistöllä oli hyvä lenkkeillä ja sain maailman parhaat 15 asuinkaveria, joiden kanssa jaoin yhteisen keittiön. Lisäksi kouluun ja keskustaan oli helppo viuhahtaa pyörällä noin 30 minuutissa ja asuntolan pyykkikoneiden käyttö teknillisen yliopiston opiskelijoille oli ilmaista. Remontista huolimatta en siis olisi missään nimessä halunnut vaihtaa majapaikkaani esimerkiksi aivan yliopiston kyljessä oleviin vaihto-opiskelijoille varattuihin ns. konttitaloihin (DTU Campus Village), joissa kahdeksan ihmistä jakavat keskenään keittiön lisäksi yhden WC:n ja yhden suihkun. Huolimatta siitä, minne itsensä majoittaa vaihdon aikana, suhteellisen korkeaan takuuvuokraan kannattaa varautua.
Vaihdon ensimmäiset viikot:
Saavuin Kööpenhaminaan muutama päivä ennen yliopiston orientaatioviikkoa suurin suunnitelmin. Kuvittelin Kööpenhaminassa olevan jo suhteellisen lämmin, joten talvitakin olin jättänyt suosiolla Suomeen. Piti tehdä sitä ja tätä. Mutta miten sitten kävikään? Todellisuus iski vasten kasvoja. Tanskassa tuuli teki säästä todella kylmän ja asuntolassani en nähnyt ketään muita ensimmäiseen pariin päivään. Asuntolan internetiä en saanut jostain syystä toimimaan koneessani ilman, että latasin koko Windowsin käyttöjärjestelmän uudelleen. Koko elämäni Suomessa asuneena ja hyvin vähän ulkomailla matkustaneena kaikki pienetkin asiat harmittivat, kuten se, ettei kaupassa saanut vaihtorahoja suoraan käteen tai se, ettei joka tienristeyksessä ollutkaan suojatietä. Kuvittelin, että Tanskaan lähtiessä kulttuurishokkia ei voisi tulla, mutta kai se sitten minulle tuli. Kun orientaatioviikko alkoi, alkoivat asiatkin pikkuhiljaa järjestyä ja sain vertaistukea. Pääsin paremmin sisään käytännönjuttuihin, kun hankimme tanskalaiset henkilötunnukset (CPR-numero), opiskelijakortin sekä tanskalaisen puhelinliittymän ja pankkitilin. Vielä hetki sitten niin suurina tuntuneet asiat muuttuivat merkityksettömämmiksi.
Yliopisto ja opiskelu siellä:
Tanskan teknillinen yliopisto sijaitsee Lyngbyssä, Kööpenhaminen pohjoispuolella. Yliopisto on suhteellisen valtava monine rakennuksineen, mutta sukkulointi paikasta toiseen on melko helppoa, sillä alue on jaettu neljään osaan. Sektorissa 1 oleva rakennus 101 on päärakennus, josta löytyy kirjasto, ruokala, yliopiston asuntosäätiön toimisto, vaihto-opiskelijoiden toimisto, kuntosali, opiskelijabaari yms. Kirjastosta mainittakoon, että se on hyvin moderni ja viihtyisä. Tässä tapauksessa kirjasto ei ole kovinkaan hiljainen, eli jos kaipaa rauhallisempaa opiskeluympäristöä kannattaa suosiolla suunnata jonkin tiedekunnan tietokoneluokkaan. Ruokalassa puolestaan ruoka on suhteellisen kallista ja monessa tapauksessa ruoan hinta perustuu annoksen painoon. Leipä ja juoma maksavat erikseen. Tästä syystä useimmilla tanskalaisilla olikin omat eväät mukanaan.
Opiskelu vaihtoyliopistossa oli mielestäni melko erilaista verrattuna mihin Suomessa olen tottunut. Ensinnäkin yliopistossa on käytössä oma lukujärjestyssysteemi, jossa aamupäivisin ja iltapäivisin on mahdollista olla vain yhden kurssin luennot. Luennot eivät kuitenkaan ole pituudeltaan perinteiset 2h vaan luokassa istutaan aina neljä tuntia kerrallaan. Näin ollen siis aamupäiväluennot ovat välillä 8–12 ja iltapäiväluennot välillä 13–17. Kello 12–13 on ruokatunti. Aluksi neljän tunnin luento kuulosti mahdottomalta tehtävältä, mutta pian huomasin ajan kuluvan suhteellisen nopeasti, koska usein tunti koostui luennon lisäksi erilaisista tehtävistä. Myös vuorovaikutusta luennoitsijan ja opiskelijoiden välillä oli enemmän kuin Suomessa. Kurssit olivat melko työläitä, sillä palautettavia tehtäviä annettiin usein ja luettavaa materiaalia oli paljon.
Yliopistossa kirjallisen kokeen rinnalla on suullinen koe. Itselläni oli yksi suullinen koe, jota jännitin, vaikka monet olivatkin sanoneet minulle, että se olisi hyvin rento tilanne. No, tilanne oli ehkä rento, mutta tentin asiasisältö ei lopulta vastannut omia oletuksiani. Oletin nimittäin, että suullisessa tentissä keskityttäisiin suurien linjojen hallintaan, ei niinkään matemaattisiin juttuihin. Toisin kuitenkin kävi, sillä ainakin itseäni pyydettiin myös kirjoittamaan kaavoja ja piirtämään diagrammeja.
Kaiken kaikkiaan koin opiskelun Tanskassa haastavammaksi kuin Suomessa. Tämä toki johtui varmasti suureksi osaksi vieraasta kielestä. Lisäksi olin valinnut kursseja, joista itselläni ei ollut juuri mitään esitietoa ennen kyseisille kursseille osallistumista. Monet muut vaihto-opiskelijat olivat valinneet kursseja, joista he olivat suorittaneet vastaavia opintoja jo kotiyliopistoissaan. Kaikilla valitsemillani kursseilla myös kemia oli keskeisessä roolissa, joka tuotti lisävaikeuksia, sillä Suomessa en ole valitettavasti juurikaan opiskellut kemiaa. Ennen vaihtoon lähtöä opintosuunnitelmaani valitut kurssit pitivät hyvin paikkansa paikanpäällä. Vain yksi kursseistani peruttiin liian vähäisen osallistujamäärän vuoksi.
Kööpenhaminassa liikkuminen:
Tanska on pyöräilymaa, joten Kööpenhaminaan muuttaessa pyörä on lähes välttämätön hankinta. Pyöräillen liikkuminen on helppoa ja vaivatonta kunhan ensin opettelee pyöräilysäännöt! Kööpenhaminasta löytyy loistavat pyörätiet ja mäkiä on suhteellisen vähän, joten pidemmätkin matkat taittuvat helposti pyörän selässä. Yliopistolle pyöräilyä vielä helpotti se, että kuntosalitiloista löytyvät suihkutilat olivat ilmaisia kaikille. Pyörien hintataso oli yllättävän kallis, mutta kyllä se silti huomattavasti halvemmaksi investoinniksi tulee kuin ainainen julkisten käyttö.
Julkisen liikenteen hinta määräytyy kuljetusta matkasta. Matkaa ei kuitenkaan mitata kilometreittäin vaan Kööpenhamina naapurikuntineen on jaettu erikokoisiin vyöhykkeisiin, joiden läpi kulkeminen maksaa aina lisää. Bussikortteja on tarjolla monenlaisia; jotkin leimataan mekaanisesti, jotkin elektronisesti ja joitain ei tarvitse leimata lainkaan. Tästä syystä erilaisiin kortteihin kannattaa tutustua huolella ja etsiä itselleen se parhain. Yleisesti Kööpenhaminan julkisen liikenteen systeemiä pidetään vaikeaselkoisena, ja toisinaan edes paikalliset eivät ymmärrä sitä täysin.
Loppusanat:
Vaihtoon lähtö oli itselleni tärkeää, sillä en pitänyt kielitaitoni riittävän hyvänä ajatellen tulevaisuuden työmarkkinoita, ja siksi halusin päästä parantamaan erityisesti englannin kieltäni. Uskoin tulevan vaihdon myös antavan minulle lisää rohkeutta ja selviytymistaitoja elämässä yleensä. Vaikka opiskelu vieraalla kielellä tuottikin omat ongelmansa aina välillä, hetkeäkään en ole katunut vaihtoon lähtöäni. Viiden kuukauden aikana uskon saavuttaneeni tavoitteeni, mutta täydellinen en siltikään vielä esimerkiksi kielitaitoni kanssa ole. Motivaatio kielitaidon ja muiden heikkouksien parantamiseen kuitenkin syttyi aivan uudella tavalla, joten tästä on hyvä jatkaa eteenpäin! Suuri kiitos tuesta MVTT:lle!
