Tatu Romppanen - 2011: Padovan yliopisto, Italia

Matkakertomuksen tiedot

Opiskelija
Tatu Romppanen
Koulu
Oulun yliopisto
Matkakohde
Padovan yliopisto, Italia
Aika
01.10.2010 - 28.02.2011
Vaihto-ohjelma


Olin vaihdossa 1.10.2010 – 28.2.2011 välisen ajan Padovan yliopistossa Koillis-Italiassa. Padova on yksi perinteisimmistä yliopistokaupungeista Italiassa ja näin ollen myös koko maailmassa. Paikallinen yliopisto on perustettu vuonna 1222, vain kaksi vuotta myöhemmin kuin Italian vanhin Bolognan yliopisto. Siellä on maailman vanhin anatomian luentosali ja toisiksi vanhin kasvitieteellinen puutarha. Padovassa on opiskellut ja opettanut monia historian suurmiehiä, esimerkiksi Galileo Galilei ja Nikolaus Kopernikus. Padova sijaitsee Veneton maakunnassa noin neljäkymmentä kilometriä Venetsiasta itään. Kaupungissa asuu reilut kaksisataatuhatta ihmistä, eli se on keskisuuri italialaisella mittapuulla. Yliopistolla ei ole Padovassa yhtä suurta kampusaluetta, vaan suurin osa eri osastoista on ripoteltuina ympäri vanhaa keskustaa. Opiskelijoille sanottiinkin, että koko Padovan keskusta on yhtä kampusaluetta. Kuten pohjoinen Italia yleensäkin, Padovan kaupunki on hyvin vauras ja sen keskustassa on useita historiallisesti merkittäviä rakennuksia ja aukioita. Ehkä kuuluisimpana nähtävyytenä Padovassa voidaan pitää Prato della valle -aukiota, joka on yksi suurimmista koko Euroopassa. Hintataso Pohjois-Italiassa on melkolailla sama kuin Suomessakin. Elintarvikkeet ovat ehkä hieman halvempia, mutta muuten liikutaan suurinpiirtein samoissa summissa asiassa kuin asiassa.

Opiskelu Padovassa ei poikennut kovin paljoa samaan Oulussa. Suurin ero oli opiskelurytmeissä. Padovan yliopistossa on vain kaksi eri periodia. Vaihtoaikani kesti vain syyslukukauden, joka alkoi lokakuun alussa hyvin verkkaisesti italialaiseen tyyliin professorien lakkoilulla. Alussa tuntui, että opiskelu ei millään meinaa alkaa kunnolla ja lopussa luentojen pitämisessä tietenkin tuli sitten kiire. Lukukausi loppui  tammikuun jälkeen ja helmikuu oli tenttikuukausi, eli tentteihin annettiin runsaasti aikaa valmistautua. Tentit ovat puolestaan Italiassa yleensä suullisia kuulusteluja, jopa teknisissäkin aineissa. Suullisten tenttien lisäksi kurssien suoritapaan sisältyy yleensä suuri projektityö, joka tehdään noin neljän hengen ryhmissä. Kaikki kurssini olivat kuuden pisteen arvoisia. Oulussa käymiini kursseihin verrattuna Padovassa sai melkolailla enemmän pisteitä kurssin suorittamiseen vaadittavaan opiskelumäärään suhteutettuna. Opetus kursseillani oli englanninkielistä, mikä oli erinomainen asia, sillä en osannut italiaa kuin muutaman sanan ennen vaihtoaikaa. Vaikka opiskelu sujui hyvin englannilla, suosittelen kielikurssin käymistä kaikille italiaa osaamattomille ennen vaihtoa. Padovan yliopiston ympäristöteknillä kursseilla oli hyvin kansainvälinen ilmapiiri. Englanninkielisiä kursseja oli tarjolla runsaasti, joissa professorit olivat yleensä jostain muusta maasta kuin Italiasta ja vaihto-oppilaat olivat jopa enemmistössä muutamilla kursseilla.

Italialainen byrokratia tuli hyvin tutuksi heti alkuun: kaikki järjetyi, mutta hitaasti. Onneksi kaikista tärkeimmän eli asunnon sain paikallisen opiskelija-asuntojärjestön toimesta heti ensimmäisenä päivänä paikan päällä. Kaikki muu sitten järjestyi enemmän tai vähemmän hitaasti. Ensimmäisen toimistokäynnin jälkeen sai odottaa noin kuukauden seuraavaa. Yhteensä puolen vuoden aikana sai käydä eri toimistoissa eri puolilla kaupunkia kymmenisen kertaa. Useimmat visiitit toimistoissa olivat vain muutaman nimikirjoituksen kirjoittamisen pituisia. Välillä ihmetyttikin, miten kaikki on saatu niin monimutkaiseksi ja aikaa vieväksi. Oma lukunsa olikin sitten paluun jälkeen opintorekisterin saamisella takaisin Suomeen. Viimeisessä toimistovisiitissä Padovassa minulle kerrottiin, että rekisteri pitäisi saapua postitse antamaani osoitteeseen korkeintaan parissa viikossa, mutta aikaa vierähtikin kolme kuukautta. Osasyynä hitauteen varmasti oli erään brittiprofessorin katoaminen kurssin jälkeen lomalle, ennen kuin hän oli kirjannut suoritukset yliopiston tietokantaan. Kuitenkin loppu hyvin, kaikki hyvin.

Opiskelijaelämä Padovassa oli melkolailla samanlaista kuin Suomessakin. Paikalliseen tapaan  kaupingin kaikki opiskelija kokoontuivat säiden salliessa yhdelle keskustan aukioista joka keskiviikko seurustelemaan ja nauttimaan alkoholijuomia. Padovan vaihtarijärjestön juhlat pidettiin joka maanantai eräässä yökerhossa kaupungin keskustan laitamilla, myös lauantaina järjestettiin suosittuja opiskelijabileitä eri klubeissa. Paikallinen vaihto-opiskelijajärjestö järjesti myös matkoja lähialueiden kohteisiin. Itse kävin Venetsiaan, Veronaan sekä Alpeille järjestetyillä matkoilla. Myös lukukauden alussa järjestettiin opastuskierros Padovaan. Vapaa-ajalla Padovassa pystyi harrastamaan muutakin kuin juhlimista. Itse perehdyin lähinnä paikallisiin urheilumahdollisuuksiin. Asuntolan kuntosali ja viereinen jalkapallokenttä antoivat melko hyvät mahdollisuudet ruumiinkulttuurin harrastamiseen.