Opiskelen Oulun yliopistossa ympäristötekniikkaa. Suoritin puolen vuoden vaihto-opiskeluni Technische Universität Braunschweigissa Ala-Saksissa talvilukukaudella 2012-13. Braunschweig oli kohtalaisen pieni 250 000 asukkaan kaupunki, joka aikoinaan oli Ala-Saksin tärkeä keskus, mutta jäi kehityksessä auttamatta läheisen Hannoverin jalkoihin. Kaupunki on viihtyisä ja vaikka vain harvat nähtävyydet siellä ovat alkuperäisiä, niin erityisesti kaupungin lellikkileijonasta on monta hauskaa legendaa. Ahkerana pyöräilijänä olin tyytyväinen kaupungin hyvään pyörätieverkostoon ja asuntolani etäisyys keskustasta ja yliopistolta ei häirinnyt ennen loskakelejä. Silloinkin tiesuolaa käytettiin säästelemättä, joten sijoitus polkupyörään ei mennyt hukkaan.
Tavoitteenani oli saada hieman erilaisia kursseja opintoihini ja lisäksi oppia saksankieltä ja kulttuuria. Alkuperäiseen suunnitelmaan kuului sekä englanninkielisiä, että saksankielisiä kursseja sekä saksan kieliopintoja, mutta Saksaan saapuessani sain useiden muiden vaihto-opiskelijoiden tavoin todeta, että opinnot käydään joka tapauksessa saksaksi. Englanninkielisten kurssien listasta huolimatta opettaja sai valita kummalla kielillä kurssin pitää ja yksinäinen vaihto-opiskelija ei ollut tarpeeksi hyvä syy vaihtaa kieltä englantiin. Valitsemiani englanninkielisiä kursseja ei tällä lukukaudella muutenkaan ollut tarjolla, joten sain tyytyä saksankieliseen opetukseen. Olin käynyt muutaman saksankurssin jo Oulun yliopistossa, mutta tasoni ei aluksi ollut riittävä edes perusasiointiin. Heikosta saksankielentaidostani huolimatta pystyin melko hyvin seuraamaan opetusta luentokalvoilta ja luennoilla käänsin tekstiä ahkerasti. Saksalaisten haluttomuus puhua englantia sai oman saksantaitoni kehittymään huomattavasti vaihdon aikana, tosin en aivan päässyt tavoitteeseeni sujuvasta syvemmästä keskustelusta, vaikka small talk taipuikin jo helposti. Vaikka luentomateriaalien kääntäminen vei käsittämättömän paljon aikaa ja hidasti itse aiheen opiskelua, oli palkkiona kuitenkin tekniikan alan sanaston karttuminen.
Yliopistoa pidetään yhtenä Saksan parhaista teknillisistä yliopistoista. Kuitenkin oma kokemukseni kursseilta, opetuksesta ja ylipäätään yliopiston toiminnasta jätti arviointiperusteet hieman auki. Yliopisto on myös Saksan vanhin teknillinen yliopisto ja moni asia tuntui jääneen päivittämättä sitten perustamisen. Kuulemma muutos- ja kehitysprosessit ovat todella byrokraattisia ja aikaa vieviä, joten ne koetaan liian hankalaksi eli mieluummin tehdään niin kuin aina on tehty. Yksi esimerkki ja oma harmini oli tiedekuntani sääntö, että tentit tulee tehdä saksankielellä, eikä lyhyestä tenttiajasta joustettu. Sanakirjan plärääminen vei suurimman osan tenttiajasta. Vaihtokokemus auttoi erityisesti arvostamaan osastoni opetusta Oulun yliopistossa, ja ymmärtämään perusteita sen useasti ansaitsemalle opetuksen laatu yksikkö –maininnalle. Lisäksi saksalaiseen systeemiin tutustuminen auttoi arvostamaan omia vaikutus- ja palautteenantomahdollisuuksia. Saksalainen opiskelija tuntui auttamatta jäävän byrokratian ja professoreiden oikkujen jalkoihin.
Lukukauden aikana matkustelimme paljon etenkin Ala-Saksin alueella ja usein joku saksalaisista opiskelijakavereista saattoi lähteä oppaaksi kotikaupunkiinsa. Toisinaan pienempien vaihtariporukoiden kesken tehtiin myös pidempiä matkoja toisiin lääneihin tai jopa viereisiin maihin. Suomalaisen näkökulmasta Saksa on keskeisellä paikalla Eurooppaa ja sieltä on lyhyt matka joka suuntaan. Erityisesti nautin reissuista Harzin vuoristoon. Kävimme siellä vaeltamassa ja toisella kertaa osallistuin insinööriopiskelijoiden viikonloppuun vuoristomajalla, jossa perehdytettiin fukseja alaan, järjestöihin ja ammattiliittoihin. Olin ensimmäinen vaihto-opiskelija, joka koskaan oli pyytänyt päästä mukaan, mutta saksalaiset opiskelijat ottivat tuntemattoman suomalaisen lopulta mielellään mukaan. Tämä oli mainio tilaisuus tutustua kurssikavereihin, joista sainkin tärkeän lähteen moniin opiskelijalle tärkeisiin tietoihin. Muutoin yliopiston informointi ja perehdytys vaihtareille oli hieman heikolla tasolla ja monia asioita ei osannut edes kysyä vaan ne selvisivät vähitellen vaihdon aikana.
Koska opiskelijajärjestötoiminta TU Braunschweigissa oli niin vähäistä, ei kovin monia tapahtumia ollut, joissa olisi tutustunut saksalaisiin opiskelijoihin. Asuntoloiden yhteiskeittiöt olivatkin eräät mainioimmista paikoista tutustua heihin, kunhan uskalsi tehdä aloitteen. Enimmäkseen vapaa-aikaa tulikin vietettyä muiden vaihtareiden kanssa, mutta suomalaiseen teekkarielämään tottuneena tapahtumatarjontaa tuntui silti olevan kovin niukasti tarjolla ja pääpaino olikin itse järjestetyillä illanistujaisilla, museokäynneillä ja ekskursioilla. Sovimme mm. kierroksen lähikaupungin Jägesmeister-tehtaalle, tutustuimme siltatekniikkaan sekä vierailimme Goslarin vanhalla vesivoimalla toimineella kaivoksella, joka on nykyisin yksi Unescon maailmanperintökohteista.
Kaiken kaikkiaan vaihtoaikani oli kokemisen arvoinen, sillä sain opintoihini hieman erilaisen osuuden, sain ystäviä sekä saksasta että muista maista, tutustuin heidän kulttuureihinsa, näin ja koin monia ihania paikkoja ja hetkiä heidän kanssaan. Opin kärsivällisyyttä ja joustavuutta omalta osaltani. Kokemus auttoi sekä arvostamaan hyviä puolia Suomessa että näkemään uusia tapoja asioiden hoitamiseen.
12.12.2013
Tytti Lahti
