Ulla Alava - 2009: Tverin valtiollinen yliopisto, Venäjä

Matkakertomuksen tiedot

Opiskelija
Ulla Alava
Koulu
Teknillinen korkeakoulu
Matkakohde
Tverin valtiollinen yliopisto, Venäjä
Aika
01.06.2009 - 08.08.2009
Vaihto-ohjelma


Olen opiskellut Teknillisessä korkeakoulussa rakennustekniikan osastolla vuodesta 2005 ja syksyllä 2008 aloitin lisäksi venäjän kielen ja kulttuurin pääaineopinnot Helsingin yliopistossa. Tutkintoon kuuluu 10 viikon kieliharjoittelujakso Venäjällä, ja koska talouskriisin takia kesätyöpaikan saaminen vaikutti epävarmalta, lähdin suorittamaan tätä harjoittelua Tverin kaupunkiin toukokuun lopulla 2009. Aikaisempina vuosina harjoittelukohteen on voinut valita Pietarin ja Tverin välillä, mutta tänä vuonna Pietariin ei enää ollut mahdollista lähteä, sillä sen kustannukset olivat nousseet liian kalliiksi. Harjoittelujakson tarjoaa Helsingin yliopiston yhteydessä toimiva Aleksanteri-instituutti, joka on keskittynyt Venäjän ja Itä-Euroopan tutkimukseen. Opiskelijoiden maksettaviksi jää matkat ja majoitus sekä tietenkin ruokailu ja muu normaali elämä kohdekaupungissa.

Tverin kaupunki sijaitsee noin 160 kilometriä luoteeseen Moskovasta, ja sinne on suora junayhteys Helsingistä. Matka yöjuna-Tolstoilla kestää 11 tuntia ja se maksaa noin sata euroa halvimmassa luokassa eli neljän hengen makuuvaunussa.

Minä ja kymmenen muuta suomalaista opiskelijaa saavuimme Tveriin sunnuntaiaamuna puoli kuuden aikaan ja meitä oli vastaan ottamassa Tverin yliopiston kansainvälisen osaston johtaja, jonka kanssa siirryimme yliopiston asuntolalle. Suurin osa opiskelijoista oli etukäteen päättänyt majoittautua yliopistoon kansainväliseen asuntolaan, mutta vaihtoehtoina olisi ollut myös venäläisten opiskelijoiden asuntola sekä perhemajoitus. Itse valitsin kansainvälisen asuntolan, jossa yhden huoneen kuukausivuokra oli noin sata euroa. Venäläinen asuntola olisi ollut noin puolet halvempi ja perhemajoitus puolestaan jonkin verran kalliimpi. Perhemajoituksen hinta riippui kuitenkin siitä, kuinka monta ateriaa halusi perheessä nauttia.

Kansainvälisessä asuntolassa oli erikokoisia huoneistoja, joissa oli yhden ja kahden hengen makuuhuoneita. Itse sain etukäteistoiveideni mukaisesti yhden hengen makuuhuoneen. Samassa huoneistossa oli lisäksi kaksi kahden hengen makuuhuonetta sekä kylpyhuone, wc ja keittiö. Harjoittelujaksoni aikana huoneistossa ehti asua peräti seitsemän eri naista, osa lyhyempiä ja osa pidempiä aikoja. Uusista asukkaista ei yleensä ilmoitettu etukäteen, mutta uusien kämppäkavereiden tupsahteluun tottui nopeasti. Asunnon varustelutaso oli kiitettävä: säilytystilaa oli runsaasti, tv oli joka huoneessa ja keittiöstä löytyivät lähes kaikki tavanomaisessa ruuanlaitossa tarvittavat välineet. Vuokraan ei sisältynyt siivousta, mutta lakanat sai vaihtaa kahden viikon välein. Asuntolasta saatava pyyhe oli tosin vain käsipyyhkeen kokoinen, joten kylpypyyhe piti olla omasta takaa.

Yliopiston kansainvälinen osasto sijaitsi samassa rakennuksessa kuin asuntolamme, joten koulumatka ei ollut yhtä kerrosväliä pitempi. Opinnot koostuivat neljästä eri kurssista, joiden aiheina olivat maantuntemus, kirjallisuus, kirjoittaminen ja puhuminen. Oppitunteja oli päivittäin neljä tai kuusi kappaletta. Lisäksi teimme maantuntemuskurssilla muutamia vierailuita Tverin kulttuurikohteisiin. Kävimme mm. paikallisessa naisluostarissa ja taidegalleriassa.

Opettajat Tverin yliopistossa olivat hyvin taitavia ja innostavia. Oppituntien kielenä oli luonnollisesti venäjä, ja olin yllättynyt siitä, että vaikeimmissakin aiheissa pysyi hyvin mukana parin viikon jälkeen. Toki pysähdyimme välillä tarkistamaan sanoja sanakirjoista, mutta yleisesti ottaen etenimme reipasta vauhtia. Tunneilla käytettiin monenalaisia opetusmuotoja: katsoimme uutisia ja dokumentteja, luimme sanomalehtiä ja pidimme pieniä esitelmiä itse valitsemistamme aiheista. Lisäksi ryhmämme oli hyvin aktiivinen keskustelumaan, ja huumoripainotteiset keskustelut naurattivat niin oppilaita kuin opettajiakin.

Läksyjä saimme erityisesti alkuun yllättävän paljon. Kursseista työläimmäksi osoittautui kaunokirjallisuuden kurssi, jolla luimme kirjallisuutta Puskinista Bulgakoviin ja kirjoitimme teosten pohjalta esseitä ja analyysejä. Myös maantuntemuskurssin päättötyö, oma valitsemasta aiheesta tehty tutkielma, oli työläs. Itse tutkin Sotšin talviolympialaisten rakentamista koskevia ongelmia. Näin pääsin kartuttamaan vähän venäjänkielen ammattisanastoani.

Yliopiston yhteydessä toimi ruokala, jossa kävimme päivittäin syömässä lounasta. Myynnissä oli majoneesipohjaisia salaatteja, keittoja, lihaa, kalaa ja lisäkkeitä sekä monenlaisia suolaisia ja makeita piirakoita. Lämmin ruoka salaatin ja piirakan kera sekä kuppi teetä maksoi keskimäärin kaksi euroa, mutta rahastajanainen tuntui hinnoittelevan ruokia melko mielivaltaisesti: samanlaisen aterian hinta vaihteli päivittäin ainakin muutamalla ruplalla, usein jopa kymmenillä ruplilla.

Kotioloissa kokeilin mielelläni ruokakaupan hyllyiltä löydettyä erikoisuuksia, kuten merileväsalaattia ja erilaisia pelmenejä. Ruokaan kului lähes samanverran rahaa kuin Suomessa. Toki jotkut tuotteet, kuten vaikkapa leipä, olivat huomattavan edullisia, mutta esimerkiksi hedelmät ja maitotuotteet olivat Suomen hinnoissa.

Vapaa-ajalla suosikkiharrastuksekseni nousi elokuvissa käynti. Koko Tverissä oloaikanani ei näytetty ainuttakaan venäläistä elokuvaa, mutta kaikki elokuvat oli toki dubattu venäjäksi, joten kuullunymmärtämistä pystyi hyvin harjoittelemaan. Dubbaus oli hyvin taitavasti tehtyä: vuorosanat oli sovitettu tarkasti henkilöiden suunliikkeisiin eikä taustalta kuulunut alkuperäistä puhetta lainkaan. Tverin pääelokuvateatterissa lippujen hinnat vaihtelivat kahdesta eurosta viiteen euroon, joten kalliista huvista ei ollut kyse.

Kesän aikana kävin myös kolmeen otteeseen Moskovassa, jonka ilmapiiri lumosikin minut täysin. Lähijunamatka kesti keskimäärin kaksi ja puoli tuntia ja opiskelijakortilla hinta oli kolmisen euroa. Kolmen reissun aikana ehdin koluta monta turistikohdetta, mutta 15 miljoonan asukkaan suurkaupunkiin täytyy vielä ehdottaomasti palata uudestaan, niin paljon jäi vielä kokematta ja näkemättä.

Helsingissä 30.9.2009

Ulla Alava