Lähdin Erasmus+-vaihtoon Aalto-yliopiston Water and Environmental Engineering - maisteriohjelmasta opintojeni viimeisenä vuonna, syksyllä 2023. Tarkoituksenani vaihdossa oli suorittaa maisteriopintojeni vapaasti valittavat kurssit, joita vaihtoon lähtiessä oli jäljellä 25 opintopisteen edestä. Vaihtoon halusin lähteä nimenomaan Tanskaan, ja hainkin vaihtoon ainoastaan Tanskan teknilliseen yliopistoon (Danmarks Tekniske Universitet (DTU)), joka sijaitsee aivan Kööpenhaminan kyljessä Kongens Lyngbyssä. Tanskassa minua kiehtoi sekä toisessa Pohjoismaassa asuminen että korkea opetuksen taso. Halusin sisällyttää maisteriopintoihini mahdollisimman paljon hulevesien hallintaan liittyviä opintoja, ja Kööpenhaminan ollessa hulevesien hallinnan pioneerikaupunki, Tanskaan vaihtoon lähteminen tuntui hyvältä ratkaisulta. Tanskaan lähteminen tuntui muutenkin vaivattomalta (lyhyt etäisyys, samankaltainen kulttuuri, englanninkielisten maisterikurssien runsas tarjonta ym.), mikä oli minulle pelkkää plussaa, sillä olin lähdössä vaihtoon jo toista kertaa, enkä tällä kertaa kaivannut suurempaa eksotiikkaa.

Lähtövalmistelut

Hain DTU:lle tammikuun 2023 vaihtohaussa ja sain vaihtoyliopiston hyväksynnän juuri ennen vappua. Vaihtohaku oli todella vaivaton ja hyvin organisoitu, ja lähtövalmisteluiden jännittävin vaihe seurasikin vasta sen jälkeen asunnon etsinnän muodossa. Ensimmäisenä laitoin asuntohakemuksen Boligfonden DTU:lle (BDTU), joka on voittoa tavoittelematon säätiö, joka vuokraa asuntoja DTU:n kansainvälisille opiskelijoille ja työntekijöille. BDTU:n asunnot sijaitsevat aivan yliopiston vieressä Lyngbyssä ja vaikuttivat kuvien perusteella viihtyisiltä ja siisteiltä, mutta myös kalliilta. Kallista asuminen Kööpenhaminan seudulla toki joka tapauksessa on, eikä vuokra- asuntoa ole helppoa saada varsinkaan etänä. Siitä huolimatta haaveilin Kööpenhaminassa asumisesta Lyngbyn sijaan ja yritin löytää vuokra-asuntoa Kööpenhaminassa asuvan ystäväni avustuksella. Sainkin lopulta asuntotarjouksen Kööpenhaminasta, mutta vähän liian myöhään, sillä olin jo ehtinyt saada asuntotarjouksen myös BDTU:lta. BDTU:n asuntotarjoukset ovat voimassa vain lyhyen aikaa, eikä uutta asuntoa tarjota, mikäli ensimmäisen tarjouksen hylkää, joten kynnys asuntotarjouksen hylkäämiselle on korkea. Näin ollen päädyin hyväksymään BDTU:n asuntotarjouksen, vaikka vuokrasopimuksen määräaikaisuus elokuun alusta tammikuun puoliväliin tulisi kalliiksi ja ison takuuvuokran maksaminen jo toukokuussa oli melko epämukavaa. Onnekseni kaikki meni hyvin ja myöhemmin kävi ilmi, että pieni vaihdonaikainen kotini oli tosi viihtyisä, toimiva ja hyvällä paikalla. Takuuvuokrankin sain kokonaisuudessaan takaisin, vaikka Tanskassa se ei ole vuokralaisen heikkojen oikeuksien takia ihan läpihuutojuttu.

Muita lähtövalmisteluja tein pikkuhiljaa kesän mittaan. Näitä olivat mm. Suomen kodin jälleenvuokraaminen vaihdon ajaksi, matkalippujen ostaminen, matkavakuutuksen hankkiminen (ei tietääkseni välttämätön suomalaisille, jotka oleskelevat Tanskassa lyhytaikaisesti ilman väestörekisterin CPR-numeroa, mutta toi mielenrauhaa ja tuli kerran jopa tarpeeseen), apurahojen hakeminen (Tanska todellakin on kallis maa!), lopullisten kurssivalintojen tekeminen, muutto- ja matkustusilmoitusten tekeminen ja niin edelleen.

Opinnoista yleisesti

Matkustin Tanskaan heti kesätöideni päätyttyä elokuun 2023 loppupuolella orientaatioviikon puolivälissä. En osallistunut orientaatioviikkoon, sillä orientaatio edellytti ennakkoilmoittautumista ja yllätyksekseni myös maksoi joitakin kymmeniä euroja, eikä parista päivästä maksaminen tuntunut

sen arvoiselta. Osallistumisessa olisi kuitenkin saattanut olla jotain järkeä, sillä orientaatioon osallistumatta jättäminen johti siihen, ettei minulla käytännössä ollut yliopiston puolesta mitään kontaktia muihin vaihto-opiskelijoihin tai tuutoreihin. En siis saanut koko vaihdon aikana minkäänlaista tuutorointia, mutta koin silti pärjääväni hyvin, sillä olin sattumalta päätynyt samaan vaihtoyliopistoon useammankin suomalaisen opiskelukaverini kanssa. Osa heistä oli saapunut Tanskaan jo muutama päivä minua ennen ja auttoivat saapumiseen liittyvissä järjestelyissä, esimerkiksi avaimen hakemisessa BDTU:lta. Pystyin siis kävelemään matkatavaroineni lentokentältä ja bussista suoraan kotiin, ja koska en osallistunut orientaatioviikkoon, käyttämään ensimmäiset päivät uuteen kotiin asettumiseen ja tarvittavien, melko pienten hankintojen tekemiseen. Vaihdon alku oli siis varsin rento ja mukava, ja ensimmäisinä viikkoina hoidettavat asiat taisivat olla kodin laittamisen lisäksi opiskelijakortin hakeminen yliopiston kansainvälisistä palveluista, sisäänmuuttoilmoituksen tekeminen BDTU:lle (tämä kannattaa tehdä huolellisesti, jotta takuuvuokrasta ei peritä aiempien asukkaiden aiheuttamia vahinkoja), Rejsekortin eli julkisen liikenteen matkakortin hankkiminen niitä myyvistä 7Eleven-kioskeista (aluksi pärjää DOT Billetter

-sovelluksellakin, mutta liput ovat siellä kalliimpia) sekä pyykkituvan käytön opettelu.

Kurssini alkoivat heti orientaatioviikon jälkeisenä maanantaina. Minulla oli yhteensä neljä kurssia, joiden oli määrä jatkua läpi syyslukukauden. DTU:n syys- ja kevätperiodit ovat 13 viikon mittaisia, ja näiden lisäksi on ainakin kaksi 3 viikon intensiiviperiodia, elokuussa ja tammikuussa. Meillä syyslukukauden vaihto-opiskelijoilla oli oikeus osallistua sekä syksyn 13 viikon periodiin että tammikuun 3 viikon intensiiviperiodiin, mutta tammikuussa 2024 alkavasta diplomityöstä johtuen osallistuin itse vain ensimmäiseen.

Kurssien opetus DTU:lla on jaettu aamu- ja iltapäiväsessioihin (klo 8–12 ja klo 13–17), ja joillakin iltakursseilla opetusta voi olla myös klo 18–22. Aamu- ja iltapäiväopetuksen välissä on tunnin tauko, jolloin opiskelijat käyvät lounaalla kampusravintoloissa, kotona tai syövät kampuksella omia eväitä. DTU:n kampusravintolat ovat huomattavasti suomalaisia opiskelijaravintoloita kalliimpia, eikä erikoisruokavaliota ole niissä huomioitu kovinkaan hyvin. Edellä mainitusta johtuen päädyin itse pääasiassa syömään lounaani kotona, 5 minuutin kävelymatkan päässä kampukselta. Kävelytauko lounaalle kotiin oli myös ihan virkistävä tauko päivään, sillä DTU:n kampusalue on tosi viihtyisä ja vehreä. Kampusalueella navigoiminenkin oli alusta asti helppoa netistä löytyvän kampuskartan ja selkeiden kylttien avulla. Kolme neljästä kurssistani järjestettiin vielä samalla puolella kampusta, vierekkäisissä rakennuksissa, mikä teki navigoinnin entistä helpommaksi.

Kurssit

Opetus valitsemillani kursseillani oli hyvin samanlaista kuin omassa maisteriohjelmassani Suomessa: ryhmäprojekteja esityksineen oli paljon, isoja lopputenttejä vähän ja perinteistä luento- opetusta kohtuullisesti. Suurimmat erot tuntuivat olevan joidenkin kurssien suulliset tentit, palautettavien harjoitustehtävien vähäisyys, kurssien pitkä kesto ja lukukautta tauottava syyslomaviikko. Tein DTU:lla seuraavat neljä kurssia:

12772 Life Cycle Assessment of Products and Systems (10 ECTS): Perusteellinen 10 opintopisteen kurssi elinkaariarvioinnista (LCA). Toinen syksyn suosikkikursseistani, vaikka oli myös kursseistani kaikista työläin. Kurssi perustui isoihin massaluentoihin, viikkotehtäviin, kahteen pieneen open book -välitenttiin sekä isoon ryhmäprojektiin, jossa tehtiin oikea LCA oikean yrityksen olemassa olevalle tuotteelle tai järjestelmälle. Kurssin järjestelyt olivat ajoittain hyvin sekavat, mutta selvisimme niistä yhdessä todella mieluisan ryhmätyöryhmäni kanssa, jossa oli kaksi suomalaista, kaksi saksalaista ja yksi tanskalainen. Viihdyimme lopulta ryhmän kanssa niin hyvin, että vietimme yhdessä myös vapaa-aikaa. Tämä vaikuttaa varmasti kokemukseeni kurssista, mutta suosittelen kurssia myös sen opettavaisen toteutustavan ja hurjan mukavan vastuuopettajan takia.

12122 Urban Drainage and Stormwater Management (5 ECTS): Yliopiston kurssimuutosten seurauksena en päässyt opiskelemaan aivan niin paljon hulevesiasioita kuin olisin toivonut, mutta tämä eniten odottamani kurssi oli juuri niin hyvä kuin toivoinkin. Kurssi oli hyvin käytännöllinen excursioineen, laskuharjoituksineen sekä MIKE+ ja SCALGO Live -projekteineen, joihin kurssin arvostelu pienen open book -lopputentin lisäksi perustui. Kurssilla kävi paljon vierasluennoitsijoita ja myös kurssin vakiohenkilökunta oli todella mukava ja osaava. Kurssin työläys riippunee aika paljon siitä, kuinka paljon opiskelijalla on aiempaa kokemusta hulevesistä ja hydrologisesta mallinnuksesta. Itse koin kurssin työmäärän vastaavan hyvin sen opintopistemäärää.

12336 Groundwater Quality (5 ECTS): Nimensä mukaisesti pohjavesien laatuun liittyvä kurssi, joka ei valitettavasti kuulunut syksyn suosikkeihini. Tämänkin kurssin opetushenkilökunta oli todella mukava ja asiansa tunteva, mutta kurssin opetustapa ja -metodit eivät olleet kovin innostavia. Kurssin arviointi perustui lukukauden alkupuolella tehtyyn open book -välitenttiin ja kahteen sen jälkeiseen ryhmätyöhön. Ensimmäisessä ryhmätyössä harjoiteltiin PHREEQC-sovelluksen käyttöä ja kirjoitettiin raportti mallinnustulosten pohjalta. Ryhmätyö oli melko työläs, erityisesti epäselvän ohjeistuksen takia. Toisessa ryhmätyössä laadittiin Feature Article ryhmän toivomasta pohjaveden laatuun liittyvästä aiheesta tutustumalla ilmiöstä tehtyihin tuoreisiin tutkimuksiin. Ryhmätyön tulokset esiteltiin ja toisten ryhmien töitä opponoitiin kurssin loppuseminaarissa, joka oli nimestään huolimatta melko rento tilaisuus. Lopputenttiä kurssilla ei ollut. Kaikkiaan sanoisin, että kurssi ei ollut erityisen työläs, vaan ihan keskivertokurssi.

42893 Psychology for Engineers (5 ECTS): Kurssieni villi kortti, jonka päädyin ottamaan yliopiston peruttua erään valitsemani kurssin. Kurssin alkupuoliskolla käsiteltiin kognitiivista psykologiaa ja ihmislähtöistä suunnittelua sekä loppupuoliskolla sosiaali- ja ympäristöpsykologiaa siltä osin, miten ne liittyvät ihmisten asenteisiin, käyttäytymiseen ja niiden muuttumiseen. Tämä oli kursseistani vähiten työläin ja sen arvostelu perustui ainoastaan kahteen ryhmätyöhön ja joihinkin pienempiin tehtäviin. Eri tieteenalalla vieraileminen ja eri alojen opiskelijoiden kanssa työskenteleminen tuntui todella virkistävältä, mutta kurssin hieman kömpelöistä järjestelyistä huomasi ajoittain, että kurssi järjestettiin ensimmäistä kertaa.

Vapaa-aika Tanskassa

Tärkeä osa vaihtosyksyn vapaa-aikaa oli yliopiston syyslomaviikko lokakuussa, jolloin kävimme muutaman ystäväni kanssa Tanskan road tripilla. Road tripin sää oli lokakuuksi yllättävän aurinkoinen, mutta loppuviikon saimme seikkailla myrskytuulissa. Tanskan syyssäät ovat niin arvaamattomia, että autolla matkustaminen helpotti monenlaisiin olosuhteisiin varautumista, kun kaikkia vaihtovaatteita ei tarvinnut kantaa selässä. Road trip oli todella hauska ja pienessä maassa ehtii viikossakin nähdä todella paljon.

Tavallista vaihtoarkea väritti ajanvietto Kööpenhaminassa ja urheileminen kampuksella Lyngbyssä. DTU tarjoaa opiskelijoilleen paljon opiskelijahintaisia urheiluharrastusmahdollisuuksia. Itse liityin sekä kampuksen kuntosalille että boulderointihallille. Kampuksella urheilemisessa oli edullisuuden lisäksi hyvää se, että varsinkin kiipeilyhallilla törmäsi jatkuvasti kursseilta tuttuihin kasvoihin eli urheiluseuraa oli tarjolla. Kampuksen urheilumahdollisuuksien lisäksi Tanskassa kannattaa harkita mitäs muutakaan kuin pyörän hankintaa. Pyörän voi esimerkiksi ostaa nettikirpparilta tai vuokrata lukukauden ajaksi. Itse lainasin pyörän syksyksi Kööpenhaminassa asuvalta ystävältäni, ja käytin pyörää erityisesti loppukesästä ja alkusyksystä Lyngbyn ja Kööpenhaminan alueeseen tutustumiseen, ja myöhemmin syksyllä arkiasiointiin. Esimerkiksi ruokakauppareissut oli kätevää hoitaa pyörällä, sillä keliakian ja siitä johtuvan gluteenittoman ruokavalion takia kävin kaupassa muutaman kilometrin päässä kotoa, Lyngbyn keskustassa. Tanskalaisia ruokakauppaketjuja ovat

mm. Netto, 365discount, Føtex ja Irma, mutta niistä yleisimmässä, Netossa valikoima on

vähintäänkin erikoinen ja erikoisruokavalioiden osalta hyvin suppea. Gluteenittomia tuotteita oli huomattavasti helpompaa löytää muiden ketjujen kaupoista, erityisesti suosikistani Føtexistä.

Pyörä on Tanskassa kiva myös siksi, että julkisen liikenteen käyttäminen on melko kallista vaikkakin ihan toimivaa. Julkisen liikenteen lippuja voi ostaa DOT Billetter -sovelluksesta, mutta halvemmalla yleensä pääsee hankkimalla oman Rejsekortin eli matkakortin, jonka voi hankkia joko henkilökohtaisena tai anonyymina. Kööpenhaminan julkisen liikenteen erikoisuus on se, että kulkuneuvoihin pitää sekä kirjautua sisään että ulos. Uloskirjautumisen unohtaminen veloitetaan matkakortilta tietääkseni joidenkin kymmenien eurojen sakkomaksuna. Itse en onneksi joutunut kyseistä sakkoa maksamaan, mutta sen sijaan hävitin anonyymin matkakorttini kerran syksyn aikana. Anonyymissa matkakortissa tylsää on se, että sitä ei kadottamisen jälkeen voi oikein mitenkään saada takaisin, joten henkilökohtaisen kortin hankkiminen olisi voinut olla järkevämpää. Henkilökohtaisen kortin plussa on myös se, että sen omistajat voivat kirjautua ulos kulkuneuvoista ilmeisesti myös jonkin sovelluksen kautta. Kaikki Kööpenhaminan alueen julkisen liikenteen salat eivät ehtineet minulle aueta, sillä järjestelmä on melko monimutkainen ja sen käyttöön on olemassa monta eri sovellusta, joista huolimatta reitin suunnittelu Google Mapsilla tuntui olevan luotettavinta.

Loppusanat

Kaikkiaan koen vaihdon ylittäneen odotukseni ja kuluneen aivan liian nopeasti. Parasta Tanskassa oli Suomea pidempi kesä ja syksy, kampusalueen urheilumahdollisuudet, mielenkiintoiset opinnot, uudet ja vanhat ystävät sekä tietenkin hyggeily. Erityisesti joulunaika Kööpenhaminassa oli tosi tunnelmallinen ja luntakin ehdittiin saada ainakin kaksi senttiä! Voin todellakin suositella DTU:ta ja Tanskaa vaihtokohteena muista Pohjoismaista kiinnostuneille. Suurkiitos vielä MVTT:lle tämän kokemuksen mahdollistamisesta!