Wasser laulua etsimässä -satukonsertti käsittelee vesiensuojeluun liittyviä teemoja taiteen keinoin. Koululaisille suunnattu teos kertoo monipuolisesti vedestä asiana, joka ympäröi meitä luonnossa, mutta on myös olennainen osa ihmistä itseään.
Miksi kuuntelisin pisaraa? Miksi pisara voisi voimani vaimentaa?
Teatterin lavalla esitetään kohtausta Wasser laulua etsimässä -satukonsertista, jonka toteuttamista Maa- ja vesitekniikan tuki ry on rahoittanut. Kyseessä on lapsille suunnattu konsertti, jossa Jää-mummi ja hänen lapsenlapsensa Wasser etsivät Wasserin kadonnutta laulua. Sadun keinoin käsitellään vesikasvatuksen teemoja, kuten vesiensuojelua ja veden monia olomuotoja.
“Suomessa ajatellaan yleisesti, että vedet ovat puhtaita eikä aktiivisia suojelutoimia tarvita, mutta kyllä tarvitaan. Lapsien ja perheiden suhde lähdevesiin on usein konkreettinen: he viettävät paljon vapaa-aikaa vesien äärellä esimerkiksi veneillen, joten vesikasvatukselle ja -tietoudelle on paikkansa”, sanoo Maire Turunen, ENO-verkkokoulun ympäristökasvattaja. ENO Schoolnet ja Joensuun kaupunginorkesteri tuottivat yhdessä Pohjois-Karjalan konsertit.
Konsertti esitettiin ensin Mikkelissä ja sovitettiin sitten Joensuuhun ja muualle Pohjois-Karjalaan. Molemmissa esityksissä hyödynnettiin paikallisia ohjaajia. Koululaiset saattoivat tunnistaa sadusta itselleen tuttuja paikkoja ja vesistöjä, mikä auttoi tuomaan aiheita lähemmäs ja vahvistamaan tarinassa käsiteltyjen asioiden yhteyttä omaan arkeen.
Konserttielämyksen lisäksi kouluihin jaettiin etukäteen ja jälkikäteen työstettävää oppimateriaalia, joihin kuului muun muassa konkreettinen tuntirunko opettajille vesikasvatuksen toteuttamiseen. Lisäksi järjestettiin satukonsertin teemoista inspiroitunut kuvataidekilpailu konsertissa käyneille oppilaille sekä kansainvälisen ENO-verkoston kouluille. Näin syntyi eheä opetuksellinen kokonaisuus.
Monenlaista kasvatusta yhdessä tarinassa
Aluksi oli tarkoitus tehdä konsertti, jonka temaattinen punainen lanka olisi vesi. Käsikirjoittajan Heta Heiskasen kynästä syntyi lopulta kokonainen tarina. Into vesiaiheiden käsittelyyn kumpusi lapsuudesta tutuista järvistä ja niiden vaalimisesta. Heiskanen halusi kuitenkin lähestyä vettä kaikissa sen muodoissa.
“Vettä on luonnossa ja ihmisissä. On vesihöyryä ja jäätä, mutta myös hikeä ja kyyneleitä. Toisaalta vesi on myös hieno metafora: tarinassa esimerkiksi vihainen meri kuvastaa aikuista, joka raivostuu lapselle”, hän sanoo.
Kyseessä on siis Heiskasen mukaan vesikasvatuksen ja musiikkikasvatuksen lisäksi myös tunnekasvatusta. Sadussa käsitellään lapsille tärkeitä ja kipeitäkin teemoja, kuten menetystä ja oman paikan etsimistä.
Konsertissa yhdistyy ainutlaatuisella tavalla tunneilmaisu ja tutkimus. Vesistöihin ja vesiensuojeluun liittyviä faktoja tarkistivat Itä-Suomen yliopiston luonnonvarahallinnon WATER-tutkimusryhmän professorit. Saman ryhmän professori piti myös Joensuun esityksen yhteydessä puheenvuoron vesitutkimuksen merkityksestä ja yliopiston tutkimustyöstä.
Korkeakulttuuria lapsille ja piristysruiske kulttuurikenttään
Wasserin tarinaa säestävät Joensuun kaupunginorkesteri sekä paikalliset lapsi- ja nuorisokuorot. Konsertin säveltäjätutustuttaa koululaisia niin kansanmusiikkiin, jazziin kuin afroamerikkalaiseen musiikkiin. Taidemaalarin työt kuvittavat vedenvartijoiden kylää, johon satu sijoittuu.
“Lapset ansaitsevat korkeakulttuuria. Ajattelimme, että nyt tehdään heille korkeatasoinen kokonaisuus”, Heta Heiskanen sanoo.
Kansalliseen peruskoulun opetussuunnitelmaan kuuluu kulttuuripolku, jonka puitteissa koululaisille järjestetään opetuksen sisältöön liittyviä kulttuurivierailuja. Juuri kulttuuripolun ansiosta kaikki Joensuun ja Nurmeksen kolmasluokkalaiset pääsivät kokemaan satukonsertin.
“Wasserin tarina on ollut iso piristysruiske paikalliselle taidekentälle. Kulttuuripolun ja muiden yhteistyökumppaneiden ansiosta esityksestä tuli paljon laajempi kokonaisuus, mitä alueen lapsille on aiemmin pystytty tarjoamaan: musiikin lisäksi mukana on tarinankerrontaa, kasvatuksellista sisältöä ja visuaalisuutta”, Maire Turunen sanoo. Esityksen on nähnyt yli kaksi tuhatta eri-ikäistä katsojaa.
Seuraavaksi Wasser siirtyy jäälle
Paikallisuus ja kotiseututyö ovat Turusen mukaan keskeisiä osia niin satukonsertin alkuperäistä tuotantoa kuin sen leviämistä sekä muualle Suomeen että mahdollisesti Suomen ulkopuolelle. Esitys on valmis konsepti, johon sisältyy alueellisesti muokattavissa oleva käsikirjoitus ja oppimateriaali. Turunen toivoo, että mahdollisissa tulevissa esityksissä olisi mukana paikallisia tekijöitä.
“Esimerkiksi paikallinen ohjaaja ja paikalliset lapsi- ja nuorisokuorot tuovat paljon lisäarvoa esitykseen.”
ENO-verkkokoulun kautta satukonsertista on pystytty viestimään kansainvälisesti, ja työn alla on muun muassa ruotsinkielinen versio käsikirjoituksesta. Seuraavaksi työn alla onkin kansainväliseksi suunniteltu tuotanto samoista teemoista, nimittäin jääsatu Mikkelin 26. juhlavuoden kunniaksi.
Wasser laulua etsimässä -satukonsertin on säveltänyt Johanna Almark, käsikirjoittanut ja sanoittanut Heta Heiskanen ja ohjannut Tomi Kervinen (Pohjois-Karjala) ja Minttu Tamski (Mikkeli). Päärooleissa Eija Ahvo, Sigrid Saartamo ja Janne Sihvo. Kuoroina Joensuun konservatorion lapsi- ja nuorisokuorot Tulikatti ja Valo sekä Tulliportin normaalikoulun kuoro Satakielet. Sadun kuvituksista ovat vastanneet Sebastian Lindberg, Kaisa Kervinen ja Venla Lempiäinen. Teoksen ovat tuottaneet ENO-verkkokoulu ja Joensuun kaupunginorkesteri.
Yhteistyökumppaneita ovat Itä-Suomen yliopiston WATER-tutkimusyhteisö sekä Suomen Vesistösäätiö. Konserttia ovat tukeneet The Eric and Wendy Schmidt Fund for Strategic Innovation, Ekosäätiö, Karjalaisen Kulttuurin Edistämissäätiö, Maa- ja vesitekniikan tuki ry, Olga ja Vilho Linnamon Säätiö sekä OP Pohjois-Karjala.
https://joensuunkaupunginorkesteri.fi/konsertti/wasser-laulua-etsimassa/
Teksti Kristiina Markkanen, kuva Päivi Kapiainen Heiskanen