Vaihto-opinnot Islannissa toivat minut vuonoihin Atlantin ääreen. Kampukseni University centre of Westfjords sijaitsee Islannin luoteisosan vuonojen pääkaupungissa Isafjordurissa. Kaupungissa asuu vain noin 2500 ihmistä ja opiskelijoita on koko kampuksella vain noin 50. Mukavaa pikkukaupunki elämää siis, ei tosin ehkä Islannin tasolla. Talvella kaupungissa oli lähes arktinen tunnelma, lumimyrskyssä kauppaan mennessä tarvitsi laskettelulasit, vuoret peittivät auringon silloinkin kun se näkyi horisontin takaa ja kaksi kolmasosaa lennoista pienelle lentokentällemme peruttiin talvisaikaan huonon sään vuoksi. Kun autotietkin olivat sään vuoksi suljettuina, oli kylässä varsin eristäytynyt tunnelma. Kevät tuntui sitäkin ihanammalta ja auringon noustessa vuorenhuippujen ylle pidettiin kaupungissa juhlapäivää.
Vaikka kaupungit ja ihmisten vilinä tuntui olevan kaukana, olivat kursseilla opetettavat aiheet hyvin lähellä. Kaupunki on rakennettu vuonoon työntyvään niemenkärkeen, joten esimerkiksi merenpinnan kohoamisesta puhuttaessa kurssilla voitiin keskustella kaupungin kohtaamista riskeistä. Kalankasvattamo ja jopa valaat löytyivät helposti omasta vuonosta. Rannikon suojaamisesta puhuttaessa tarkasteltiin Länsivuonojen kylien merimuureja ja muita rakennelmia. Lumivyöryiltä suojautumista ja jälkihoitoa opiskeltaessa vierailtiin naapurikylissä kuulemassa heille sattuneista katastrofeista ja niistä selviämisestä. Islannissa ei harrasteta jätevesien puhdistusta, joten sen olennaisuutta ja mahdollisuuksia pienissä yhteisöissä oli helppo pohtia. Opinkin paljon uutta, sekä aloin hahmottamaan vanhaa opittua paremmin, kun se oli niin selkeästi läsnä.
Pandemia varjosti Islannissa elämää sen verran, että osa kursseista järjestettiin etänä ja kaupungin tärkein illanviettopaikka, uimahalli, oli kaikkien kauhuksi kiinni. Onneksi luonto oli lähellä, silloin kun sää salli, ja pääsimme ulkoilemaan hyvissä maisemissa. Tosin puuttuvan julkisen liikenteen ja vuorien vuoksi oli auto lähes välttämätön, jos halusi päästä yli kahden kilometrin päähän kotoa. Kevätlomalla ja kurssien välissä Islannissa riitti ihasteltavaa luontoa, kuumia lähteitä, valaita, lunneja, vuonoja, ja jopa tulivuoren purkaus osui kohdalle. Vinkkinä voin todeta että laavassa vaahtokarkit paistuvat erittäin tasaisesti.