Tomas Banafan väitöskirja Aalto-yliopistossa on valmistunut. Väitöskirjan nimi on Networks in Finnish water resources governance A multilayer social network analysis, Verkostot Suomen vesivarojen hallinnassa: sosiaalisten verkostojen monitasoanalyysi.
Suomessa on vahvasti institutionalisoitunut vesivarojen hallinta, jolla on pitkät perinteet. Alun perin teollistumisen, metsätalouden ja maatalouden tarpeista noussut institutionaalinen viitekehys on sittemmin muuttunut vastaamaan nykyisiä yhteiskunnallisia arvoja, kuten ympäristönsuojelua sekä vesivarojen käytön hyötyjen ja haittojen tasaisempaa jakautumista. Näiden muutosten myötä on lisääntynyt tarve sovittaa yhteen toisiinsa kytkeytyviä intressejä, hallita konflikteja ja varmistaa päätöksenteon legitimiteettiä. Haasteisiin vastaamiseksi käyttöön on otettu useita EU-direktiiveistä peräisin olevia ja kansallisista lähtökohdista kehitettyjä yhteistoiminnallisia prosesseja, jotka yhdistävät ylhäältä alas- ja alhaalta ylös -lähestymistapoja. Näissä prosesseissa useat eri intressejä edustavat toimijat ovat vuorovaikutuksessa tavoilla, joilla on lopulta vaikutusta sekä ympäristöön että yhteiskuntaan.
Tämä väitöskirja tarkastelee, miten Suomessa vesivarojen hallinnan toimijat – sekä yksilöt että organisaatiot – kytkeytyvät toisiinsa ja ovat vuorovaikutuksessa vesivarojen hallinnan instituutioiden ja yhteistoiminnallisten prosessien muodostamissa verkostoissa. Tätä lähestytään kolmen tutkimuskysymyksen kautta: 1) millaisia verkostorakenteita Suomen vesivarojen hallinnassa esiintyy, 2) miten vaikutusvalta syntyy näissä verkostoissa ja 3) miten vesivarojen hallintaa voidaan mallintaa monitasoisina verkostoina. Kysymyksiin vastataan kolmen tapaustutkimuksen avulla, joissa sosiaalisen verkostoanalyysin menetelmiä sovelletaan tulvariskien hallintaan, vesienhoitoon ja vesistövisioihin sekä vesivoiman lupaprosesseihin. Monitasoiset verkostot, joilla voi kuvata samanaikaisesti monia hallintajärjestelmän osia, muodostetaan suunnitelmista, kokouspöytäkirjoista, hallinnollisista päätöksistä ja lakiteksteistä. Kvantitatiivisia tuloksia tulkitaan hallinnan teorian ja tapausten kontekstin kautta.
Väitöskirjalla on kolme keskeistä tulosta ja havaintoa. Ensinnäkin yhteistoiminnallisten prosessien käsitteellistäminen verkostoina paljastaa rakenteita ja suhteita, kuten koalitioita ja vastuun kasaantumista tai jakautumista, jotka eivät käy ilmi pelkistä prosesseja kuvaavista instituutioista. Toiseksi toimijat, jotka eivät muodollisesti kuulu institutionaaliseen prosessiin, voivat olla verkoston asemansa kautta keskeisiä prosessien hallinnollisten tavoitteiden toteutumiselle. Lisäksi toimijoiden vaikutusvaltaan vaikuttavat hallintajärjestelmien muiden osien, kuten politiikkakysymysten, verkostorakenteet ja -suhteet. Kolmanneksi, monitasoiset sosiaalisten verkostojen mallinnustavat, jotka integroivat useita hallintajärjestelmän komponentteja, tarjoavat tehokkaan tavan mallintaa hallintajärjestelmiä ja täydentää laadullista institutionaalista analyysiä.
Monitasoinen sosiaalinen verkostoanalyysi voi siten auttaa ymmärtämään paremmin eri toimijoiden usein epäsuoria rooleja ja vastuita sekä sitä, miten menettelytavat niihin vaikuttavat. Parempi ymmärrys vaikutusvallan syntymekanismeista voi myös auttaa lieventämään mahdollisia epätasapainoja vaikutusvallassa tai vastuissa, mikä puolestaan on keskeistä yhteistoiminnallisen hallinnan legitimiteetin kannalta.
Linkki väitöskirjaan: Networks in Finnish water resources governance: A multilayer social network analysis