Opiskelen Aalto-yliopistossa toista vuotta Energia- ja ympäristötekniikkaa. Hain vaihtoon Meksikoon, koska halusin kokemuksia mahdollisimman erilaisesta ympäristöstä ja kulttuurista mihin olen Suomessa tottunut. Olen kiinnostunut latinalaisesta Amerikasta, jota Suomessa pidetään paljolti vaarallisena ja epävakaana alueena.
Kun saavuin Meksikoon, minusta kaikki näytti hyvin likaiselta ja rähjäiseltä. Kadut olivat huonossa kunnossa ja roskia lojui joka puolella. Muutin puoleksi vuodeksi Monterreyhin: neljän miljoonan asukkaan kaupunkiin, joka on Meksikon teollisuus- ja businesskeskus. Monterreyssä asuu myös latinalaisen Amerikan rikkain väestö. Julkiset palvelut ovat silti selkeästi vaatimattomammat kuin Suomessa. Kaupunki on alueellisesti valtava, mutta siellä ei ole esimerkiksi toimivaa joukkoliikennettä, vaan liikkuminen perustuu henkilöautoihin. Helsingissä asuessani käytän ainoastaan joukkoliikennettä tai pyörää mitkä kummatkin olivat poissuljettuja Monterreyssä. Sen sijaan Uberillä ajaa Meksikossa helposti halvemmalla kuin bussilla Helsingissä.
Yliopistossa olisin toivonut pystyväni opiskelemaan enemmän oman alani kursseja. Ongelma kuitenkin oli, ettei vaihtoyliopistostani löytynyt oikein mitään kursseja jotka vastasivat omaa alaani. Ne kurssit jotka löytyivät, olivat espanjaksi, enkä voinut niitä valita. Kurssien valinta oli vaihto-opiskelijoille hieman hankalaa, koska monet alustavasti valitsemani kurssit oli peruttu ja kurssikuvaukset olivat monesti hyvin puutteellisia. Yliopisto oli juuri tehnyt sellaisen muutoksen, että kursseja ei pystynyt enää valitsemaan tai muuttamaan lukukauden alettua, mikä johti siihen, että monella vaihto-opiskelijalla oli epäsopivia kursseja, koska kuvaukset ja tasovaatimukset olivat menneet niin pieleen. Koska en löytänyt sopivia oman alani kursseja, valitsin muutamia eri oppiaineiden kursseja, joiden avulla pääsisin tutustumaan Meksikon kulttuuriin. Yliopiston opetustaso yllätti minut positiivisesti. Koska yliopisto on yksityinen ja hintava, kurssin vetäjä käyttää opiskelijaa kohden huomattavasti enemmän aikaa kuin Suomessa. Kurssit koostuvat pienistä ryhmistä ja opiskelijat osallistuvat aktiivisesti keskusteluun. Valitsin alustavasti kuusi kurssia, mutta pudotin pois kaksi täysin turhaksi toteamaani kurssia. Hyödyllisin kurssini oli Innovaatiojohtamisen kurssi. Kurssin sisältö perustui lukemattomiin ryhmätöihin, joissa ratkaistiin erilaisia ongelmia. Tunneilla ryhmän piti sitten perustella ja puolustella valintojaan opettajan ja muiden opiskelijoiden pyytäessä päätöksiin perusteluja. Lisäksi opiskelin espanjaa sekä Meksikon kulttuuria ja latina-amerikkalaista kirjallisuutta.
Tapakulttuuri on Meksikossa hyvin erilaista kun Suomessa. Ihmiset ovat avoimempia ja ajankäsitys on huomattavasti rennompaa. Sovittu tapaaminen venyy yleensä noin tunnin ja tehdyt suunnitelmat peruuntuvat noin viidenkymmenen prosentin todennäköisyydellä. Yksi minua eniten yllättänyt asia oli Meksikon luonnon monimuotoisuus ja runsaus. Meksikosta löytyy melkein kaikkea: aavikkoa, viidakkoa, vuoristoa ja rantoja meren äärellä. Luontoa on paljon, koska Meksiko on suhteellisen harvaan asutettu maa. Mutta luontoa Meksikossa ei kovinkaan paljon suojella. Roskia on joka puolella ja monet vesistöt ovat hyvin saastuneita.
Palattuani Suomeen huomasin ensimmäisenä, että ympäristö näytti hyvin steriililtä ja puhtaalta. En ollut aiemmin kiinnittänyt asiaan huomiota. Eläminen Meksikossa sai minut avaamaan silmäni muun maailman ongelmiin. Meksikossa vietetty aika kohotti opiskelumotivaatiotani. Meksikossa turhautui monesti siihen, ettei siellä piitattu juuri mistään. Maassa jossa poliisit lahjotaan ja kaiken saa itselleen järjestettyä rahalla, vallitsee suuri välinpitämättömyys. Oleskelu Meksikossa oli minulle hyvin opettavainen ja avartava.
