Chile sijaitsee Latinalaisen Amerikan länsirannikolla, Andien vuoriston ja Tyynenmeren välissä. Oma vaihtoni suuntautui Chilen pääkaupunkiin, Santiago de Chileen. Halusin nimenomaan Santiagoon sen suuren koon vuoksi (väkiluku reilu 7 miljoonaa), sillä halusin kokea jotakin erilaista, vaikka minua jotkut varoittelivatkin kaupungin kaoottisuudella. Santiago sijaitsee suunnilleen maan puolivälissä, Andien laaksossa, muutaman tunnin matkan päässä rannikosta (kuten kaikki kaupungit Chilessä, onhan maa maantieteellisesti hyvin kapea). Ilmasto Chilessä on hyvin vaihteleva: etelän jäätiköistä Patagoniasta pohjoiseen, maailman kuivimpaan autiomaahan Atacamaan. Lisäksi ilmasto vaihtuu huomattavasti siirryttäessä sisämaasta rannikolle.
Saavuin Santiagoon heinäkuussa eli Chilen talveen. Yleisin lämpötila oli tuolloin noin 10-15 astetta auringon paisteella ja välillä muutama sadekuurokin osui kohdalle. Talven lämpötilat eivät siis kuulosta pahalta. Lämmintä vaatetta tarvitaan silti, sillä useimmissa taloissa ei ole lämmitystä, saati eristeitä. Esimerkiksi yliopiston luentosalit tuntuivat todella kylmänkosteilta. Lämpimät kelit alkoivat lokakuussa ja marraskuun loppupuolella sai nauttia auringosta ja noin 30 asteen lämmöstä lähes joka päivä.
Hakuprosessi Pontificia Universidad Católica de Chileen (PUC) oli mielestäni selkeä. Muistaakseni huhtikuussa aukesi PUCin oma hakujärjestelmä, jonne piti liittää erillinen oman yliopiston hakulomake allekirjoituksineen, kielitodistus riittävästä espanjan taidosta (B2) ja alustava kurssisuunnitelma. Hyväksymiskirje PUCista tuli suunnilleen toukokuun lopussa. Aloitin silloin viisumihakuprosessin Chilen konsulaatista. Konsulaatin nettisivuilla on jokin viisumin hakemuspohja, mutta soitin konsulaattiin ja he pyysivät hakemuksen ja liitteet sähköpostilla (suosittelen soittamaan, jotta hakemus menee varmasti perille ja oikeilla liitteillä). Viisumi maksoi noin 400 euroa. Viisumi on todella hyödyllinen, sillä sen avulla saa paikallisen henkilökortin ja säästyy passin käyttämiseltä joka päivä.
Yliopistolla ei ole tarjota opiskelijoille majoitusta, joten asunto pitää etsiä itse. Santiagon hintataso on suhteellisen kallis, joten monet vuokraavat huoneen jaetusta asunnosta. Itse asuin esimerkiksi vuokraamassani huoneessa chileläisen pariskunnan kanssa jaetussa asunnossa. Olen tyytyväinen valintaani asua paikallisten kanssa, sillä näin pääsin tutustumaan heidän elämäntyyliinsä ja tietysti pystyin aina kysymään mitä tahansa mihin tarvitsin apua. Tavallisin hintataso huoneen (sis. yleiset kulut: vesi, sähkö, kaasu, netti jne) vuokralle Santiagossa on hieman sijainnista riippuen 150.000-250.000 Chilen pesoa.
Chile ja erityisesti Santiago eivät ole hintatasoltaan halpoja, kuten olisi voinut olettaa. Ruoka on halvempaa kuin Suomessa, mutta ei merkittävästi. Kaduilla järjestettäviltä toreilta (Feria) saa edullisesti tuoreita hedelmiä, vihanneksia, kalaa ja lihaa. Lisäksi Santiagon La Vega oli yksi suosikkipaikoistani käydä ruokaostoksilla. Paikka ei ehkä täyttäisi Suomen viranomaisten hygieniasäädöksiä, mutta tunnelma ja valikoima ovat jotain aivan ainutlaatuista, suosittelen! Ulkona syöminen on kuitenkin suhteellisen edullista. Vaatteet ja muut tavarat ovat lähes Suomen hinnoissa isoissa ostoskeskuksissa, Santiagossa on kuitenkin alueita, joista voi löytää vaatteita ja kulutustavaraa halvemmalla.
Opiskelu Chilessä on paljon koulumaisempaa kuin Aallossa tai Suomessa tekniikan aloilla yleensä. Varsinaista läsnäolopakkoa ei ole, mutta jokaisella luennolla tai laskareissa kiertää läsnäololista. Lisäksi monista asioista ei tiedotettu kurssin portaalissa netissä vaan tietoa jaettiin vain suullisesti luennoilla. Opiskelu ja tentit kursseilla ovat kaikki espanjaksi. Olin opiskellut espanjaa melkein 6 vuotta ennen Chileen saapumista, mutta Chilen espanja vaikeutti aluksi ymmärtämistä, sillä heillä on todella omalaatuinen aksentti ja sanavarasto. Luennot, laskarit, pistokokeet, ryhmäprojektit, kotitehtäväpalautukset, 3 välikoetta ja erillinen tentti kuuluivat kaikkiin tekniikan alan kursseihin. Arvosteluskaala on 1-7, jossa arvosana 4 tarkoittaa läpipääsyä. Kurssien suorittaminen vaati siis jatkuvaa opiskelua ja tehtävien tekemistä
Suoritin kolme tekniikan alan kurssia ja yhden vaihtareille suunnatun kulttuurikurssin. Opiskelin ympäristötekniikkaa, lämmönsiirtoa ja markkinointia. Erityisesti nämä kaksi ensimmäistä olivat hyvin mielenkiintoisia, sillä ne sivusivat omaa alaani Suomessa. Ympäristötekniikan kurssilla käytiin läpi Chilen vedenpuhdistuskäytänteitä teollisuudessa ja Santiagossa, Chilen ympäristölainsäädäntöä, jokien saastumista laskentapohjaisesti ja lisäksi tehtiin projekti ryhmissä erään chileläisen joen virtauskäyttäytymisestä, kun jokeen lasketaan puhdistettuja jätevesiä kaupungeista ja teollisuudesta. Lämmönsiirron kurssi oli hyvin laskentapainotteinen, ja toisin kuin Aallossa, kaikki laskut piti tehdä käsin paperille ja palauttaa laitoksen kansliaan. Olisin ehkä kaivannut enemmän käytännönläheisempää lähestymistapaa lämmönsiirtoon, mutta laskurutiini ainakin parani. Markkinoinnin kurssi oli johdatus markkinointiin ja samalla tutustuimme muutamiin Chileläisiin yrityksiin ja heidän markkinointistrategioihinsa. Tälläkin kurssilla tehtiin ryhmäprojekti. Olen tavallaan iloinen, että olin näillä kursseilla ainoa vaihtari, joten ryhmätöissä pääsin työskentelemään paikallisten opiskelijoiden kanssa. Vaihtareille järjestettävä kurssi Seminario de Cultura Chilena oli hyvä johdatus Latinalaisen Amerikan kulttuurin ja historiaan. Suosittelen valitsemaan suhteellisen “helppoja” kursseja, sillä oman kokemukseni mukaan PUCissa vaihtareita ei päästetä ”säälistä läpi” ja esimerkiksi ryhmäprojekteissa kaverini olettivat minun tekevän ja kirjoittavan oman osuuteni siinä missä muutkin.
Kurssit olivat yleisesti PUCissa hyvätasoisia ja opettajat olivat ammattitaitoisia sekä motivoituneita. Heiltä sai nopeasti esimerkiksi sähköposteihin vastauksen. Lisäksi kurssiassistenttien kanssa oli helppo sopia tapaamisia laskareiden ulkopuolella ja he auttoivatkin mielellään tehtävien ratkaisemisessa. PUC on rankattu Latinalaisen Amerikan parhaaksi yliopistoksi, tason kyllä huomaa. Chileläisten työtapa on erilainen kuin mihin on tottunut Suomessa. Projektit ja tehtävät tehdään lähes poikkeuksetta viimeisenä päivänä eli yöllä juuri ennen palautusta. On kuitenkin mainittava, että chileläiset ovat yleisesti todella ystävällisiä, vaikka he eivät olekaan ehkä latinoista kaikkein sosiaalisimpia: joku joskus kuvaili, että chileläiset ovat Etelä-Amerikan suomalaisia. Toki kaikki opiskelukaverit olivat nopeasti hyviä kavereita ja kutsuivat esimerkiksi omiin juhliinsa tai viettämään iltaa, ehkä siis helpommin kuin mihin Suomessa on tottunut.
Santiagossa on kaikille tekemistä, mitä ikinä sitten haluaakaan harrastaa. Itse pyöräilin paljon ympäri kaupunkia, vaikka sitä ei turvallisuussyistä suositeltu mitenkään erityisesti. Koen kuitenkin, että mihin tahansa kaupunkiin saa läheisemmän suhteen, jos siihen tutustuu pyöräillen: varovaisesti liikenteessä kunnioittaen paikallisia liikennetapoja pärjää kyllä.
Suosittelen lämpimästi bussimatkustelua etenkin Chilessä, sillä bussit ovat halpoja ja turvallisia vaihtoehtoja. Santiagosta käsin pääsee helposti lähes mihin vain. Lippuja voi ostaa netistä tai eri bussiyhtiöiden toimistoista, joita on ympäri kaupunkia. Rantakaupungit Valparaiso ja Viña del Mar ovat ehdottomasti näkemisen arvoisia. Myös Argentinan puolelle pääsee bussilla helposti Andien yli Mendozaan tai jopa Boliviaan tai Peruun asti. Lisäksi matkustelin rannikolla pienemmissä kaupungeissa ja kylissä. Näiden välillä kulkee paikallisbusseja, joiden kyytiin voi hypätä lähes mistä vain, kannattaa kysellä paikallisilta, miten nämä bussit kulkevat, sillä netistä ei löydy aikatauluja. Vaihdon loppupuolella matkustimme ystäväni kanssa Etelä-Chileen Patagoniaan, ensin Punta Arenasiin lentäen ja sieltä bussilla Puerto Natalesiin. Puerto Natalesista teimme vaelluksen Torres del Painen kansallispuistoon.
Suosittelen vaihtoa Chilessä tai jossakin toisessa Etelä-Amerikan maassa. Nämä vaihtoehdot eivät tietysti ole kaikkein helpoimpia järjestelyiden ja muiden asioiden suhteen, mutta erittäin palkitsevia. Chilessä opin arvostamaan ja ihailemaan Suomea ja Aalto-yliopistoa aivan uudella tavalla. Chilessä näki niin paljon köyhyyttä ja sen seurauksia sekä yhteiskunnan epätasa-arvoa, että suomalainen yhteiskunta tuntuu todella vapauttavalta ja toimivalta. Lisäksi Suomesta opin arvostamaan turvallisuuden tunnetta ja sitä, että voin luottaa muihin ihmisiin, jopa jossakin määrin myös tuntemattomiin.
Lopuksi haluan kiittää Maa- ja vesitekniikan tuki ry:tä saamastani apurahasta.
Espoossa 18.2.2018,
Anna-Liina Lehtimäki
Anna-Liina Lehtimäki
