Keväällä 2022 hain vaihto-opiskelemaan Kasetsartin yliopistoon Bangkokiin, Thaimaahan. Opiskelin Tampereen yliopistossa tällöin bio- ja ympäristötekniikan kandivaiheen opintoja. Valmistuin tekniikan kandidaatiksi kesällä 2022, ja kevään aikana sain myös tiedon pääsystä vaihto-opiskelemaan Bangkokiin. Minulle myönnettiin paikka seuraavasta maisteriohjelmasta syyslukukaudelle: Master of Engineering Program in Sustainable Energy and Resources Engineering. Kurssit olivat hyvin paljon ympäristötekniikkaan suuntaavia ja olin innoissani pääainevalinnastani. Tällöin hain myös MVTT:n tukea matkalleni, ja sain ilokseni kuulla hakemuksen olevan hyväksytty.
Myöhään kesällä minulle kuitenkin ilmoitettiin, että valitsemaani pääaineeseen ei tänä vuonna otettukaan vaihto-opiskelijoita, ja jouduin valitsemaan uuden vaihtoehdon. Valitsin Agro-Industryn tiedekunnasta bioteknologian pääaineen, mutta siitäkin ilmoitettiin viikkoa ennen vaihdon alkua, että siihen ei pääse. Näin ollen päädyin siis opiskelemaan Food Science and Technologya ja kanditason kursseja. Tästä sain tiedon vasta vaihtoyliopistolle saapuessani. Onneksi olen aina myös ollut kiinnostunut ruuantuotannosta, ja olin varautunut mahdollisiin yllätyksiin.
Onnistuin saamaan yhden maisterikurssin (Selected Topics in Agro-Industry, Food Value Chain), ja se oli ehdottomasti paras käymistäni kursseista ja lähimpänä omaa pääainettani. Kurssin aineena oli ruuantuotantoketju pellolta pöytään saakka, ja siinä käsiteltiin ruuantuotantoa myös erilaiset tulevaisuudenskenaariot huomioiden. Puhuttiin paljon ilmastonmuutoksesta ja sen vaikutuksista ruuantuotantoon, sekä toisin päin. Kurssilla oli vierailevia luennoitsijoita alan suurimmista japanilaisista ja kansainvälisistä teknologiayrityksistä. Mielenkiintoista oli kuulla, miten paljon pidemmällä maatalouden automatisaatio on Japanissa Thaimaahan verrattuna. Oli myös erittäin mielenkiintoista kuulla tekoälyratkaisuista esimerkiksi kasvumaaperän laadun tarkkailussa ja lannoituksen säätelyssä.
Vaihdon aikana opiskelin myös kurssit Nutritional Product Innovation in Agro-Industry ja Alcoholic Beverages Technology. Kyseiset kurssit olivat mielenkiintoisia, mutta opetuksen taso erosi valtavasti maisteritason kurssista. Ylipäätään opetus Kasetsartin yliopistossa oli hyvin erilaista ja eri tasoista kuin mihin olen Suomessa tottunut. Opetustyyli muistutti yläastetta, luennot olivat pakollisia ja tenttiaikataulut saattoivat selvitä vasta viikkoa ennen tenttiä. Toisaalta opetus oli osallistavampaa ja enemmän käytännön taitoihin painottuvaa. Pääaineen kurssien lisäksi kävin thain kielen alkeiskurssin, josta oli ehdottomasti hyötyä uuteen maahan ja kulttuuriin tutustuessa. Nyt osaan laskea kahteenkymmeneen ja tilata ravintolassa kasvisruokaa thaiksi.
Bangkokin hintataso on alhainen Suomeen verrattuna. Asuin saksalaisen kämppiksen kanssa yksityisessä Airbnb-asunnossa. Vuokra oli suhteellisen edullinen, sijainti erinomainen, ja talosta löytyi uima-allas ja kuntosali asukkaiden käyttöön. Bangkokissa ulkona syöminen tai ruuan tilaaminen on usein halvempaa kuin itse kokkaaminen, joten söimme usein katuruokaa tai paikallisesta Uberista, Grab-sovelluksesta, tilattua ruokaa. Kasvisruokailu oli ensimmäisten viikkojen ajan hankalaa Bangkokissa, koska usein ei ymmärretty, että mitä kasvisruoka edes tarkoittaa. Yliopistolta löytyi onneksi vegaaninen koju ja opin parhaat paikat itselle sopivan katuruuan ostamiseksi. Thaimaalaiset kaverini myös kirjoittivat minulle thaiksi lapulle viestin ruokavaliostani, jonka pystyin näyttämään ravintolahenkilökunnalle. Muualla Thaimaassa ja Bangkokin turistialueilla olikin helpompaa löytää vegaanista ruokaa.
Bangkokissa on erittäin huono ilmanlaatu, ja useat paikalliset käyttävätkin aamusta iltaan kasvomaskia myös ulkona kulkiessaan. Huonon ilmanlaadun huomasi erityisesti matkustaessaan suurkaupungista pois. Saarilla olikin yllättäen helppo hengittää.
Julkisissa liikennevälineissä oli aluksi maskipakko, joka kuitenkin poistui syksyn aikana. Maskin käyttöä kuitenkin suositeltiin ja paikallisilta sai pitkiä katseita, jos junaan meni ilman kasvomaskia. Myös yliopistolla iso osa opettajista ja opiskelijoista käytti maskeja koko päivän ajan. Itse koin välillä mahdottomaksi kulkea maski päässä 30 asteen helteessä, mutta siihen tottui. Bangkokissa ei kävelty paljoa, vaan paikasta toiseen liikuttiin lavatakseilla, BTS-junalla, skootteritakseilla ja perinteisillä takseilla. Hyviä taksisovelluksia olivat Grab ja Bolt, joista sai tilattua kyydin helposti ja halvalla. Lisäksi mittaritaksit olivat välillä käteviä, mutta niitä käyttäessä piti varmistaa, että mittari laitettiin päälle.
Vaihdon aikana matkustelin mahdollisimman paljon, ja pääsinkin Thaimaan lisäksi käymään myös Filippiineillä, Vietnamissa, Indonesiassa ja Singaporessa. Maiden välillä oli huimasti eroja, ja omia suosikkejani olivat ehdottomasti Filippiinit ja Thaimaa. Ehdin Thaimaassakin matkustella ympäriinsä, mutta suosikkejani olivat Pohjois-Thaimaan kaupungit Chiang Rai ja Pai, Siaminlahdella sijaitseva Koh Phanganin saari sekä Khao Sokin sademetsä keskellä Thaimaata. Matkustelu Thaimaassa on tehty todella helpoksi, matkakohteiden välillä kulkee busseja, junia, lauttoja ja nopeimpana keinona tietenkin maan sisäisiä lentoja. Päiväretket maksoivat 15 euron luokkaa, ja saarilla sai vuokrattua skoottereita noin 5 euron päivähintaan. Bensakin oli naurettavan halpaa, ja sitä myytiin lasipulloista skootteriin tankattavaksi.
Vaihto-opiskelu opetti paljon elämisestä täysin erilaisessa yhteiskunnassa ja kulttuurissa. Thaimaassa asiat hoidetaan hyvin perinteisin tavoin, toimivia sähköisiä järjestelmiä ei yliopistolla oikeastaan ollut vaan kaikki hoidettiin papereilla ja allekirjoituksilla, skannaillen ja tulostellen. Tenttitilaisuuksissa ei oltu todellakaan yhtä järjestelmällisiä kuin Suomessa, paikalliset opiskelijat saattoivat jopa keskustella kesken tentin. Luennot aloitettiin vasta, kun kaikki opiskelijat olivat luokassa, ja thaimaalaiset opiskelijat saattoivat välillä olla tunteja myöhässä. Aikataulut venyivät ja välillä oli vaikeaa pysyä kärryillä, jos opettaja antoikin yhtäkkiä ohjeet vain thaiksi.
Olin Bangkokissa pahimman sadekauden aikaan. Tulvia oli viikoittain, ja yhdellä viikolla meiltä peruttiin luennotkin tulvan takia. Kampusalueella oli pahimmilla alueilla isojen tulvien aikaan yli puoli metriä vettä. Tulvat nostivat kaduille myös rottia ja torakoita. Asunnossamme oli ensimmäisillä viikoilla pienoinen torakkaongelma, mutta niistä päästiin eroon tuholaistorjujan avulla. Rankkasateiden aikaan koko kaupungin liikenne pysähtyy, taksia on mahdoton saada ja parasta oli vain jäädä kotiin pahimman kelin iskiessä. Meidän kadullamme tulvi myös pari kertaa. Tulvapäivinä parhaat kengät olivat varvastossut, ja shortsit jalkaan. Näin säästyi vilustumiselta, jos vedessä kävelyn jälkeen piti mennä ilmastoituun luokkatilaan luennolle.
Itselleni tuli järkytyksenä Thaimaan jätehuollon tilanne. Kierrätysjärjestelmää ei oikeastaan ole. Jäte jaetaan kuivaan ja märkään jätteeseen sekä vaaralliseen jätteeseen. Kaikki pakataan moninkertaiseen muoviin, pahimmillaan juomat pakattiin muovimukiin kannen, pillin ja muovisen kantokahvan kera. Kadulta ostettavat hedelmät pakattiin yleensä kahteen päällekkäiseen muovipussiin. Kadunvarsilla, puistoissa ja rannoilla oli harvoin roskiksia, joten roskia joutui kantamaan mukanaan. Tilanne on mielestäni huolestuttava, mutta ainakin turistialueilla asiaan oli alettu kiinnittää huomiota. Usein kuitenkin kuvankauniiden, siistittyjen rantojen ulkopuolelta löytyikin kasa roskaa.
Thaimaalainen kulttuuri oli äärimmäisen vieraanvaraista, hymyileväistä ja kaikkeen suhtauduttiin rennolla otteella. Thaimaata ei turhaan kutsuta hymyjen maaksi. Sadekauden jälkeen aurinkoinen keli oli täydellistä. Lämpötila laski tukalasta sopivan kuumaksi. Vaikka Bangkokin 8 miljoonan asukkaan suurkaupunki vaikuttaa kiireiseltä ja elämä siellä hektiseltä, se oli kaikkea muuta. Totuimme päiviin, jolloin 10 kilometrin taksimatka saattoi kestää kaksikin tuntia. Mihinkään ei oikeasti ollut kiire. Thaimaalaiset ovat rauhaarakastavia ja muita kunnioittavia. Bangkokissa oli aina turvallinen olo, myös yöllä yksin kävellessä. Samaa ei voi sanoa Suomesta tai Euroopan suurkaupungeista. Ainoa pelottava asia oli liikenne, mutta senkin hulluuteen tottui, tärkeintä oli pysyä valppaana tietä ylittäessään ja käyttää kypärää skootterin kyydissä.
Harrastin Muay Thai -nyrkkeilyä, jossa tärkeää on mielen ja kehon välinen harmonia. Harjoituksissa ei pystynyt keskittymään yhtään mihinkään muuhun, ja koska treenit olivat äärimmäisen rankkoja, toivat ne hyvää vastapainoa rentoon elämään. Jatkoin nyrkkeilyä myös Suomessa, mutta toki se on täällä vähän erilaista. Ainakaan treenit eivät ole yhtä hikisiä, paitsi ehkä kesällä. Haluaisin tuoda palan thaimaalaista elämänasennetta myös omaan arkeeni Suomessa. Aina ei ole pakko viedä itseään äärirajoille koko ajan, vaan elämässä täytyy olla varaa hetki hengähtää ja ottaa irti.
