Yleiskuvaus kohteesta
Opiskelen Helsingin yliopistossa geologiaa kuudetta vuotta. Lähdin Erasmus vaihtoon, koska halusin avartaa mieltäni Euroopalle. Italian valitsin sen takia, että olin matkustellut siellä monesti ja se tuntu helpoimmalta paikalta lähestyä. Camerinon yliopistosta löytyi englanninkielinen linja ja päätin tarttua siihen. Camerino sijaitsee Apenniineilla keskellä Italiaa, Roomasta noin 200 km pohjoiseen. Camerino on noin runsaan 7 000 ihmisen asuttama pieni keskiajalla rakennettu maaseutukaupunki. Kaupunkia ympäröivät vuoret ja luonnonmaisema olivat geologin unelma. Yliopiston rakennuksia oli ripoteltu pitkin Camerinoa, geologianlaitos sijaitsi hieman keskustan ulkopuolella.
Helpoin saapuminen Camerinoon tapahtui Roomasta käsin. Matkustaminen tapahtui monella eri junalla ja bussilla. Camerinossa ei ole juna-asemaa, lähin juna-asema on noin 5 minuutin bussiyhteyden päässä Castelraimondossa. Kerran päivässä Camerinon ja Rooman välillä on kuitenkin yksi suora bussiyhteys. Lähin lentokenttä sijaitsee Anconassa, noin tunnin kestävän bussimatkan päässä. Junat ja bussit olivat yllättävän täsmällisiä italialaiseen mentaliteettiin nähden. Vaikka etäisyydet eivät ole suuria niin matka-aikaan tuo lisää se, että matkustaminen tapahtuu vuoristoisessa maastossa. Camerinossa siirtyminen paikasta toiseen tapahtui lähinnä kävellen, kuitenkin muutama paikallisbussi ajoi Camerinon ympärillä.
Asuin yliopiston kampuksella opiskelija-asunnossa. Jaoin asunnon italialaisen opiskelijan kanssa. Minulla kävi erittäin hyvä tuuri, koska hän puhui sujuvasti englantia. Muuten italialaiset Camerinossa eivät juurikaan osanneet englantia. Viestinnässä minua auttoi se, että saavuin Camerinoon kuukautta ennen vaihtoni alkua intensiiviselle italiankielen – kurssille. Vaikka samaa kieltä ei puhunutkaan niin kaikki asioiminen kuitenkin hoitui, viimeistään sanakirjan ja käsillä viittomisen avulla. Paikalliset olivat ystävällisiä ja neuvoivat aina tarvittaessa. Camerinossa ei ollut paljoakaan muita vaihto-oppilaita, joten pääsin tutustumaan hyvin italialaiseen kulttuuriin.
Italiassa minua myös houkutti mahdollisuus nähdä erilaisia geologisia ympäristöjä kuin Suomessa. Matkustelin Rooman ja Napolin seudulla sekä itäisellä rannikolla. Tein myös vaellusretkiä koulutoverieni ja professorini kanssa läheisille vuorille sekä Monti Sibillinin kansallispuistoon. Camerinon geologinen ympäristö koostuu muinaisen merenpohjan sedimenttikivistä. Osallistuin vaihtoni loppuvaiheessa viikon kestävälle kenttäkurssille, joka järjestettiin Lago di Fiastran ympäristössä.
Camerinossa ei ollut kuin yksi kreikkalainen ravintola ja ainoana pikaruokalana oli kebab ravintola. Muutenkin ravintoloiden lukumäärän pystyi laskemaan kahden käden sormin. Kaupoista oli miltei mahdotonta löytää ulkomaisia raaka-aineksia. Italialainen ruokakulttuuri tuli minulle siis todella tutuksi.
Opiskelu
Environmenal resources and risks -maisterilinjalla oli lisäkseni yksi Erasmus opiskelija Tšekeistä, sekä opiskelijoita Pakistanista, Kiinasta ja Ghanasta, jotka olivat tulleet opiskelemaan koko maisterilinjan Camerinoon. Professorit olivat todella auttavaisia ja halusivat varmistaa, että jokainen varmasti ymmärsi asian. Lisäksi välillä sain opetusta tšekkiläiseltä väitöskirjatyöntekijältä. Eräs professori otti meitä jopa vapaa-ajallaan mukaan luontoon vaeltamaan ja kertoi ympärillä olevasta geologiasta mielellään.
Valitsemani kurssit eivät toteutuneetkaan ja ensimmäisten viikkojen aikana lukujärjestykseni muuttui moneen kertaan. Tosin sain huomata sen, että lukujärjestyksellä ei Italiassa tee mitään, koska suunnitelmat ovat jatkuvassa muutoksessa. Toisaalta tämä oli hyvä joustavuuden suhteen, mutta huono ajan hukkaamisen takia. Eikä mitään oikein pystynyt suunnittelemaan kovin pitkälle tulevaisuuteen. Monesti opiskelijat joutuivat odottamaan professoria luennolle tunninkin verran. Minua hieman harmitti se, että olin tullut opiskelemaan Camerinoon hydrogeologiaa, mutta kursseja ei järjestettykään. Suoritin lopulta neljä kurssia: Disaster management (6 op), Field Geology (10 op), Petroleum geology (6 op) ja Clastic facies models (4 op). Sain myös huomata, että vaikka maisterilinjan piti olla kokonaan englanninkielinen, niin osa opinnoista oli silti italiaksi. Disaster managementin professori ei puhunut juurikaan englantia, joten yliopisto hankki apuopettajan meille englantia puhuville. Apuopettaja piti omat luennot meille ja täten saimme mekin suoritettua kurssin.
Tenttien suorittaminen oli erilaista kuin Suomessa. Professori otti jokaisen oppilaan vuorollaan tentittäväksi luokan eteen ja arvosanan sai tietää heti ja julkisesti. Professori suullisesti kyseli kurssin aihepiirin asioista ja pyysi välillä selventämään vastausta piirroksin. Suulliset tentit tuntuivat hankalilta, koska siinä ajatuksen ja vastauksen joutui muodostamaan heti kysymyksen kuullessaan. Suomessa kirjallisissa tenteissä on aikaa piirtää maindmap ja koota ajatuksensa selkeäksi vastaukseksi. Italiassa tähän ei ollut aikaa. Toisaalta italialainen tapa on siinä mielessä hyvä, että se todella mittaa sitä, onko oppilas sisäistänyt opetuksen sisällön kunnolla.
Yhteenveto
Aikani Italian maaseudulla vuorten keskellä oli kuin jostain elokuvasta. Romantiikkaa siihen vielä toivat kaupungin keskiaikaiset rakennukset. Monesti mietinkin, että aivan kuin olisin palannut ajassa taaksepäin. Elämä oli paljon hitaampaa, mihinkään ei ollut kiire. Suurkaupungin stressi pyyhkiytyi pois minusta ja opin itsestäni paljon. Yksin vieraassa maassa vieraan kielen keskellä oleminen kasvatti minua kohtaamaan haasteita jatkossa rohkeimmin mielin. Opin, että vaikka asiat eivät aina menekään niin kuin on ajatellut, niin silti ne kaikki aina hoituvat, tavalla tai toisella.
Helsingissä 03.08.2015, Kaisa Martikainen
