Paavo Vallas - 2016: University of Limerick, Irlanti

Matkakertomuksen tiedot

Opiskelija
Paavo Vallas
Koulu
Aalto-yliopisto
Matkakohde
University of Limerick, Irlanti
Aika
04.09.2015 - 19.12.2015
Vaihto-ohjelma
Erasmus


Yleiskuvaus

Olin vaihdossa Irlannissa, University of Limerickissä syyslukukauden 2015. Kaikki tietävät, että Irlannissa vallitsee meri-ilmasto, mikä tarkoittaa useita sateita ja varsinkin marras- joulukuussa melkoisia tuulia. Otin vaihtoon mukaan yhden sateenvarjon, joka hajosi jo toisella käyttökerralla kovan tuulen käännettyä sen ympäri. Kokonaisuudessaan sää oli siedettävä: alkusyksy oli kuin paluu lapsuuskesiin, jolloin juoksentelin nurmikolla piha-sadettajan heittäen hellästi vettä päälleni. Alkusyksyllä säännölliset sateet pitävätkin luonnon rentouttavan, kauniin vihreänä. Loppusyksyn kovat tuulet ja yllättävät sateet sen sijaan eivät olleet niin miellyttäviä etenkin kun luonto alkaa samoihin aikoihin hiljalleen kuihtua. 

Kulttuurillisesti Irlanti on varsin lähellä Suomea. Asiat toimivat sovitusti, luennot alkavat ajallaan ja kaupasta saa syötäväkseen jauhelihaa ja perunaa. Ihmiset olivat keskimäärin ulospäin suuntautuneempia kuin Suomessa. Miellyttäviä eroja olivat myös sukupuolijakauma (lonkalta heittäisin 65% naisia ja 35% miehiä) sekä suhtautuminen tekniikan alan opintoihin. Täällä teekkaristatuksella sai osakseen ihailua ja arvostusta: ”sun täytyy olla tosi fiksu”.  Näin sen pitäisi Suomessakin olla, teekkarius kunniaan! Pääsyy näihin eroihin lienee se, että University of Limerickissä humanistit ovat selkeässä enemmistössä ja teekkarit vähemmistössä.

Kaupunkina Limerick ei ihmeemmin säväyttänyt. Yliopistoalue oli hieman kuin Otaniemi; kaikki tarpeellinen löytyi sieltä eikä kaupunkiin ollut tarvetta lähteä. Kävin Limerick-cityssä vain muutaman kerran. Käyntieni perusteella pidän kaupunkia varsin viihtyisänä. Irlantilainen, kotoisa pubikulttuuri teki minuun vaikutuksen Limerickissä, vaikka parhaat pubikokemukset sainkin Dublinin retkiltäni. 

Huonoa yliopistoalueella olivat lähinnä ruokakaupat. Asuin Thomond Villagessa, kampusalueella, mutta verrattain kaukana kampuksen sydämestä. Lähin ruokakauppani oli Dromroe Villagessa, 200 metrin päästä asunnostani. Siellä oli R-kioskin kokoinen Spar, jossa hinnat hipoivat taivasta. Hainkin lähes kaikki ruokaostokseni kävellen Aldista lähes kolmen kilometrin päästä. Yliopisto järjesti Aldiin ilmaisen bussikuljetuksen joka maanantai, mutta en käyttänyt sitä juurikaan, sillä koin kävelyn ruokakauppaan rentouttavaksi suomalaista musiikkia iPodistani kuunnellen. 

Hain Irlantiin, koska halusin pysyä Länsi-Euroopassa ja puhua englantia. Halusin mahdollisuuden tutustua paikallisväestöön heidän äidinkielellään, jotta saisin kontakteja myös heistä enkä vain muista ulkomaalaisista opiskelijoista. Nämä tavoitteet täyttyivät hyvin.

Järjestelyt vaihtoa varten

Hakuprosessi vaihtoon oli tehty Aallossa selkeäksi. Neuvona hakijoille voin sanoa, että ei kannata käyttää paljoa aikaa kurssien suunnittelemiseen kotimaassa, sillä varsinaiset luentoaikataulut selviävät vasta Limerickissä, jolloin muutoksia joutuu tekemään. Itse en käynyt lopulta yhtään alkuperäiseen learning agreementiin valitsemaani kurssia. 

Sain vaihtoa varten Erasmus-apurahan sekä apurahan Maa- ja vesitekniikan tuki ry:ltä. Lisäksi Kela myöntää ulkomaille korotettua tukea. Koska pysyin EU-alueella, en tarvinnut erityisiä lupia tai viisumeja. Minulla oli matkan ajan voimassa oleva matkavakuutus, mutta sille ei onneksi tullut käyttöä.

Käytännön asiat

Asuminen on Limerickissä kallista ja yksiöstä on turha haaveilla. En tunne yhtään ihmistä, joka olisi asunut yksiössä ja opiskellut University of Limerickissä. Itse asuin yliopiston kautta saamassani soluasunnossa, kuuden hengen solussa Thomond Villagessa. Asunto oli siisti ja huoltopalvelut toimivat moitteettomasti. Muutamat, pienet ilmoittamani viat korjattiin parin päivän sisällä ilmoituksestani.

Irlannissa soluasujia ei jaotella sukupuolen mukaan; itselläni kämppiksinä oli kolme mukavaa irlantilaista miestä ja kaksi yltiösosiaalista jenkkinaista. Suosittelen toivomaan kämppiksiksi paikallisia, sillä he pystyvät auttamaan pääsemään alkuun (Missä käydä kaupassa? Missä pestä pyykit? Missä on parhaat bileet?) paremmin kuin yliopiston tarjoamat neuvontapalvelut.

Huonoin puoli asunnossani oli, että kuukausivuokrani oli lähellä 600 euroa. Yksityisiltä asuntoja saisi halvemmalla, mutta niitäkään asuntoja ei riitä kaikille. Suosittelen varaamaan asunnon heti kun tieto hyväksymisestä vaihtoon tulee. Limerickiin saapuu joka vuosi vaihto-opiskelijoita ilman tietoa majoituksesta; siihen tilanteeseen ei kannata joutua.

Olen tyytyväinen yliopiston yleisiin palveluihin. Kaikki toimi kuten pitikin. Yliopisto tarjosi myös terveydenhuoltopalveluja. Onnekseni voin sanoa, etten joutunut tutustumaan niihin tarkemmin

Hintataso Limerickissä oli hieman matalampi kuin Suomessa. Spar-kaupassa ruoka oli kalliimpaa kuin Suomessa, Aldissa ruoka oli hieman halvempaa. Rasvatonta maitoa oli yleensä saatavilla, muttei aina. Lisäksi sen ostaminen oli tehty nuorille miehille epämiellyttäväksi, sillä rasvatonta maitoa markkinoitiin selkeästi laihduttaville naisille. Maitotölkki oli väriltään pinkki ja sen kylkeä koristivat vyötärömitta sekä tietoisku maidon positiivisista vaikutuksista mm. ”äitiyskudoksen kasvuun ” (helps the growth of maternal tissue). Litra maitoa maksoi noin euron. Yliopistoalueen baarissa The Stablessissa pint (0,568l) Guinnessia maksoi 4,3€. 

Vapaa-aika

University of Limerickin parhaita puolia olivat lukuisat klubit ja yhteisöt (clubs and societys). Limerickissä ihmisiä ei jaoteltu kiltoihin opiskelualan mukaan kuten Otaniemessä, vaan kaikki saivat lukukauden alussa liittyä haluamiinsa klubeihin ja yhteisöihin, jotka edustivat jotain harrastusta tai mielenkiinnon kohdetta. The international society on kaikille ulkomaisille opiskelijoille ensimmäinen, äärimmäisen hyvä valinta. He järjestivät ohjelmaa läpi lukukauden joka perjantaisista bileistä lukuisiin viikonloppuretkiin ympäri Irlantia. Itse liityin myös ultimate frisbee-, sulkapallo-, ja moottoriurheilukerhoon. 

Ultimate frisbee oli mukava yhteisö ja he ottivat uudet jäsenet hyvin vastaan. Jättäydyn kuitenkin toiminnasta muutaman viikon jälkeen, sillä urheilu vetisellä ja mutaisella ruohokentällä ei loppujen lopuksi ollut miellyttävää. Limerickissä sateet olivat niin yleisiä, että kenttä oli käytännössä aina mutainen ja vetinen.

Sulkapallo olisi voinut ollut mukavaa, mutta yhteisö oli auttamattoman ylibuukattu. Treeneihin sisältyi tämän vuoksi n. 45min odottelua kentän laidalla ja 15min pelaamista. Tilanne parani onneksi loppuvuodesta, kun yksilö toisensa jälkeen kyllästyi tähän odottelu/liikunta -suhteeseen.

Minulle paras valitsemistani yhteisöistä oli moottoriurheiluyhteisö. Limerickissä, kävelymatkan päästä yliopistosta on upea sisäkartingrata, jonne pääsi ajamaan kilpaa moottoriurheiluyhteisön kanssa opiskelijahintaan kerran kolmessa viikossa. Huikea rata, huikeat kilpailut ja helposti lähestyttävä yhteisö! Suosittelen.

En kierrellyt Irlantia erityisen paljoa vaihtoni aikana. Erityisen mukava tapahtuma Limerickissä oli ylioppilaskunnan järjestämä matka vinttikoirakisoihin uudelle vinttikoirastadionille. 

Muista Irlannin kaupungeista vierailin vain Dublinissa ja Galwayssa. Kävin Dublinissa kolmella eri viikonloppumatkalla ja nähtävää olisi ollut enemmänkin. Tykästyin todella kaupungin kotoisaan tunnelmaan, enkä pitäisi ihmeenä että eksyisin sinne lomailemaan joskus tulevaisuudessakin. Minulle parhaita nähtävyyksiä olivat Guinnessin panimo, Howthin kalastajakylä, Trinity College Dublinin kirjasto sekä Jamesonin viskitislaamo. Suosittelen ehdottomasti käymään Dublinissa vaihdon aikana.

Matkasin lukukauden päätteeksi Galwayhyn kämppisteni kanssa. Galway oli erittäin mukavan oloinen, pienempi kaupunki. Kävin siellä katsomassa elämäni ensimmäisen rugby-ottelun. Itse peli ei lajista ymmärtämättömälle ollut kovinkaan mieleenpainuva, mutta kokonaisuutena olen iloinen, että tutustuin tähänkin osaan irlantilaista kulttuuria. Katsojia ottelussa oli yli neljätuhatta, mikä nosti tunnelma korkealla. Irlanti on selvästikin rugbyhullu maa.

Galway itsessään oli kaunis kaupunki. Joulutori oli mukava, mutta matkan kruunasi tutun tuttujen organisoima Twelve pubs of Galway -tour. Suosittelen googlaamaan tuon kierroksen, jos koskaan päädytte Galwayhyn. 

Mitä opin?

Suoritin Irlannissa kandivaiheen sivuaineenani Production technology -kurssikokonaisuuden, johon kuului kurssi lean-metodologiaa ja -ajattelua, kurssi projektin hallintaa ja organisointia sekä kurssi kolmiulotteista hahmottamista ja insinööripiirtämistä. Lisäksi opiskelin kurssin ympäristön suojelusta. Vaatimustaso vaihteli suuresti kursseittain: Production technology -projektikurssi työllisti selkeästi eniten. Kaiken kaikkiaan työmäärä ja vaatimustaso olivat kuitenkin selkeästi alhaisempia kuin mihin olin Suomessa Aalto-yliopistossa tottunut. Sain käymistäni kursseista erittäin hyvät arvosanat varsin kohtuullisella työmäärällä.

En ollut koskaan aiemmin viettänyt ulkomailla näin pitkää aikaa. Muutto uuteen maahan, täysin uuteen ympäristöön oli itsessään kasvattava kokemus. Myös luottamukseni omaa englannin kielen taitoani kohtaan nousi, kun huomasin olevani englannin kielen taidossani selkeästi edellä esimerkiksi Etelä-Euroopasta tai Brasiliasta saapuneita opiskelijoita. Pystyn nyt selviämään tilanteesta kuin tilanteesta englanniksi ja erilaisten aksenttien ymmärtämiseni parani. Lähes kaikki irlantilaiset puhuivat mielestäni selkeää tai erittäin selkeää englantia. Kaikki luennoitsijat puhuivat hyvin ymmärrettävillä aksenteilla; ainoastaan jokin tietty erityissanasto aiheutti minulle ongelmia.

Kaiken kaikkiaan olen iloinen, että lähdin vaihtoon. Irlanti ei tarjoa suomalaisille merkittävää eksotiikkaa, mutta en sitä vaihdoltani hakenutkaan. Päällimmäisenä matkalta jäivät käteen entisestään kohentunut englannin taito sekä luottamus omaan kykyyn selviytyä yksin maailmalla. Suosittelen ehdottomasti vaihtoon lähtemistä kaikille sitä vähänkään harkinneille.