Taru Välikangas - 2015: Graz University of Technology, Itävalta

Matkakertomuksen tiedot

Opiskelija
Taru Välikangas
Koulu
Oulun yliopisto
Matkakohde
Graz University of Technology, Itävalta
Aika
04.09.2014 - 01.02.2015
Vaihto-ohjelma
Erasmus+

Mielestäni järjestelyt sujuivat sekä omassa yliopistossani että kohde yliopistossa melko vaivattomasti. Suomessa itse hakuvaiheessa osastomme koordinaattori avusti hyvin hakemuksien täyttämisessä. Kohdeyliopiston koordinaattori vastasi myös hyvin sähköposteihin ja antoi tietoa hakuvaatimuksista. Kielikeskukselta sain kielitodistuksen englannin kielestä. Sain epävirallisen vahvistuksen vaihdostani sähköpostiini huhtikuussa. Virallinen vahvistus saapui postissa heinäkuussa. Asuntohakemuksen laitoin heti epävirallisen vahvistuksen saatuani. Tämän huomasin olevan todella hyvä päätös, sillä lukukauden alussa asuntopula voi olla hetkellisesti melko suuri. ÖAD:lta asuntoa hakiessa, takuuvuokra (800€) pitää maksaa jo asuntoa hakiessa. Sain tiedon asunnon saamisesta noin viikon kuluttua hakemuksen tekemisestä. Maisterivaiheen kurssien kohdalla mainostettiin, että mikäli joku opiskelija pyytää, niin opetuskieli voidaan vaihtaa englanniksi. Tämä ei kuitenkaan toteutunut ollenkaan. Uuden kurssin kohdalla luennoilla käytettävä kieli oli aina varmistettava erikseen luennoitsijalta. Englannin kielisiä kursseja oli siis vaikea löytää. Onneksi kurssien valintakysymyksiin sai apua, kun vain kävi kysymässä. Kohdeyliopiston kansainvälisestä toimistosta sai neuvoa, keneltä kannattaisi kysyä apua kurssien suunnittelemisessa.

Asuin paikallisen vaihto-opiskelijoille suunnatun organisaation ÖAD:n asunnossa. Minun asuntoni oli Steyrergassella. Sijainti oli todella hyvä, keskustaan oli muutaman korttelin matka ja koulukin oli ihan vieressä. Grazin teknillinen yliopisto on jaettu kolmeen eri kampusalueeseen, noin 500m päähän toisistaan. Steyrergasse on Neue Technik alueen vieressä, mutta muillekaan kampuksille ei ollut pitkä matka. Asuin neljänhengen solussa, kolmen muun tytön kanssa. Jaoimme yhteisen keittiön, vessan sekä suihkun. Jokaisella oli oma huone, jossa jokaisella oli kirjoituspöytä, sänky, vaatekaappi sekä pieni nojatuoli. Keittiö oli pieni: neljälle ihmiselle oli pieni hella ja jääkaappi. Kuivakaappeja oli taas puolestaan runsaasti keittiössä. Yksi iso puute keittiössä oli uunin puuttuminen. Mikrokin oli selvästi ollut asunnossa jo pitkään pesemättä. Minun asuntoni oli sellainen että vuokraan kuului kaikki, kuten lakanat sekä astiat yms.

Mielestäni vuokra oli kallis 370€/kk, verrattuna muihin opiskelija-asuntoihin samalla alueella. Lisäksi joka kuukausi piti maksaa 18€ siivousmaksua. Siivoja tuli siis noin kerran viikossa siivoamaan asunnon. ÖAD:n työntekijöillä oli lupa tulla huoneisiin koska tahansa, etukäteen ilmoittamatta. Yövieraista piti maksaa 15€/yö (halvin hostelli Grazissa taisi olla 11€/yö). Lisäksi tämä siivousmaksu veloitettiin takuuvuokrasta suoraan alkuperäisen vuokrasopimuksen mukaan, ja se oli aina maksettava koko kuukaudesta. Minun alkuperäinen vuokrasopimukseni oli helmikuun puoleen väliin, sillä en vielä sopimusta tehdessäni tiennyt, mihin asti minulla tulee keväällä olemaan koulua. Kurssien ja viimeisten tenttien ajankohdan selvittyä kävin muuttamassa sopimusta niin, että sopimukseni päättyy tammikuun loppuun. Jouduin siis joka tapauksessa maksamaan helmikuun siivousmaksun, vaikka en siellä enää silloin asunutkaan. Steyrergassen asunnot olivat kohtuullisessa kunnossa, mutta elämisen merkkejä näkyi kpkaisessa asunnossa. Sijainnin puolesta asunto oli mielestäni täydellinen. En kuitenkaan voi suositella ÖAD:tä muille vaihto-oppilaille vaan suosittelen hakemaan muita asuntoja. Tämä voi toki olla hieman hankalampaa, mutta esimerkiksi sosiaalista mediaa on hyvä käyttää hyödyksi, sillä facebookissa vaihtareiden sivuilla välitettiin paljon asuntoja.

Teknillisellä yliopistolla Grazissa on yksi mensa Inffeldgassen kampuksella. Ruoka siellä maksoi noin 4,5€ riippuen ottaako kasvis- vai liharuokaa. Opiskelijakortilla sai muutaman kymmenensenttiä alennusta. Itse söin siellä silloin tällöin, sillä asuntomme keittiö oli aika pieni, enkä tykännyt valmistaa siellä ruokaa. Mensan ruoka oli mielestäni hyvä laatuista, mutta annokset olivat todella isoja ja ne annosteltiin valmiiksi. Lisäksi ruokaan kuului salaatti sekä pieni keitto. Paikallisilla opiskelijoilla oli yleensä mukana omat eväät tai kävivät kotona syömässä. Lisäksi varsinkin uuden ja vanhan kampuksen lähettyvillä oli paljon mukavia lounaspaikkoja joista sai noin 3-5€ hintaista lounasta. Pieniä ruokakauppoja oli myös mielestäni aika hyvin aina lähistöillä. Kauppojen valikoima oli mielestäni usein hyvä, ja niistä sai ostettua kaiken tarpeellisen.

Kurssit joita itse kävin, kestivät koko lukukauden ja lopuksi oli tentti. Näillä kursseilla en joutunut tekemään mitään seminaareja tai muita harjoitustöitä. Materiaalit eli luentokalvot löytyivät netistä, josta ne sai halutessaan itse tulostaa. Tulostus maksoi jonkin verran. Tulostimiin pystyi ostamaan kopiokortin, johon ladattiin rahaa tai vaihtoehtoisesti itse käytin Itävaltalaista pankkikorttiani, jossa täytyi olla quick-ominaisuus. Työmäärä yliopistossa oli mielestäni melko sama kuin Suomessa. Se oli huomattavaa, että kurssit olivat todella pieniä kokonaisuuksia ja yhdestä kurssista sai yleensä 2-3 opintopistettä. Itse pääsin myös tekemään projektikurssia nimeltä konstructionübung. Paikalliset suorittavat tämän kurssin kandintyön ja diplomityön välissä. Se on itsenäisesti tai pienessä ryhmässä tehtävä kurssi, joka kestää yleensä noin yhden lukukauden. Riippuen osastosta mihin sen haluaa tehdä, kurssin sisältö vaihtelee paljon. Itse tein kurssin ympäristö- ja kemiantekniikan laboratorioon. Suunnittelin Aspen plus ohjelmalla prosessikaavion erään tutkijaharjoittelijan tutkimukseen. Mikäli tämän kurssin haluaa suorittaa, on otettava yhteyttä osastoon, johon sen haluaisi tehdä ja ilmoittaa mitkä ovat omat toiveet kurssin suhteen.

Liikunta- sekä muita aktiviteettikursseja järjestettiin opiskelijoille kohtuulliseen hintaan. Kursseja oli todella monessa eri lajissa aina trampoliinihyppelystä lentopalloon. Kurssit maksoivat yleensä noin 25€ eli todella kohtuullista, sillä kurssit kestivät koko lukukauden. Nämä kurssit olivat myös oiva tilaisuus tutustua paikallisiin opiskelijoihin. Yliopiston kaikilla kampuksilla oli vapaassa käytössä tietokoneluokkia, mihin sai mennä opiskelemaan. Osa luokista oli käytössä jopa 24 tuntia eli ympäri vuorokauden.

Graz kaupunkina on mielestäni juuri sopivan kokoinen. Siellä asuu noin 250 000 asukasta ja muistaakseni noin 1/5 asukkaista on opiskelijoita. Ydinkeskusta on vanhaa kaupunkia, joka sisältää kävelyetäisyydellä paljon nähtävää ja kauppoja. Paikallinen ESN organisaatio järjestää jonkin verran illanviettoja, tapahtumia ja retkiä. Monet retket olivat kuitenkin todella suosittuja ja paikkoja piti mennä ajoissa jonottamaan. ESN mentor-ryhmä toiminnasta on helppo saada ensimmäiset kaverit joiden kanssa voi lähteä tutustumaan kaupunkiin. Myös ennen lukukautta olevalla saksankurssilla tapaa paljon uusia ihmisiä. Kursseilla, joita yliopistossa suoritin, ei ollut niin paljon vaihto-opiskelijoita. Kuitenkin tutustuin koulussa muutamaan paikalliseen, joiden kanssa kävin syömässä ja joilta sain tarvittaessa apua. Graz on suosittu kohde suomalaisten opiskelijoiden keskuudessa, joten tämä kannattaa ottaa huomioon, mikäli suomalaisiin ei halua törmätä. Itseäni tämä ei häirinnyt ja sainkin paljon uusia suomalaisia sekä muun maalaisia ystäviä vaihdon aikana. On mielestäni omasta aktiivisuudesta kiinni kuinka paljon haluaa tutustua uusiin ihmisiin vaihdon aikana ja millaisiin aktiviteetteihin haluaa ottaa osaa.

Grazin hintataso oli mielestäni melko samaa luokkaa kuin Suomessa. Grazissa ei kuitenkaan ole niin paljon turisteja, kuin esimerkiksi Wienissä tai Salzburgissa. Hintataso ei ollut ihan niin korkea kuin edellä mainituissa turistien suosimissa kaupungeissa. Ruokakaupassa ainoastaan lihatuotteet tuntuivat olevan todella kalliita ostettaviksi. Kuitenkin ravintolassa syönti oli mielestäni halvempaa kuin Suomessa.

Grazista oli helppo matkustella lähimpiin naapurimaihin junalla. Junalippuja sai joihinkin kohteisiin todella halvalla, ja esimerkiksi Sloveniaan sai sinne tarkoitettuja Slovenia-lippuja. Itävallan sisällä halpoja junalippuja sai kun osti ne tarpeeksi ajoissa. Myös ÖBB:lta, joka vastaa Suomen VR:tä, sai ostaa kortin, jolla muistaakseni kaikki alle 26-vuotiaat saivat junalipun yleensä noin puoleen hintaan. Vuokrasimme kerran auton ja ajelimme viikonlopun ympäri Itävaltaa neljän muun tytön kanssa, auton vuokraaminen oli mielestäni kohtuuhintaista.

Vaihtoon lähdettäessä matkavakuutus kannattaa kyllä huolehtia Suomesta. Eri yhtiöillä on todella erihintaisia tarjouksia ja niihin kannattaakin syventyä ja rohkeasti kilpailuttaa. Itselläni on Suomessa voimassa jatkuva matkavakuutus. Tämä on voimassa matkan kestäessään maksimissaan 3kk, joten tähän jouduin siis ottamaan muutaman lisäkuukauden. Myös vakuutusehtoihin kannattaa tutustua, sillä eri yhtiöillä on eri käytännöt asioiden korvaamisessa.

Mielestäni Grazin yliopisto ja kaupunki vaikuttivat yllättävän samanlaisilta kuin Oulu. Molemmat olivat pieniä kaupunkeja, joissa asuu paljon opiskelijoita. Molemmissa kaupungeissa myös suositaan pyöräilyä. Molemmat yliopistot ovat mielestäni joustavia sekä apua saa aina tarvittaessa henkilökunnalta. Esimerkiksi projektikurssin kohdalla molemmat yliopistot joustivat aikataulussa. Raportin kirjoittaminen kurssista jäi minulle tehtäväksi vaihdon jälkeen Suomessa, eikä tämä ollut ongelma kummallekaan koululle. Muodollisuuksia Itävallassa oli paljon enemmän kuin Suomessa. Erikoisuutena oli, että vaihto-opiskelijoiden piti käydä tekemässä rekisteröityminen Grazin kaupunkiin ja maakuntaan henkilökohtaisesti paikan päällä. Muutenkin kaikki rekisteröitymiset ja viralliset asiat hoidettiin usein henkilökohtaisesti paikan päällä eikä oikeastaan mitään voinut tehdä netin kautta. Ihmiset Itävallassa olivat mielestäni ystävällisiä ja auttavaisia. Itse en kohdannut mitään ongelmatilanteita vaihtoni aikana.