Noa Aro -2026: Politecnico di Milano, Italia

Opiskelen Oulun yliopistossa vesi- ja ympäristötekniikan ohjelmassa toista maisterivuotta. Hain
vaihto-opiskelemaan Italiaan Politecnico di Milanoon yhdeksi lukukaudeksi. Yliopisto valikoitui
kattavan vesitekniikan ohjelman vuoksi, jolloin kaikki käymäni kurssit menivät helposti osaksi
tutkintoani. Lisäksi kansainvälisessä ympäristössä toimiminen kiinnosti.
Prosessi vaihtoon hakemiseen Erasmus+ -ohjelmassa oli suoraviivainen, vaikkakin välillä tietoa
vaihtoyliopiston käytännöistä oli hankalahko löytää. Kuitenkin orientaatioviikon aikana sekä kurssien
alettua käytännöt selkenivät.
Meitä lähti Oulun yliopistosta Politecnico di Milanoon 4 ihmistä, joten oli luonnollista etsiä
kimppakämppää neljästään. Alun vaikeuksien jälkeen meille löytyikin yksityiseltä vuokranantajalta
loistava asunto parin kilometrin päästä yliopistokampuksestamme. Facebook-ryhmät olivat parhaita
kämppien bongaamiseen, mutta niissä pyöri myös paljon huijareita. Yliopiston asuntoloihin oli pitkät
jonot.
Vaihtokokemuksemme alkoi toisen Oulun yliopiston opiskelijan kanssa yhteisellä roadtripillä, sillä
ajoimme Oulusta Milanoon Baltian kautta. Euroopan halki ajaminen on ollut aina omalla bucketlistillä,
joten se oli hieno kokemus.
Elämä uudessa maassa ja uuteen kulttuuriin sopeutuminen sujuivat mallikkaasti, vaikkakin kaupungin
suuruuteen meni hieman aikaa tottua. Opetus oli enemmän luentojen kuuntelupainotteista kuin
Suomessa, mutta muuten opetuksen laatu sekä käytännöt olivat hyvinkin samankaltaiset. Koska olin
jo ensimmäisen maisterivuoden ajan opiskellut käytännössä kaikki kurssini kotiyliopistossa
englanniksi, en kokenut siinä haastetta. Kuitenkin, koska kaikki kommunikointikin täytyi hoitaa
englanniksi, kehittyi englantiin tietynlaista itsevarmuutta opintojen ohella.
Kävin kursseja vesiresurssien hallintaan sekä ympäristövaikutusten arviointiin liittyen. Pääasiassa
asioita käsiteltiin keskieurooppalaisesta näkökulmasta, joten kurssit antoivat todella paljon uusia
näkökulmia jatkoon. Kampuksella ei ollut samanlaista ruokalaa kuin Suomessa on tottunut, vaan
opiskelijat suuntasivat lounastauolla kampuksen lähistöllä oleville street food -kojuille.
Opetus ajoittui syyskuun alusta joulun tienoille, jonka jälkeen alkoi ”lukuloma” Lukuloman jälkeen
tenttikausi alkoi tammikuun puolessa välissä ja kesti helmikuun loppupuolelle. Tenttikausi oli
järjestetty kahdessa ”aallossa”, ja lähes jokaisessa kurssissa sai itse päättää tenttiikö sen tammi- vai
helmikuussa. Itse sain peliteltyä kaikki omat suoritukseni tammikuun puolelle, jolloin olisin voinut
käyttää helmikuun tenttipäiviä hyväksi mahdollisten uusintatenttien suorittamiseen. Tälle ei onneksi
kuitenkaan tullut tarvetta, vaikkakin kurssiarvosanoja täytyi jännittää pitkästi helmikuun puolelle.
Kaupunkina Milanossa hienoa oli se, että kaikille löytyy lähistöltä jotakin, kulttuurista aina extreme
urheiluun asti. Hintataso on kuitenkin Italian mittakaavalla korkea, ruokakauppaan menee suunnilleen
saman verran kuin Suomessakin. Ravintoloissa syöminen on kuitenkin hieman halvempaa. Julkisen
liikenteen kuukausilippu maksoi 22 euroa, ja metrot, bussit sekä raitiovaunut toimivat todella hyvin.
Lisäksi junaliikenne oli myös toimiva, joten muihin kaupunkeihinkin pääsi matkustamaan
huolettomasti ja edullisesti. Vapaa-ajalla kävin myös paljon ulkoilemassa ja harrastamassa Pohjois
Italian vuoristossa.
Paluumatka alkoi kurssinumeroiden varmistumisen sekä autoon starttimoottorin vaihtamisen jälkeen
helmikuun lopulla. Tällä kertaa ajoimme Pohjois-Saksaan, josta lauttamme lähti kohti Suomea.
Kaiken kaikkiaan vaihto-opiskelu oli mahtava kokemus niin opetuksen kuin vapaa-ajan
mahdollisuuksien vuoksi. Se kasvatti itsevarmuutta kansainvälisessä ympäristössä toimimiseen sekä
antoi paljon eväitä tulevaisuutta ja työelämää ajatellen. Erityiskiitos MVTT:lle vaihto-opintojeni
mahdollistamisesta!