Vietin valtaosan kuluneesta vuodesta Alppien pohjoispuolella Münchenin Teknillisessä Yliopistossa (jatkossa TUM). Saksassa lukukaudet jakautuvat talvi- ja kesälukukauteen, joista suoritin jälkimmäisen vaihto-opiskelijana Erasmus ohjelmassa. Lukukauteni polkaistiin virallisesti käyntiin huhtikuun ensimmäinen päivä, mutta kurssit käynnistyivät vasta toisella viikolla. Tämä jätti runsaasti aikaa tutustua kaupunkiin ja paikalliseen kulttuuriin ennen opintojen alkua, eritoten koska olin ajoittanut lähtöni maaliskuun puolenvälin paikkeille. Tämän lisäksi olin hakenut kahden viikon mittaiseen orientaatio-ohjelmaan, johon tulin valituksi. Ohjelma kulki nimellä Party Animals ja siihen kuului 200 vaihto-opiskelijaa ympäri maailmaa. Osallistujista muodostettiin kahdeksan ryhmää, jotka leikkimielisesti kilpailivat keskenään erilaisten aktiviteettien parissa: kuuluin punaisiin sarvikuonoihin. Vaikka voitto jäi haaveeksi, tein vaihtoni läheisimmät ystävät intensiivisten ensimmäisten viikkojen aikana.
Lennokkaan startin jälkeen oli suunnattava katseet opintoihin. Kurssitarjotin arkkitehtuurin laitoksella oli kattava, joista vaihto-opiskelijana pystyin valitsemaan kursseja kaikista pääaineiden oppihaaroista. Nimellisesti kursseja, joista valita maisterivaiheen opiskelijana oli arviolta 40–50 kurssin edestä. Niille valituksi tuleminen oli kysymys erikseen. Sen lisäksi, että valtaosan kursseista ensisijainen opetuskieli oli saksa, jonka taitotasoni ei riitä opiskeluun, oli jokaiselle kurssille haettava paikkaa kahdessa osassa: ensimmäinen hakuvaihe perustui prioriteetti systeemiin kaikkien hakijoiden kesken ja toisessa osassa oli oltava läsnä ensimmäisellä opetuskerralla ja perustella valituksi tuleminen vastuuopettajalle, mikäli osallistujamäärät näyttivät ylittyvän muuten.
Minkään yliopiston [kurssihaku] menetelmä ei ole täydellinen, mutta TUMin systeemi jätti toivomisen varaa. Menetelmä mahdollisti sen, että voit vielä mahtua mukaan kurssille, jos sen kaikki ensisijaisesti valituksi tulleet hakijat eivät sittenkään valitse kurssia, toisin sanoen eivät ilmesty ensimmäiselle kurssi kerralle. Vaikka et olisi verkossa toteutetun nokkimisjärjestyksen mukaan mahtunut kurssin osallistujamäärään, voit vielä yrittää puhua itsesi mukaan. Tämä osoittautui hyödylliseksi useamman kurssin kohdalla, toisaalta menettelyn seurausta oli suuri epätietoisuus ja painostava stressi ensimmäisten viikkojen aikana. Paikoin oli tehtävä nopeita vaihtoehtoisia suunnitelmia ja soveltaa lennosta. Olin tehnyt suunnitelmat ensisijaisista kursseista mutta myös miettiä ennalta B ja jopa C vaihtoehtoja. Koska suunnittelemat kurssini menivät alkuun useampaan kertaan uusiksi, jouduin jättäytymään esimerkiksi kielikurssilta pois. Jälkikäteen tarkasteltuna tämä oli odotettua isompi menetys koska en oppinut kieltä toivomalla tavalla. Kuitenkin aikaa jäi enemmän muihin aktiviteetteihin ja pyrin käyttämään kieltä aina kun mahdollista arkisissa kanssakäymisissä.
Lukukausi päättyy virallisesti syyskuun viimeisenä päivänä. Kaksi viimeistä kuukautta on varattu tenttaamiseen ja onkin mahdollista, että joudut odottamaan lukukauden viimeisille viikoille tentti aikaa. Tämä oli erityisen haastavaa kauempaa saapuville vaihto-oppilaille, koska tenttipäivät ilmoitetaan usein vasta kurssin jälkipuoliskolla, joka tekee paluupäivän suunnittelusta vaikeaa. Kuitenkaan itselleni tämä ei tuottanut ongelmia, vaikka kesäloma jäi tällä kertaa väliin lukuvuoden vaihtuessa seuraavaan läpsystä.
Suoritin yhteensä neljä kurssia, joista yksi oli studio, kaksi luentokurssia ja yksi kenttäkurssi. Yhteensä suoritin ohjelman vaaditut 24 opintopistettä, joka mahdollisti inhimillisen työmäärän suhteutettuna muihin vapaa-ajan tekemisiin. Seuraavaksi käyn yksi kerrallaan kurssien sisällöt läpi, aloittaen kaikista työläimmästä eli studiosta.
Ainut kursseista, jota en joutunut vaihtamaan lennosta oli 15 nopan maisema-arkkitehtuurin pääaineopintojen Teollisuusmaisemat -oppihaaran tarjoama maisterivaiheen studiokurssi Landschaftsarchitektur und Transformation (maisema-arkkitehtuuri ja muutos), joka keskittyi Kreikan eteläosan Attikan maakunnassa sijaitsevan teollisuuskaupungin Elefsinan entisen viinitehtaan sekä sitä ympäröivän alueen uudelleen käyttöönottoon ja sen tuomiin haasteisiin sekä mahdollisuuksiin laajamittaisessa tarkastelussa. Kohdealue sijaitsee noin 20 km Ateenasta luoteeseen, Elefsínanlahden pohjoispäätyyn. Alueella on ollut antiikin ajalta aina tähän päivään asti merkittävä asema sekä kulttuurisen että teollisen asemansa takia. 1900-luvun aikana toteutetut teolliset toimet ovat kuitenkin jättäneet näkyvän jälkensä Elefsinan ympäristöön niin hylättyjen teollisuuskeskittymien että pilaantuneen ympäristön, erityisesti saastuneiden vesistöjen muodossa.
Ydintehtävä kurssilla oli tunnistaa kohteen ja sen laajemman ympäristön tärkeimmät yhteydet ja epäkohdat sekä päättää uuden maiseman luonne ja sen muutos. Projektissa työskenneltiin alueella jo tapahtuvien ilmasto- ja ekologisten prosessien kanssa zoomaten paikalliseen todellisuuteen: alueen nykyisten suunnitelmien kriittinen analyysi ja ymmärrys toimiessa avaimena kaupungin tarpeiden parempaan ymmärrykseen.
Heti vaihtoni alkuun huhtikuun puolenvälin jälkipuoliskolla vierailimme kohdealueella koko kurssin kesken. Matkalle osallistui 16 opiskelijaa sekä kaksi akateemista ohjaajaa. Neljän yön mittaisen excursion aikana vierailimme kohdealueella ja sen lähiympäristössä Elefsínanlahdella, jonka lisäksi teimme päiväretken Ateenaan. Kuulimme paikallisia asukkaita, asiantuntijoita sekä opiskelijoita matkan aikana kattavasti hyvin vaihtelevissa olosuhteissa saadaksemme mahdollisimman laajan kokonaiskuvan aikaan. Excursio oli tehokas ja toimivaksi osoittautunut tapa tutustua kohteeseen ja ymmärtää sitä ympäröiviä nyansseja paremmin. Myös kollegojen verkostoitumisen mielessä matka oli arvokas yhteinen kokemus. Toisin kuin Aallossa, opintomatka oli käytännössä täysin omakustanteinen.
Projekti suoritettiin parityönä ja se esiteltiin lopputilaisuuden, ns. kritiikin yhteydessä niin akateemisille ohjaajille, muille kurssilaisille, että kohteen kunnan edustajille sekä muille vapaaehtoisille osallistujille. Loppukritiikin jälkeen tuli vielä laatia kattava raportti kurssin eri vaiheista ja avata vielä yksityiskohtaisemmin kirjallisesti kurssityön keskeiset havainnot ja ajatukset. Raportti oli lähes 50 sivuinen ja piti osaltaan huolen, että työtunnit vastasivat kurssisuorituksen vaatimuksia.
Kokonaisuus oli työläs mutta opettavainen. Yksi merkittävä syy kurssille hakeutumisessa oli, ettei vastaavaa kotiyliopistossa ole tarjolla ja aihe on alati relevantti myös Suomessa. Jälkikäteen tarkasteltuna tunnistan oppineeni projektin yhteydessä monia taitoja ja tapoja tarkastella ympäristöä, joista tulen hyötymään myöhemmin niin opintojen, että työelämän saralla.
Toinen luentokursseista oli nimeltä Lecture Series: Cultural Heritage, History and Criticism. Kurssi oli arkkitehtuurin maisterivaiheen pääaineen valinnainen, jonka kautta tapasin niin paikallisia opiskelijoita, että muita arkkitehtuurin pääaineen vaihtareita. Sisällöltä kurssi rakentui viikoittaisista luennoista, joiden aiheet vaihtuivat joka kertaa varten katto teemojen kuitenkin käsiteltäessä samoja suuntaviivoja arkkitehtuurin alan laajasta kirjosta. Kurssin alkupuoli sijoittui ammattikentän vaihtoehtoisiin suuntautumisiin, kuten näyttelytila-arkkitehtuuriin, kriittiseen kirjoittamiseen sekä kirjallisiin julkaisuihin liittyviin tehtäviin. Toinen puoli kurssia keskittyi tohtorikoulutettujen ja eri kollektiivien/työryhmien esitysten kautta enemmän alan tutkivaan puoleen. Pidin luentoja korkeassa arvossa sillä näistä aihealueista en ollut aikaisemmin päässyt kovinkaan paljoa kuulemaan, mutta joiden merkitys alan kehitykselle on massiivisen tärkeä. Opin kurssin aikana paljon uutta mutta erityisesti jälkipuoliskon luennot eivät aina saavuttaneet suurinta mielenkiintoa aiheiden korkealentoisuuden tai toistuvuuden takia.
Public Space in Theory and in Practice, niin ikään 3 opintopisteen luentokurssi käsitteli kaupunkisuunnittelun historiaa ja etiikkaa. Kaikki kurssit olivat Regine Kellerin pitämiä enkä olisi mistään hinnasta halunnut jättää luentoja välistä hänen ollessa ilmiömäisen vakuuttava luennoitsija kiinnostavan aihepiirin tiimoilta. Oivaltavien esimerkkien ja ajallisesti eri aikoina tapahtuneiden ilmiöiden yhteyksien kautta rakennetut argumentit kaupunkitilan oikeudenmukaisuudesta ja edelleen käytössä olevien toimintatapojen kyseenalaistamisesta rakensivat jo olemassa olevan tietopohjan päälle luontevasti parempaa käsitystä kompleksisesta aiheesta. Teimme kaupunkikävelyjä kurssin aikana, joista Münchenin vuoden 1972 olympialaisia varten rakennettu kaupunginosa kisapuistoineen jätti pysyvämmän vaikutuksen.
Listassani viimeinen käymäni kurssi oli täydellinen vastapaino studion intensiiviselle opiskelulle. Freehand Drawing for Landscape Architects oli nimensä mukaisesti piirustuskurssi, jossa harjoiteltiin eri tekniikoita maiseman nopeaan luonnosteluun paperille vapaalla kädellä piirtäen. Kurssin opetuskieli oli saksaksi, joten teoriaosuuksista kaikkea en sisäistänyt, mutta usein asiasisältö välittyi kielimuurista huolimatta. Tapasimme kerran viikossa aina eri ympäristöissä, joissa noin kolmen tunnin ajan piirsimme edessä aukeavia näkymiä, keskittyen vangitsemaan maisemasta jotain keskeistä hyödyntämällä monipuolisesti eri tekniikoita ja välineitä. Kurssin lopuksi teimme neljän yön mittaisen matkan Veronan kaupunkiin Italiaan. Matka oli yksi ehdottomia vaihtoni kohokohtia, jonka aikana tutustuin paikallisiin oman alani opiskelijoihin. Vapaalla kädellä piirtäminen on tärkeä taito maisema-arkkitehtuurin saralla, joskin sen absoluuttinen painoarvo on vuosittain vähenevä työn digitalisoitumisen takia. Tämän sanottua pidän kuitenkin tärkeänä taitona kyetä ammatillisesti ilmaisemaan itseään monipuolisesti.
Maisema-arkkitehtuurin päärakennus sijaitsee Freising nimisessä kaupungissa, Weihenstephanin kampuksella noin 40 km Münchenistä pohjoiseen. Kursseistani 75 % tapahtumapaikkana toimi ensisijaisesti Freising ja yksi järjestettiin keskuskampuksella Münchenissä. Tämä oli onneksi tiedossa vaihtoon valmistautuessa, joka vaikutti muun muassa siihen, miltä alueilta hain asuntoa. Koska halusin asua suurkaupungissa palvelujen paremman saavutettavuuden takia, jouduin matkustamaan noin 2–3 kertaa viikossa paikallisjunalla tunnin suuntaan päästäkseni Freisingiin. Tämän mahdollisti hyvät julkiset yhteydet, joka pätee koko maahan, vaikka on mainittava, että Deutsche Bahn ei aina ole kaikista luotettavin tapa matkustaa. Löysin dormin Laim nimisestä kaupunginosasta keskustasta länteen junaradan läheisyydestä. Asuinalue oli rauhallinen ja vehreä, joka pätee suurelta osin koko kaupunkiin. München on todella turvallinen ja viehättävä kaupunki, jossa opiskelijoita on yli 100 000 kolmesta eri yliopistosta.
Elinkustannukset olivat suurin piirtein Suomen luokkaa. Maksoin vuokraa huoneesta 617 €/kk johon vaikutti alue hyvien yhteyksien varrelta sekä yksityinen vuokranantaja. Opiskelija-asunnot ovat edullisempia mutta kysyntä ei vastaa alkuunkaan tarjonnan määrää. Varasin hyvin aikaa asunnon etsimiseen ja se tuli tarpeen, sillä minulla kesti melkein kolme kuukautta löytää sopiva asunto kaupungin vuokra-asuntotilanteen ollessa heikolla tasolla. Muita kuukausittaisia kuluja syntyi julkisenliikenteen kausilipusta, joka vaihtoni alussa muuttui koko maan kattavaksi Deutsche Ticket lipuksi, jolle hintaa oli 49 €/kk. Opiskelijoilla on myös mahdollista käyttää julkisia ilman maksuja arkisin viiden jälkeen päivällä ja viikonloppuisin, mutta tämä ei itseäni hyödyttänyt. Lisäksi investoin polkupyörään aikaisessa vaiheessa kaupungin pyöräilyverkoston ollessa erinomainen. Muista kuluista mainittakoon, että elintarvikkeet ovat hitusen Suomen hintatasoa alhaisemmat ja ravintolat fiksun hintaisia, mutta paikallista ruokakulttuuria en itse allekirjoita. Myös yliopiston ruokaloissa, Mensoissa, oli mahdollista syödä laadukkaita annoksia, joiden hinta määräytyy ruoan määrän mukaan. Annos on noin 5–7 € hintaluokkaa, joka maksetaan opiskelijakorttiin ladatulla rahalla. Keskuskampuksen Mensa on itsessään näkemisen arvoinen!
Vapaa-ajan viettoon München on tapahtumarikas kaupunki, jossa kulttuuri ja julkiset tapahtumat ovat keskiössä. Tunnetuimpia tapahtumia ovat varmasti syksyllä järjestettävä Oktoberfest ja sen keväisin järjestettävä “pikkusisarus” Frülingsfest. Muitakin festivaaleja ja juhlia oli lähes viikoittain ja Olympiastadionin tähdittämät maailmankuulut artistit kuuluivat puiston korkeimman kukkulan huipulle hyvin. Myös paikallinen vaihto-oppilaiden tapahtumista vastaava TUMi ESN organisaatio piti osaltaan huolen lukuisten aktiviteettien muodossa siitä, ettei tekeminen lopu. Tapahtumat olivat helppo ja luonnollinen ympäristö tutustua muihin vaihtareihin sekä paikallisiin opiskelijoihin.
Kulttuuririkas kaupunki on museoita täynnä ja ne ovat korkeatasoisia. Sunnuntaisin lähes kaikki museot ovat euron, täten ne toimivat itsellä poikkeuksetta museopäivinä. Kaupungin ehkä tunnetuin vapaa-ajan viettotapa oli English Gardenin läpi virtaava Eisbach, jonka virran mukana sadat ihmiset uivat päivittäin. Ja kyllä, se on maineensa veroinen eritoten kuumina kesäpäivinä! Saman virtaavan joen varrella voi läpi vuoden nähdä myös surffaajia. Monet puistot ovat suosittuja ja kaiken ikäiset ihmiset viettävät niissä perheineen mielellään aikaa.
Koska München sijaitsee keskellä Eurooppaa ja junayhteydet ovat käytännössä jokaiseen ilmansuuntaan hyvät on matkustaminen suotuisaa opintojen ohessa, erityisesti tenttien väleissä. Kävin lukukauden aikana Itävallassa, Kreikassa (kurssin kanssa) ja Hollannissa ensimmäistä kertaa. Lisäksi ehdin reissata Ranskassa, pariin otteeseen Italiassa ja muissa saksalaisissa kaupungeissa. Arkiset irtiotot matkojen muodossa olivat tehokas tapa unohtaa opinnot hetkeksi ja nauttia runsauden täyteisestä elämänvaiheesta. Edellä mainittujen matkojen ohessa ehkä vielä mielekkäämpää reissaamista itselleni oli Bavarian maakunnan mielettömästä Alppi- ja maaseutu miljöistä nauttiminen haikkien muodossa. Luonto Etelä-Saksassa on vertaansa vailla ja mikä pahinta, siitä nauttiminen ei maksa mitään.
Summa summarum TUM oli vaihtokohteena todella monipuolinen, josta löytyy mieluisaa tekemistä kenelle tahansa: jos haluat korkeatasoisia kursseja ja keskittyä opintoihin, tarjoaa yliopisto loistavat puitteet siihen. Myös enemmän “elämys vetoinen” elämäntapa vaihdossa onnistuu Münchenissä vaivoitta. Mikäli haluat tutustua uusiin ihmisiin joka puolelta maailmaa ja luoda kansainvälisiä verkostoja, on TUM siihen oikea paikka koulun toimiessa ympäristönä yli 20 000 ulkomailta tulevalle opiskelijalle. Kokemuksiini pohjaten yliopisto pitää hyvää huolta opiskelijoistaan tarjoten tukea tarvittaessa matalalla kynnyksellä.
