Opiskelen vesi- ja ympäristötekniikkaa ja lähdin kevätlukukaudeksi 2013 opiskelemaan Wieniin. Olin jo tehnyt diplomityöni, mutta useita kursseja puuttui vielä. En ollut aikaisemmin vakavissani harkinnut vaihtoon lähtöä, mutta kuudennen vuoden syksyllä päätin sittenkin lähteä tekemään viimeiset kurssini ulkomaille. Koska havahduin hakemiseen varsin myöhään, vasta syyskuussa, haku tapahtui ERASMUS-täydennyshaussa eikä varsinaisessa haussa. Wien valikoitui kohteeksi saksan kielen, vesitekniikan ja biologian opetuksen ja harrastamani zouk-tanssin takia. Hain myös Berliiniin ja Dresdeniin, mutta niiden hakupaikat oli jo varattu. Sain matkaani avustusta Aalto-yliopistolta, Maa- ja vesitekniikan tuki ry:ltä ja Vesitekniikan opetuksen kehittämisrahastolta, mistä olen kiitollinen.
Itse hakuprosessi oli tehty helpoksi, mikä on hienoa ERASMUS-vaihdossa. Ulkomaille lähtemiseen olisi ollut minulla paljon suurempi kynnys, mikäli olisi itse pitänyt ottaa yhteyttä vieraisiin yliopistoihin ja hankkia paikka. Opintosuunnitelman tekeminen etukäteen oli vaikeaa, koska ajantasaista tietoa kursseista oli huonosti tarjolla. Suunnitelmassani olin valinnut kursseiksi suureksi osaksi vesitekniikkaa. Perillä kävi kuitenkin ilmi, että osaa kursseista ei järjestetty, tai ne alkoivat ikävästi vasta myöhään keväällä. Vesitekniikan opetuksesta sain paikan päälläkin huonosti tietoa, joten valitsin paljon kursseja Universität für Bodenkultur Wienistä (BOKU). Sekä TU Wienissä että BOKUssa koulutetaan vesitalouden osaajia, mutta TU Wienin kurssit ovat teknispainotteisempia. Olisin toivonut opastusta siihen, mitkä ovat pelisäännöt BOKUsta otettaville kursseille, kun olin kuitenkin päässyt opiskelemaan teknillisen yliopiston vaihtokiintiössä. Minulle kuitenkin sanottiin BOKUlle ilmoittautuessani, että tervetuloa ottamaan kursseja, joten luotin siihen.
Asuntoasiat järjestyivät kätevästi paikallisen opiskelija-asuntosäätiön OEAD:n kautta. Asuntoa hain Suomesta käsin sähköisellä lomakkeella heti vaihtopaikan saatuani, ja kuulinkin saaneeni asunnon jo marraskuussa. Vuokra oli 281 euroa kuussa ja se piti maksaa käteisellä. Toivoin yksiötä rauhallisesta paikasta, ja sellaisen sainkin. Huone oli pieni, alle kymmenen neliötä. Vessa, pesutilat ja keittiö olivat yhteiskäytössä. Opiskelija-asuntolassa oli mukavan kansainvälinen meininki ja paikan erikoisuutena oli se, että kaikki asukkaat olivat naisia. Meininki oli myös yllättävän rauhallista, en menettänyt yöuniani mekastuksen takia. Laadukkaamman vuokra-asunnon olisi ehkä voinut saada yksityisiltä markkinoilta edullisestikin, jos olisi nähnyt vaivaa. Itselläni ei kuitenkaan ollut mitään valittamista tässä järjestelyssä ja se säästi myös asuntonäytöiltä, jotka olisi ollut hankalaa järjestää, kun olin vielä Suomessa.
Ostin Wieniin saavuttuani käytetyn pyörän, jolla oli kätevä liikkua eri kampusten välillä. Opiskeluni olivat kolmella eri kampuksella kahdesta viiteen kilometrin päässä asunnostani. Kätevää olisi ollut hankkia myös paikallisen joukkoliikenteen opiskelijakortti, joka maksaa reilun satasen. En kuitenkaan tullut hankkineeksi sitä, koska kuljin niin paljon pyörällä. Kortti kannattaa hankkia heti Wieniin muuttaessa, jolloin siitä on hyötyä koko lukukauden ajan, eikä rahaa ehdi kulua yksittäislippuihin. Vaihdon kustannukset olivat loppujen lopuksi noin tonnin suuremmat kuin olin arvioinut, pääosin siksi, että söin paljon ulkona. Opiskelijaruokailu oli huonosti järjestetty, ja se oli myös opiskelijalle kalliimpaa kuin Suomessa. Myös kaupungilla kevyttä ja terveellistä ruokaa sai hakea, sillä useimmat edulliset annokset olivat raskaita ja paistettuja ruokia. Ruoan laitto asuntolassa taas oli vaivalloista yhteisen keittiön ja pienen jääkaapin takia, joten aika paljon söin ravintoloissa.
Opiskelin Wienissä pääaineeseeni luettavien kurssien lisäksi paljon sivuaineeseeni maiseman hoitoon ja suojeluun sisällytettäviä kursseja. Kävin seuraavat kurssit:
Sediment regime and river morphology (3 op)
Solar radiation and biosphere (2 op)
Ecosystem dynamics and their effect on greenhouse gases (3 op)
Animal species of conservation concern and their habitat demands (1,5 op)
Wetlands and small bodies of water (2 op)
Wildlife ecology and management of habitats (biotopes) (3 op)
Planning and management of protected areas (2 op)
Facilitating change for sustainable development (3 op)
Environmental hygiene (3 op)
Water pollution control and the protection of waters (2,25 op)
Kurssit olivat osin erityylisiä kuin Aallossa käymäni kurssit. Valitsemani kurssit sisälsivät useimmiten pääasiassa luento-opetusta eikä niissä ollut juuri palautettavia harjoituksia. TU Wienin kursseista oli huonosti tiedotettu netissä, esimerkiksi luentojen ajankohdat selvisivät vasta kirjoittamalla vastuuhenkilöille. Muutenkin joidenkin kurssien järjestelyistä tiedotus toimi huonosti: luentojen ajankohtia saatettiin muuttaa kesken kurssin ja peruuntumisista tiedotettiin vain luennolla. Jos ei ollut silloin paikalla, oli aivan pihalla siitä, missä ja milloin seuraava kerta pidetään. Henkilökunta oli kuitenkin hyvin ystävällistä ja tarjosi apuaan, kun kerroin olevani vaihto-opiskelija. Eräälläkin kurssilla suurin osa opiskelijoista oli vaihtareita, ja professori laittoi meille vinkkejä paikallisista nähtävyyksistä ja käytti luennoillaan paljon esimerkkejä kotimaistamme. Pienen opettelun jälkeen kurssimateriaalit olivat yleensä helposti saatavilla netistä.
Luennoitsijat olivat pääosin professoreita yliopistolta ja heidän opetustyylinsä vaihteli aivan kuten Suomessakin. Osa otti aktiivisesti opiskelijoita mukaan keskusteluun, osa tyytyi luennoimaan luokan edessä. Valitettavasti olin kuitenkin niin arka puhumaan saksaa muiden kuullen, että en yleensä kertonut mielipiteitäni ennen kuin vasta varsinaisen tunnin jälkeen. Englannin-kielisillä luennoilla osallistuminen oli helpompaa. Suomessa olin ollut siinä käsityksessä, että meikäläiset opiskelijat ovat laiskoja osallistumaan keskusteluun eivätkä haasta luennoitsijoita. Olin odottanut, että osallistuminen olisi jotenkin aktiivisempaa Wienissä, mutta samanlaista se oli kuin kotiyliopistossakin. Lähes kaikki ottamani kurssit olivat saksaksi. Eniten vaikeuksia tuottivat biologian kurssit, sillä en ollut opiskellut lajeja koskaan saksaksi. Suurimmalla osalla luennoitsijoista puhetyyli oli selkeä, mutta joitakin oli vaikea seurata. Ymmärsin ehkä noin 80-90 % luennoista. Yksi kurssi, Facilitating change for sustainable development, oli yksi elämäni parhaista. Se poikkesi täysin yleisestä tavasta järjestää kurssi. Opetus oli ryhmätöitä, ongelmanratkaisua ja vuorovaikutteisia luentoja. Opin kurssilla paljon itsestäni ja siitä, mitä haluaisin tehdä työkseni.
Koska kävin kursseja kahdessa yliopistossa ja joka kurssilla opiskelijat olivat eri, en tutustunut kovin hyvin muihin opiskelijoihin yhtä tyttöä lukuun ottamatta. Tämä oli toki itsestäni kiinni, sillä tilaisuuksia tutustumiseen oli runsaasti esimerkiksi vaihtareille suunnatuissa bileissä. En tuntenut oloani kuitenkaan yksinäiseksi, sillä asuntolassa asui mukavia tyttöjä ja tutustuin moniin ihmisiin tanssitapahtumissa. Tiesin Wieniin mennessäni jo muutaman tanssijan, ja vietin heidän kanssaan aikaa. Tämä oli hauskaa siinäkin mielessä, että vältyin puhumasta englantia, mikä olisi voinut olla vaihtaripiireissä yhteinen kieli. Yllättävää kuitenkin suomalaisen näkökulmasta oli se, että osalla esimerkiksi Itä-Euroopasta tulleilla opiskelijoilla vahvin vieras kieli ei ollutkaan englanti vaan saksa. Vapaa-ajallani kävin tanssimassa ja matkustelin myös naapurimaissa. Oli hämmentävää, kun saattoi vaikka edellisenä iltana päättää lähteä junalla viikonlopuksi saksaan tai tsekkiin. Suomessa lentäminen on yleensä itsestään selvä vaihtoehto, kun lähtee ulkomaille.
Vaihto-opiskeluaika antoi minulle lisää itsevarmuutta siihen, että pärjään vieraassa maassa vieraalla kielellä. En enää jännittänyt asioiden hoitamista saksaksi, enkä joutunut miettimään etukäteen kovin tarkkaan, mitä sanon esimerkiksi puhelimessa. Matkustaessa huomaa myös sen, kuinka asioilla on tapana järjestyä eikä kannata stressata turhaan. Sain paljon uusia ystäviä tanssin parista ja on hienoa, että voin pyytää heidät nyt vastavuoroisesti vierailulle. Wien ei minusta kovin paljoa eronnut loppujen lopuksi esimerkiksi Helsingistä tunnelmaltaan. Kaupunki on iso, mutta käsitettävän kokoinen. Ihmiset vaikuttivat esimerkiksi kaupoissa ja ravintoloissa olevan palvelualttiimpia ja tulevat lähemmäs asiakasta kuin Suomessa. Kahviloissa ja ravintoloissa huomasi, että ihmiset ovat melkein aina porukassa eikä kännyköitä tai läppäreitä käytetä, vaan seurustellaan muiden kanssa. Langattomia nettejä oli yllättävän huonosti saatavilla kaupungilla.
Vaihtoon lähtijää suosittelen saapumaan paikan päälle vähän ennen lukukauden alkua eikä juuri sen alkaessa, kuten itse tein. Näin jää aikaa hoidella asioita, ja pääsee varmemmin kaikille haluamilleen kursseille. Esimerkiksi BOKUn lukukausi oli jo alkanut yli viikkoa ennen kuin TU Wienin, mikä selvisi vasta paikan päällä. Lukukausi kesti helmikuusta kesäkuun loppuun. Varsin harvat kurssit jatkuivat koko tämän ajan, suurin osa oli tiiviimmin järjestetty. Kurssit olivat yllättävän pieniä opintopistemäärältään, joten olisi ollut hankalaa saada kerättyä esimerkiksi 30 opintopistettä. Loppujen lopuksi suoritin noin 25 pisteen edestä opintoja. Suurin osa tenteistä oli kesäkuun lopussa, ja professorit olivat joustavia tenttien ajankohtien sopimisessa. Kuulusteluista moni oli suullinen, mihin en ollut tottunut Suomessa. Suullisissa tenteissä pitää keskittyä asioiden kiteyttämiseen, mikä oli hyvää harjoitusta. Erasmus-vaihto oli kaiken kaikkiaan erittäin hyvä kokemus. Yksi lukukausi meni nopeasti ja helposti siellä olisi kulunut toinenkin. Neljän kuukauden ulkomailla olemisen jälkeen oli mukava palata Suomeen monia kokemuksia rikkaampana.
